Rohtosuopayrtti, Saponaria officinalis, jota usein kutsutaan pelkäksi suopayrtiksi, on monivuotinen, monivartisia kasvustoja muodostava ja tavallisesti noin 30-90 cm korkea ruoho. Juurakko on vankka ja pitkäikäinen ja se levittäytyy myös pitkien maavarsien avulla. Varret ovat tanakat, pystyt ja alempaa liereät sekä yläosastaan tylppäkulmaiset. Ne ovat vihreät tai sinipunaiset ja kaljut tai hienokarvaiset.
Lehdet ovat pareittain vastakkain. Lehtihangoissa on usein myös pieniä lehtipareja lyhyiden haarojen alkuna. Alemmat lehdet ovat lyhyesti ja palteisesti ruodilliset ja ylemmät ovat ruodittomat. Lehtilapa on ehytlaitainen, soikea, soikean puikea tai suikeahko ja 3-suoninen. Pituutta sillä on tavallisesti 5-10 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-4 cm. Lehden pinnat ovat kaljut tai lyhyesti karheakarvaiset ja laita on yleensä hyvin lyhyesti karheakarvainen.
Kukinto-osa on yleensä noin 15-30 cm pitkä kaksipuolinen viuhkohuiskilo. Kukat ovat kaksineuvoisia ja tuoksuvia sekä terälehdiltään yksinkertaisia tai jalostetuissa lajikkeissa kerrottuja. Ne ovat tiheimpänä ryhmänä varren latvassa sekä erillisinä osakukintoina sen alapuolella, yläviistojen tai sivulle siirottavien haarojen kärjessä. Kukkaperä on noin 3-5 mm pitkä. Kukan tukilehdet ovat lehtimäiset, kapeansuikeat ja yleensä 5-10 mm pitkät. Yhdislehtinen verhiö on ulkoverhiötön ja kapean lieriömäinen yksinkertaisissa kukissa sekä leveän kellomainen ja usein epämuodostuneen toispuolinen kerrotuissa kukissa. Pituutta sillä on 18-24 mm ja leveyttä yksinkertaisissa kukissa noin 4-6 mm sekä kerrotuissa kukissa jopa yli 10 mm. Kärkihampaita on 5 ja ne ovat kapean – leveän kolmiomaiset, yleensä otapäiset ja noin 3-5 mm pitkät. Verhiössä on enemmän tai vähemmän sinipunaista väriä ja sen pinta on kaljuhko tai hienokarvainen.
Teriö on läpimitaltaan 25-35 mm. Terälehtiä on yksinkertaisissa kukissa 5 ja kerrotuissa kukissa enemmän. Ne ovat valkoiset tai vaaleanpunaiset, lähinnä vastapuikeat ja tavallisesti 12-17 mm pitkät sekä ehyt-, lantto- tai risakärkiset. Kukka on lisäteriöllinen. Lisäteriö on noin 1-2 mm pitkä, terälehtien lukuinen ja päästään kapeasti kaksiliuskainen sekä väriltään valkoinen tai vaaleanpunainen. Heteitä on 10 ja emin vartaloita ja luotteja 2. Hedelmä on pitkänpyöreä ja vihertävä kota, jonka pituus on noin 18-24 mm ja leveys noin 6-7 mm. Se on noin verhiön mittainen ja avautuu 4-liuskaisesti. Siemenet ovat pyöreähköjä tai pitkänpyöreitä, mustanruskeita ja kooltaan noin 1,4-1,6 x 1,1-1,4 mm. Normaali kukinta-aika on heinä-syyskuu.
Rohtosuopayrtti on luonnonvarainen Etelä- ja Keski-Euroopassa. Suomessa se on alkujaan hyöty- ja koristekasvi, joka pitkäikäisenä pysyy viljelyjäänteenä vanhoilla asuinpaikoilla ja villiytyy myös uusille kasvupaikoille. Runsaimpana sitä tavataan Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa. Vakiintuneena jäänteenä tai tulokkaana sitä tavataan etelästä päin Perä-Pohjanmaan, Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntien linjalle saakka. Kasvupaikkoja ovat mm. vanhat, autioituneet asuinpaikat ja puutarhat, pientareet ja joutomaat sekä erilaiset kaatopaikat. Muissa Pohjoismaissa rohtosuopayrttiä esiintyy viljelyjäänteenä ja -karkulaisena Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Rohtosuopayrttiä alettiin Suomessa viljellä hyötykasvina jo 1700-luvulla. Tieteellinen ja suomalainen sukunimi viittaavat sen käyttötarkoitukseen. Kasvin juuressa on saponiineja, jotka veteen sekoitettuina vaahtoavat saippuan tavoin ja soveltuivat erityisesti silkin ja villan hienopesuun. Saponiinit auttoivat myös muuten veteen liukenemattomien aineiden emulsioissa. Tieteellinen ja suomalainen lajinimi viittaavat kasvin rohto-ominaisuuksiin. Juuren saponiineja käytettiin yskänlääkkeenä ja maksavaivoissa. Sisäisestä käytöstä kuitenkin luovuttiin saponiinien myrkyllisyyden vuoksi. (Lähde: Toivo Rautavaara, Mihin kasvimme kelpaavat, 9. p., 1980).