Kuivakukat ovat vieneet minut tänä syksynä mennessään. Kukkakimpusta kauniisti kuivuvat oksat ja kukat sekä luonnosta löytyvät talventörröttäjät saa helposti tuunattua jatkokaudelle.
Kuivakukat ja -oksat ovat tänä syksynä hurmanneet minut totaalisesti. Silmäni ovat avautuneet niiden kauneudelle ja käyttömahdollisuuksien monipuolisuudelle.
Ensin keksin käyttää kukkakimpusta kauniisti kuivuneita kukkia kuivakukkakranssissa, seuraavaksi piristin kaupasta heräteostoksena hankkimiani krysanteemeja samasta kimpusta jääneellä ja täydellisen väriseksi kuivuneella mangopuun oksalla. Vaikka oksa on täysin kuivunut, luo se väreillään ihanan täydennyksen isoille krysanteemeille. Suorastaan rakastan tuota mangopuun lehden alapuolella olevaa nahanruskeaa väriä!
Kranssin tekemisestä minulle jäi yli muutamia ruotsinpihlajan kukintoja. Nekin näyttävät upeilta kauniissa lasissa.
Mökkipihalta poimin jo syyskuussa kuivuneita saniaisia, joiden ihanan koukeroiset lehdet näyttävät mielestäni kauniilta sellaisenaan. Saniaiset ovat meillä vieläkin esillä.
Päivälenkillä silmääni osuu vähän väliä jotakin kaunista, kuten kuivuneita siankärsämön kukkia. Ystävän kukkapenkistä löytynyt talventörröttäjä odottaa maljakossa siementen keruuta, hänkään ei muistanut minkä kukinto se on. Hirssin kukinnon pelastin kukkakimpusta.
Nämä kuivakukat saavat olla meillä vielä hetken – sitten on värikkäiden joulukukkien vuoro.
Putkinotko 