- Verbascum nigrum L. – tummatulikukka
- Verbascum L. – tulikukat
- Scrophulariaceae – naamakukkaiskasvit
Tummatulikukka, Verbascum nigrum, on kaksi- tai monivuotinen, tavallisesti noin 50-120 cm korkea ja pysty ruoho. Ensimmäisenä vuotena kasvaa lehtiruusuke, jonka jälkeen toisena vuotena yksilö kasvattaa kukkavarren, joka kuolee syksyllä. Usein kuitenkin vankka ja pysty pääjuuri kasvattaa sivusilmuja, joista uudet varret versovat. Näin monivuotisena jatkava kasvi synnyttää tiheitä, monivartisia kasvustotuppaita. Varsi on tanakka, ainakin kukintoon asti haaraton, lehdekäs ja harvemmin tai tiheämmin tähti- ja hapsikarvainen. Väriltään se on vihreä tai punaruskea. Lehdet ovat tyvellä ruusukkeisesti ja varrella kierteisesti. Ne ovat aivan ylimpiä lukuun ottamatta ruodilliset. Ruoti on ruusukelehdissä ja alemmissa varsilehdissä yleensä noin 5-20 cm pitkä ja erityisesti alapuoleltaan tiheästi lähinnä villakarvainen. Ylimmät lehdet ovat pieniä ja ruodittomia, mutta eivät johteisia. Lehtilapa on puikea tai kapeanpuikea ja tyveltään herttamainen tai toisinaan pyöreähkö sekä teräväkärkinen. Laita on epäsäännöllisen pyöreähköhampainen ja/tai nyhäinen. Lapa on useimmiten tieteellisen ja suomalaisen nimen mukaisesti tummahkonvihreä. Se on päältä hyvin lyhyesti ja vaihtelevasti karvainen. Alapinnan karvoitus vaihtelee lähes huopamaisesta melkein vain suoniin rajoittuvaan tähti- ja haarakarvaisuuteen. Alempien lehtien lapa on tavallisesti noin 10-30 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 4-14 cm leveä. Varren yläosan lehdet ovat yleensä noin 1-7 cm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-4 cm leveitä.
Kukinto on varsipäätteinen, haaraton tai toisinaan alaosastaan haarova ja yhtenäisesti tai katkonaisesti tähkämäinen kerrannaiskukinto, joka pitenee kukinnan edistyessä jopa 60 cm:iin. Leveyttä sillä on yleensä noin 2,5-3,5 cm. Yksittäinen kukka on lyhytikäinen, mutta kerrannaiskukinnon kukinta-aika on pitkä. Kukat ovat kukinnossa noin 5-10 kukan ryhminä ja ne ovat keskenään eri kehitysvaiheissa. Näin kukinto pysyy lähes koko pituudeltaan kukkivana ja hyönteisiä houkuttelevana. Kun vielä kukkaperän pituus vaihtelee, kukin kukka saa riittävästi tilaa täydelle avautumiselleen. Kukkaryhmät ovat tukilehdellisiä. Tukilehti on tasasoukka tai lähes rihmamainen ja yleensä noin 5-15 mm pitkä. Kukkaperä on tavallisesti noin 2-10 mm pitkä ja tiheäkarvainen. Verhiö on lähes tyveen asti säteittäisesti 5-liuskainen ja tiheäkarvainen. Liuskat ovat tavallisesti noin 4-5 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät.
Teriö on yleensä noin 17-25 mm leveä. Se on keltainen, vaaleankeltainen tai hyvin harvoin valkoinen, tyveltään yhdiskasvuinen, ratasmainen ja lyhyttorvinen sekä lähes säteittäisesti 5-liuskainen. Liuskat ovat soikeahkot tai kapean vastapuikeat ja päästään pyöreämuotoiset. Ne ovat useimmiten noin 8-13 mm pitkät ja noin 6-10 mm leveät sekä ulkopinnaltaan tiheästi ja lyhyesti tähtikarvaiset. Lähellä liuskan tyveä on sinipunainen väriläiskä. Heteitä on 5, mutta toisinaan kukasta voi löytyä 4 tai 6 hedettä (kuvasarja). Niistä 2 ovat noin 7-9 mm pitkät ja muut noin 6-7 mm pitkät. Palhot ovat tiheästi pitkä- ja sinipunakarvaiset. Ponnet ovat palleromaiset ja läpimitaltaan noin 1,5 mm. Heteet ovat kiinnittyneet teriön torveen ja varisevat sen mukana. Emiö on 1-vartaloinen ja -luottinen. Hedelmä on monisiemeninen ja lähes pallomainen tai pitkänpyöreä kota, joka on noin 4-7 mm pitkä sekä pituuttaan hieman kapeampi. Se on ruskehtava ja pinnaltaan tiheästi karvainen sekä avautuu laitasaumoistaan lähes tyveen asti. Siemenet ovat pitkänpyöreitä, ruskeita ja noin 1 mm pitkiä. Kukinta-aika on kesäkuun loppupuolelta syyskuulle.
Tummatulikukka on Suomessa yleisehkö muinaistulokas etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakuntien linjalle saakka. Lisäksi siitä on tulokashavaintoja Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntien linjalle saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä vanhan asutuksen piirissä olevat niityt, pientareet, metsänreunat, kalliokumpareet, tienvarret ja joutomaat sekä pihapiirit. Se on aikanaan tullut tänne ja edelleen levinnyt ihmisen mukana alunperin rohdoskasvina. Vielä nytkin se usein ilmentää pitkäaikaista asutusta. Vaikka kyseessä ei olekaan varsinainen koristekasvi, lajia on myöhemminkin näyttävyytensä vuoksi suosittu ja säästetty asutuksen ympäristössä. Onpa sitä vaihtelevin tuloksin myös siirretty pihoille ja puutarhoihin. Muissa Pohjoismaissa tummatulikukka kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Eteläisessä Suomessa kasvaa luontaisesti myös toinen suvun laji, ukontulikukka, V. thapsus. Sen lehdet ovat vaaleamman vihreät tai harmaanvihreät ja runsaskarvaisemmat. Ylemmät varsilehdet ovat ruodittomat ja niiden tyvi jatkuu pitkäjohteisena vartta alaspäin. Alalehdet ovat ruodilliset ja ruoti levenee tasaisesti soikeaksi tai kapean vastapuikeaksi lehtilavaksi. Heteiden palhojen karvat ovat valkoiset. Lisäksi kaksi heteistä on muita pitempiä ja niiden palhot ovat kaljuhkoja tai vähäkarvaisia. Lajit myös risteytyvät keskenään (V. nigrum x thapsus) ja ovat silloin ulkonäöltään vaihtelevia ja välimuotoisia. Risteymien palhot ovat karvoitukseltaan usein sinipunertavia tai vaaleanpunertavia. Suomessa tavataan silloin tällöin harvinaisina tulokkaina tai viljelykarkulaisina ainakin neljää muuta keltakukkaista lajia, käentulikukkaa, V. lychnitis, rohtotulikukkaa, V. phlomoides, akantulikukkaa, V. densiflorum ja pustantulikukkaa, V. speciosum.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle tummatulikukan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 