Päivänsini on aamuvirkun kukka, sillä yhden päivän ajan kukkivat kauniinsiniset kukat ovat jo illan tullen lakastuneet. Seuraavana aamuna odottavat jälleen uudet kukat.
Sain tyttäreltäni äitienpäivälahjaksi upean päivänsinen. Kasvi pääsi ulos ruukussa jo toukokuussa, kun ensimmäiset lämpimät päivät alkoivat. Koko kesän se on viettänyt rivitalopihallamme samassa ruukussa. Kukkimaan se alkoi heinäkuussa, ja sen isot kukkanuput aukeavat aamulla. Nämäkin kuvat olen ottanut aamulla ennen töihin lähtöä, sillä iltapäivällä kotiin tullessani kukkia ei enää näy. Toki uudet kukat puhkeavat jälleen seuraavana aamuna.
Maahan en päiväsineä istuttanut, sillä pienellä rivitalopihallamme ei olisi ollut sille sopivaa paikkaa. Ruukussa se on viihtynyt oikein hyvin, ja tällä viikolla nostin sen kylmien öiden ja ukkoskuurojen pelossa sisälle. Päiväsini viihtyy siis myös sisällä.
Meillä päivänsini – tai kirjopäivänsini – on tosiaan ollut koko kesän ulkona, saanut vettä joka päivä ja viettänyt kesänsä pääasiassa katoksen suojassa niin, että se on saanut nauttia päivän lämpimimmistä hetkistä ja auringosta. Päivänsini tarvitsee kuulemma paljon vettä, mutta tämä yksilö ei ole ollut mitenkään erityisen kuivunut tai kärsinyt kuumasta kesästä. Muutaman päivän se on ollut ilman kasteluakin.
Lannoittaminen on päivänsinelle mieleen, mutta liian hyvä hoito kuulemma kasvattaa vain päivänsinen lehdistöä, ja silloin kukat jäävät vähemmälle. No, meillä ei näytä liian hyvästä hoidosta olleen kiinni, sillä kukkia tulee runsaasti joka päivä – ja nuppuja riittää!
Köynnöskasvina päivänsini tarvitsee tukea, se on kasvattanut lonkeroitaan jo varsin mittaviksi. Kieputtelen niitä aina lisätukiin sitä myötä kun tarve on. Päivänsinen lehdet ovat kauniin muotoiset, herttakuvioiset ja sirot. Ihana uusi tuttavuus siis tämä äitienpäivälahjana saatu kaunis päiväsini! ❤
Putkinotko 