Jasmikkeet sinnittelevät

jasmike

Jasmikkeet eivät tänä kesänä ole olleet parhaimmillaan. Kukkia on harvinaisen vähän.

Mökkipihan jasmikkeet eivät ole tänä kesänä olleet ollenkaan totutussa loistossaan. Yläpihan isossa jasmikkeessa on vain muutama kukka ja nekin korkealla pensaan latvassa. Viime vuonna jasmike kukki todella runsain kukin, liekö se verottanut tämän vuoden kukintaa?

Onneksi mökkiterassin edessä oleva pienempi jasmike on tänä kesänä kukkinut ensimmäistä kertaa sitten neljän vuoden takaisen alasleikkauksen.

jasmike

Kun uutta mökki rakennettiin, jouduimme leikkaamaan jasmikkeen alas, jotta se ei olisi ollut työmaan tiellä. Se kesti leikkauksen hyvin, ja kasvatti pitkä uusia oksia jo heti ensimmäisenä kesänä.

Tänä keväänä leikkasin jasmikkeen kasvattamat pitkät, suorat oksat poikki puolivälistä, jotta ne pääsevät haaroittumaan ja pensaan muotokin kaunistumaan.

Muutaman vuoden kasvun jälkeen jasmike kukkii nyt paremmin kuin vuosiin. Ehkä isompi jasmike pitää tänä vuonna vain välivuotta kukinnassa.

jasmike

jasmike

jasmike

Inkiväärit lähtivät vihdoin kasvuun

inkiväärin kasvatus

Talvella istutetut inkiväärit antoivat odottaa ensimmäisiä versoja pitkään. Nyt niiden kasvu on päässyt vauhtiin, ja se vauhti on hurjaa!

Talvella istuttamani inkiväärit eivät meinanneet millään lähteä kasvuun. Syynä oli luultavasti se, että lämpötila mökissämme – missä inkiväärit kasvavat – oli liian alhainen. Reilun kymmenen asteen peruslämpö ei niille riittänyt.

En kuitenkaan antanut periksi, kun inkiväärin palat pysyivät napakoina.

Kun lämpötila nousi kesän myötä pariinkymmeneen asteeseen myös mökin sisällä, alkoi inkiväärien kasvu. Ja se on tapahtunut nopeasti.

Ensimmäiset versot ilmaantuivat kesäkuun lopulla, ja nyt pisimmillä on mittaa jo puoli metriä!

inkiväärin kasvatus

inkiväärin kasvatus

Mullan alle en ole vielä uskaltanut kurkata. Toistaiseksi ihailen näitä kauniita lehtiä ja pitkiä varsia.

Inkiväärit kasvavat valoisalla ikkunalla, mutta suoraa auringonpaistetta ne eivät juurikaan saa. Lehtiä pitäisi suihkutella päivittäin – sitä en ole pystynyt tekemään – ja multa pitää pitää kosteana.  Suihkuttelu ja kosteus pitävät kuulemma kirvat loitolla, mutta onneksi niitä ei ole näissä inkivääreissä ainakaan toistaiseksi näkynyt.

Jännä seurata miten kasvu etenee!

inkiväärin kasvatus

inkiväärin kasvatus

Japaninvaahtera sai siistin kivikauluksen

japaninvaahtera

Mökkiterassilla ruukussa kasvava japaninvaahtera sai siistin kivikauluksen ruukkuunsa. Samalla peittyi ruma multapinta.

Ruukussa kasvavan japaninvaahtera ’Dissectumin’ kasvualusta näytti rumalta, kun multapinta muuttui kesän aikana kuivaksi ja siinä alkoi kasvaa sun mitä pientä rikkaruohoa.

Päätin siistiä ruukun pinnan laittamalla japaninvaahteran juurelle kivikauluksen. Keräsin mökkipihalta pieniä kiviä, ja aika nopeasti niitä kertyi koko multapinnan verran.

Nyt ruukku näyttää siistiltä eikä pinnalle pääse kasvamaan rikkaruohoja. Samalla japaninvaahterakin voi paremmin, kun multa pysyy kivien alla kosteampana!

japaninvaahtera ruukussa

japaninvaahtera ruukussa

japaninvaahtera ruukussa

Helppo ovistoppari farkkupuserosta

DIY ovistoppari

Mökin oveen tarvittiin ovistoppari, enkä oikein löytänyt mieleistäni ja juuri oikeankokoista mallia kaupoista. Kierrätykseen menossa ollut farkkupaita osoittautui oivaksi materiaaliksi ovistopparille.

Mökin ovi on meillä usein koko päivän avoinna, sillä siitä kuljetaan jatkuvasti sisään tai ulos. Hyttysverkko estää ötököiden pääsemisen sisälle, mutta millä estäisimme, ettei tuuli paiskaa ovea kiinni ja riko samalla hyttysverkkoa?

Ongelmaa on ratkottu tähän mennessä niin oven eteen laitetulla penkillä kuin oven alle tungetuilla kumisaappailla (tiedän, ei näytä kivalta).  Tuuli on joskus voimakastakin, joten stopparin pitäisi olla painava, jotta se ei lähtisi oven mukana liikkeelle. Kaupoista ei ole sopivan painavaa ja mieluista ovistopparia löytynyt. Monet niistä on tarkoitettu sisätiloihin, jolloin ne ovat köykäisiä ja pieniä kooltaan.

Itse tehdyn ovistopparin idea on pyörinyt mielessäni jo pitkään, mutta nyt se vihdoin kirjastui, kun kävin vaatevarastojani läpi. Sieltä löytyi farkkupaita, joka oli jo vaatteena tehtävänsä tehnyt, mutta jonka 3/4-hihoista saisi loistavasti tehtyä sopivat ovistopparit.

Vamistusprosessi oli varsin simppeli. Leikkasin hihat farkkupaidasta ja tasasin alareunat. Hihansuun jätin ennalleen: siitä saisi sopivan täyttöaukon ja se oli jo valmiiksi huoliteltu.

DIY ovistoppari

Farkkupaidan nappilistat soveltuivat sellaisenaan ovistopparin sulkijoiksi.

ovistoppari4

Pohjaksi leikkasin farkkupuserosta pyöreän palan kangasta. Käänsin hihan väärin päin, mallasin pohjapalan nuppineulojen avulla reunoihin ja ompelin kiinni koneompeleella. Tämä oli ainoa kohta, johon ompelukonetta tarvitsin.

Sitten vain hiha taas oikein päin ja stoppari oli valmis täyttöä varten. Täytteeksi laitoin karkeaa hiekoitushiekkaa, jonka keräsin muovipussiin, ja laitoin vielä toisen muovipussin varmuuden vuoksi päälle. Hiekkapussin sujautin stopparin hiha-aukosta sisään. Kun hiekkapussin jättää avoimeksi, voi hiekkaa muotoilla ja sen saa sujahtamaan hyvin sisään. Sulje lopuksi muovipussit.

DIY ovistoppari

Sitten vain suuaukko suppuun ja kiinni nappilistasta tehdyllä sulkijalla. Saman asian ajaa vaikka nauha tai nyöri. Karkea hiekoitushiekka on hyvää materiaalia, sillä sitä voi vähän muokata painelemalla, ja ovistopparille saa siten sopivan muodon.

DIY ovistoppari

DIY ovistoppari

Tein näitä ovistoppareita kaksi: toinen tuli oven taakse ja toinen eteen. Näin tuuli ei pääse paiskomaan ovea, kun stopparit ovat sen molemmin puolin. Sisätiloissahan pärjää yhdellä ovistopparilla.

DIY ovistoppari

Nyt ei tarvitse enää kikkailla penkeillä ja kumisaappailla! Mökin ovi pysyy nyt hyvin auki näiden ovistoppareiden ansiosta. Ja vanha farkkupaitakin pääsi jatkokäyttöön.

DIY ovistoppari

 

Kaupunkipihan helppohoitoiset kasvit

maksaruoho White Diamond

Pienellä kaupunkipihallamme on helppohoitoisia, monivuotisia kasveja, jotka pärjäävät paahteessakin eivätkä ole kovin vaativia hoidon suhteen. 

Pieni kaupunkipihamme on kovin altis auringonpaisteelle. Olemme valinneet pihallemme monivuotisia perennoja ja kasveja, jotka viihtyvät paahteessakin eivätkä vaadi välttämättä jokapäiväistä hoitamista. Tällaisia ovat esimerkiksi kivikkokasvimme.

Rauniokilkka on joidenkin inhokki, sillä sitä ei oikein meinaa saada pidettyä hallinnassa. Minäkin yritin ensimmäisinä vuosina repiä sitä pois, mutta aina se löysi tiensä uuteen kasvupaikkaan.

Nyt olen oppinut pitämään rauniokilkasta, ja itse asiassa se jopa sopii hyvin pienelle pihallemme. Pidän eniten sen peittävästä, mätästävästä kasvutavasta – sekä tietenkin suloisista, pitkään kestävistä sinisistä kukista.

rauniokilkka ja mehitähdet

Rauniokilkan leviämisenkin olen saanut estettyä ihan tehokkaasti sillä, että nypin säännöllisesti sen liian pitkälle kasvavia versoja pois. Sen paikka on rajattu terassin ja kasvilaatikon väliin.

kivikkokasvit

Mehitähdet ovat suosikkejani! Onko mikään kasvi oikeastaan yhtä helppohoitoinen? Ja kaunis! Mehitähden upeat ruusukkeet ovat niin kauniita, eivätkä ne hätkähdä, vaikka aurinko porottaisi pitkäänkin. Ne, kuten myöskään rauniokilkka, eivät tarvitse erikseen kastelua. Nämä saavat meillä levitä ihan vapaasti. 🙂

mehitähti

Tänä vuonna hankin mehitähtien kaveriksi muutaman maksaruohon. ’White Diamond’ oli minulle uusi tuttavuus. Ihastuin sen ruusukemaisiin lehtiin ja hauskaan kasvutapaan. Sekin näyttää viihtyvän meillä hyvin.

White Diamond