Vesimelonin kasvatus tuotti hedelmää, hienon vesimelonin. Vesimelonin kasvatus oli täynnä haasteita, mutta tämä komea vesimeloni oli kaiken työn arvoinen.
Oman vesimelonin kasvattaminen oli hauska haaste, jonka keväällä otin vastaan. Kun mökille oli pystytetty edellisenä kesänä kasvihuone, oli hauska kokeilla mitä kaikkea siellä voisi kasvattaa. Vesimeloni tuntui hauskalta idealta, joten siitä vain kokeilemaan!
Kasvatin ’Sugar Baby’ -vesimelonin siemenestä asti. Kaikki viisi siementä itivät, taimet kasvoivat keväällä hienosti ja pääsivät kasvihuoneeseen kesäkuun alussa. Sitten tuli takapakkia, kylmä alkukesä teki tepposensa. Näin jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut hieman viivästyttää taimien siirtämistä kasvihuoneeseen, mutta eihän sitä malttanut tehdä.
Viidestä taimesta neljä kuoli, vain yksi selviytyi.
Ja sekin oli varmasti jälkikäteen ajatellen hyvä juttu: viidessä taimessa olisi ollut ihan liikaa huolehtimista!
Kesäkuun puolivälissä vesimeloniin ilmestyivät ensimmäiset kukat, ja pääsin pölyttämään ne. Yhdestä emikukasta kehittyi sitten melonin alku, jonka kasvuvauhti oli hurjaa. Juhannuksen aikaan meloni oli herneen kokoinen, parin viikon päästä jo appelsiinin kokoinen.
Vesimeloni kasvatti uusia kukkia ja jopa pieniä melonin alkuja, mutta ne eivät jaksaneet kehittyä. Näin tämä yksi vesimeloni sai kaiken huomion. Tein sille ruohopedin nurinpäin käännetylle ämpärille. Kastelu hoitui Gardenan AquaBloom-lomakastelijan turvin.
Vesimeloni on valmis korjattavaksi, kun siitä lähtee koputtaessa kumiseva ääni ja kun kukan pölyttymisestä on kulunut 1,5-2 kuukautta. Nämä molemmat täyttyivät tänä viikonloppuna. Ja miten hyvältä itse kasvatettu vesimeloni maistuikaan!