- Stachys palustris L. – peltopähkämö
- Stachys L. – (sauma)pähkämöt
- Lamiaceae – huulikukkaiskasvit
Peltopähkämö, Stachys palustris, on monivuotinen, tyvestä koheneva ja muuten pysty sekä yleensä noin 30-110 cm korkea ruoho. Juurakko on vaakasuoraan leviävä ja maarönsyinen. Rönsyjen kärjet turpoavat mukulamaisiksi. Myös varsien alaosa juurehtii. Laji leviääkin tehokkaasti kasvullisesti muodostaen laajojakin varsikkoja. Varsi on lehdekäs, haaraton tai harvemmin haarova ja 4-särmäinen. Se on alaspäisesti tai siirottavasti karvainen ja vihreä tai ainakin osin punaruskea.
Lehdet ovat varrella vastakkain ja ristikkäisesti allekkain. Ne ovat varren alaosaa lukuun ottamatta noin nivelvälien mittaiset tai hieman pitemmät. Ylemmät lehtiparit ovat ruodittomat ja alempien parien ruoti on yleensä enintään noin 3 mm pitkä ja karvainen. Lehtilapa on ehyt, suikea tai lähes tasasoukan suikea ja suippokärkinen sekä hertta- tai pyöreätyvinen. Se on laidoiltaan tiheästi ja tasaisesti matalahampainen. Molemmat puolet ovat vaaleanvihreät ja vaihtelevasti lyhyt- ja myötäkarvaiset. Lisäksi lehtilaidoilla ja alapuolen suonissa on vähän pitempää ja siirottavampaa karvoitusta. Kukinnon alapuolisten lehtien lapa on tavallisesti noin 3-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-2,5 cm leveä.
Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, valekiehkuroiden muodostama, tähkämäinen latvaryhmä, joka on yleensä noin 5-20 cm pitkä ja noin 2-3 cm leveä. Valekiehkurat ovat lehtihangoissa. Niiden hanka- eli tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset mutta alimpia lukuun ottamatta selvästi niitä pienemmät. Pari alinta valekiehkuraa ovat usein erillisemmät ja ylemmät ovat lyhytväliset. Kiehkuroissa on tavallisesti 4-10 kukkaa. Kukkien tyvellä olevat esilehdet puuttuvat tai ne ovat huomaamattoman pienet ja noin 1-2 mm pitkät sekä kapean suipot. Kukka on perätön tai perä on alle 1 mm pitkä. Verhiö on lähes säteittäinen, 5-liuskainen ja tavallisesti noin 6-8 mm pitkä. Se on vihreä tai punaruskea ja 10-suoninen sekä karvainen ja nystykarvainen, myös liuskojen sisäpinnalta. Kärkiliuskat ovat kapean kolmiomaiset, otakärkiset ja noin 1,5-3 mm pitkät.
Teriö on yhdislehtinen, vastakohtainen ja ruusunpunainen tai vaalean sinipunainen. Se on pitkätorvinen, päästään 2-huulinen ja tavallisesti noin 12-15 mm pitkä. Ylähuuli on kupera, karvainen ja nystykarvainen sekä yleensä noin 3-4 mm pitkä. Alaskääntynyt alahuuli on kärkeä kohti levenevä, päästään pyöreähkö ja useimmiten noin 5-7 mm pitkä. Siinä ovat molemmin puolin pienet, pyöreäpäiset ja noin 1,5-2,5 mm pitkät sivuliuskat. Alahuulessa sivuliuskoineen on teriön pääväripohjalla valkoista kuviointia. Torven yläosaan kiinnittyneitä ja punertavia heteitä on 4. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ne jäävät yleensä kuperan ylähuulen sisään. Ponnenpuoliskot ovat eri suuntiin siirottavia. Sikiäin on kehänpäällinen, 4-lohkoinen ja sen tyvellä on rengasmainen mesiäinen. Emi on punertava, 1-vartaloinen ja 2-luottinen sekä lopulta yleensä heteitä pitempi ja usein myös ylähuulesta uloskaartuva. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on ristikkäisesti 4-lohkoinen ja noin 3 mm leveä. Lohkot ovat päästään pyöristyneet ja muuten hieman särmikkäät. Ne ovat kiiltävät ja kypsinä ruskehtavat sekä noin 2,5 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
Peltopähkämö on eteläisessä Suomessa alkuperäinen laji ja pohjoisempana muinaistulokas. Etelä- ja Keski-Suomessa se on yleinen ja pohjoisempana harvinainen. Vakinaisen esiintymisalueen pohjoisraja on Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnissa. Lisäksi Perä-Pohjanmaan eliömaakunnasta on muutamia tuoreempia uustulokashavaintoja. Kasvupaikkoina ovat lähinnä rannat, rantaniityt, puronvarret, ojat ja kosteikot sekä joutomaat, pellot, puutarhat ja pihat. Kasvupaikkojen kaksijakoisuudesta kertovat lajin nimetkin. Suomalainen nimi korostaa yhteyttä peltomaihin ja tieteellinen lajinimi märempiin kasvupaikkoihin (palustris = suolla kasvava). Muissa Pohjoismaissa peltopähkämö kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä Tanskan Färsaarilla.
Sukunimi Stachys tarkoittaa tähkämäistä kukintoa. Pähkämö-nimi saattaa juontaa juurakon maarönsyjen sormenvahvuisista, mukulamaisista kärjistä, joita on käytetty ja voitaisiin edelleenkin käyttää ihmisravinnoksi parsan tai maa-artisokan tapaan. Peltopähkämöä on hyödynnetty myös rohdoskasvina, jolla on parannettu haavoja, huimausta ja kouristustiloja sekä lievitetty särkyä.
Suomessa kasvaa luonnonvaraisena toinenkin suvun laji, lehtopähkämö, S. sylvatica. Se on nimensä mukaisesti vaatelias lehtokasvi, jonka lehdet ovat pitkäruotiset ja herttamaisen puikeat. Euroopassa kasvaa pähkämöitä yli 50 lajia, joista osa on viety sittemmin toiseen sukuun. Muutamat lajit ovat täällä koristekasvikäytössä ja voivat joskus karata myös asutuksen lähistölle. Vanhin niistä on rohtopähkämö, joka nykyisin on palautettu takaisin alkuperäiseen pallepähkämöiden sukuunsa nimellä Betonica officinalis. Sitä on Suomessa viljelty rohdoskäyttöön ainakin 1700-luvulta lähtien. Sen lääkinnälliset ominaisuudet ovat samankaltaiset kuin täällä luonnonvaraisena kasvavilla pähkämöilläkin mutta voimakkaammat. Myöhemmin sitä on käytetty lähinnä koristekasvina. Selvimpinä eroina peltopähkämöön sen lehdet ovat kapeanpuikeat tai pitkulaiset ja niiden ruoti on jopa lavan mittainen tai pitempikin. Tyvellä on lehtiruusuke, joka luonnonvaraisilta lajeilta puuttuu. Lisäksi latvakukinto on lieriömäisen tiivis. Koristekasvina käytetty nukkapähkämö, S. byzantina, on yleisväriltään harmaa kaikkia pintoja peittävän, tiheän villakarvan vuoksi. Edellistä useammin karkaileva koristekasvi on jalopähkämö, joka myös on viety pallepähkämöiden sukuun nimellä Betonica macrantha. Silläkin on lehtiruusuke, jonka lehdet ovat hyvin pitkäruotiset, herttamaiset ja isohampaiset. Varsilehtiä on vähän. Teriö on 25-35 mm pitkä. Lisäksi Suomessa on tavattu harvinaisina tulokkaina kahta yksivuotista lajia. Keltapähkämön, S. annua, teriö on keltainen. Rikkapähkämön, S. arvensis, teriö on vain noin verhiön pituinen.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle peltopähkämön esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 