Morsinko (Isatis tinctoria) on kaksivuotinen ristikukkainen kasvi, jonka lehtiä on vuosisatojen ajan hyödynnetty sinisen indigovärin lähteenä.

Ensimmäisen vuoden lehtiruusukkeisiin muodostuu isatan-nimisiä esiasteita, joita on tunnistettu ainakin kolme erilaista (A, B, C). Nämä toimivat lähtöaineina varsinaiselle siniväri-indigolle, joita saadaan lämpimään veteen perustuvan uuton tuloksena. Historian saatossa arvokkainta väriä on ollut nimenomaan sininen väri, jonka lähteitä on selvästi vähemmän kuin muiden värisävyjen.

Morsinko on sopeutunut eurooppalaisiin kasvuoloihin ja sitä tavataan myös luonnonvaraisena Suomen rannikkoalueille. Indigo tuotetaan nykyisin pääosin synteettisesti petrokemian sivutuotteena. Siitä huolimatta kasviperäisyys ja luonnonläheisyys on alkanut kiinnostaa kuluttajia ja värin hyödyntäjiä uudestaan.

Morsinko kasvattaa ensimmäisenä vuonna lehtiruusukkeen, joihin indigon esiasteet muodostuvat.
Kasvin ominaispiirteisiin kuuluu vahva juuristo, jonka avulla se sitoo ravinteita ja estää niiden valumisen vesistöihin. Kasvin käyttöä ravinteiden kerääjänä onkin selvitetty muualla Pohjoismaissa.
Jo varhain toisen vuoden keväällä kehittyvät morsingon kukkavarret ja hieman syysöljykasveja muistuttava kukinta alkaa touko-kesäkuun vaihteessa. Morsingon kukat voivatkin tarjota pölyttäville hyönteisille tärkeää ravintoa alkukesällä, jolloin muiden kasvien kukinta on vasta vähäistä.
Kukinta jatkuu noin kuukauden ja heinäkuun lopulla kasvustot muuttuvat tummiksi siementen tuleennuttua. Litujen sisällä on tavallisesti yksi pieni, vaaleanruskea siemen.