• Etusivu
  • Kasvillisuus

Nauris - kaskinauriista hunajanauriiseen

Rakentajan toimitus
Päivitetty 03.07.2018
20111_24058.jpg

Vuoden vihannes 2011: Nauris, Brassica rapa

Brassica rapa on monimuotoinen laji. Mukulajuuren kasvattavaa muotoa, naurista, viljellään ympäri maailmaa ruoka- ja rehukasvina. Japanissa nauris on hyvin suosittu vihannes. Lajin yksivuotinen öljykasvimuoto tunnetaan rypsinä. Lehtevät muodot mm. japaninkaali, kiinankaali, vihannessinappi ja tatsoikaali ovat suosittuja lehtivihanneksia itäisessä Aasiassa.

Huomio

Huomio

Nauris lyhyesti:

Nauris oli ennen perunaa suomalaisten perusruokakasveista tärkeimpiä. Nykyisin sitä syödään lähinnä tuoreena. Kasvin C-vitamiinipitoisuus on yhtä korkea kuin appelsiinilla (40 mg/100 g). Kypsennettynä nauris sopii mainiosti myös makkararuokiin oheiskasvikseksi.

Kylvä ulos toukokuusta heinäkuun alkuun 0,5 cm syvään, siemenet 3 cm etäisyyksin. Orastumisaika 4 - 6 päivää. Kasvihuoneessa voit aloittaa nauriin kasvatuksen jo huhtikuun puolivälissä. Kasvuaika 50 - 60 päivää. Kylvä kevyehköön multamaahan, pH 5,5 - 6,8. Liika typpilannoitus heikentää makua, komposti parasta lannoitetta.

Harvenna kirppavaaran takia vasta kesäkuun puolivälissä. Huolehdi kastelusta, nauriit kitkeröityvät ja tulevat tikkuisiksi kuivassa maassa. Säilyy 2 viikkoa 0 - 5 asteessa.

Lehdet voi kuivattaa talvella käytettäväksi. Varastointi 0 asteessa, kosteassa hiekassa. Varastointiaika 8 kk.

VINKKI: Kylvä esim. joka toinen viikko heinäkuun lopulle asti, näin saat tuoreita nauriita koko satokauden.

Nauristyypit

Toukonauris maistuu makealta, syysnauriin maku on voimakas samoin pikkunauriin, lehtinauris ei kasvata mukulaa ja sen maku muistuttaa kiinankaalia. Suurimukulaisia nauriita eli turnipseja viljellään rehuksi.

Vanhoja lajikkeita ovat 'Petrowski' ja 'Kultapallo'. Uudempia 'Tokyo Express' ja 'Tokyo Market'. Lehtinauriin lajikkeita 'Namenia' ja 'Hymenia'.

Nauriin lähisukulaisia ovat pinaattikiinankaali, salaattikiinankaali, rypsi, mizuna ja mibuna.

Nauriin taudit ja tuholaiset

Kaskinauriista hunajanauriisiin

Lajin arvellaan olevan kotoisin Välimeren ympäristöstä, josta se vähitellen levisi pohjoiseen, itään ja länteen. Olosuhteiden ja ihmisen valinnan seurauksena siitä kehittyi erilaisia viljelymuotoja. Lajin vanhin viljelymuoto nauris tunnettiin antiiikin Kreikassa Aleksanteri Suuren aikaan.

Suomessakin nauriita on syöty jo paljon ennen ajanlaskua. Suomi ja Karjala olivat kaskinauriin keskuksia, joista viljelytapa levisi muualle Pohjolaan ja siirtolaisten mukana Pohjois-Amerikkaan asti. Maan pinnalla kasvava nauriin mukula menestyi hyvin matalaan muokattussa kaskessa, jossa tuli ja tuhka torjuivat monia ristikukkaisten tauteja ja tuholaisia. Kaskinauris oli tapana kylvää vasta kesäkuun lopulla ja korjata myöhään syksyllä. Maakuopissa ja kellareissa säilynyttä naurista syötiin läpi talven.

Pitäjissä ja kylissä, jopa yksittäisissä taloissa oli omia paikalliskantoja mm. ’Tipasojan’ ja ’Nurmeskylän’ kannat Kainuussa ja ’Mustialan kanta’ Tammelassa. Lähes kaikkien paikalliskantojen viljely on loppunut. Punaviiruista itäsuomalaista´Enon kantaa´sekä kaskinauriin keltakuorista kantaa on edelleenkin saatavana.

Nauriista tuli erityisen suosittu juures myös Saksassa, jossa 1800 - 1900-luvun vaihteessa viljeltiin useita toisistaan poikkeavia paikalliskantoja, kuten ’Teltow’-naurista ja baijerilaista nauriskantaa. Nauriin viljely hiipui koko Euroopassa 1900-luvulla perunan suosion kasvaessa.

Nauriin mukula voi olla litteänpyöreä, pyöreä, pitkänpyöreä tai kartiomainen. Suurin osa lajikkeista on valko- tai keltakuorisia, mutta on olemassa myös punavalkokirjavia ja vaaleanruskeita mukuloita. Nauriin malto on joko valkoinen tai vaaleankeltainen.

Kasvuajan ja säilyvyyden perusteella nauriit jaetaan kevät- ja talvinauriisiin. Kevätnauriita syödään alkukesällä sellaisenaan, raasteena tai paistettuna. Pienikokoiset kevätnauriit maistuvat mehukkailta ja raikkailta, kun taas kookkaiksi kasvaneet mukulat saattavat olla puisia tai hohkaisia. Nopeakasvuisen kevätnauriin kuiva-ainepitoisuus on alhainen ja se säilyy varastossa korkeintaan viikon. Hunajanauriin nimellä myytävien pienten, valkokuoristen mukuloiden ansiosta nauriista on tullut torien suosikkivihannes. Voimakasarominen talvinauris korjataan myöhään syksyllä ja se säilyy varastossa pitkään. Talvinauriista valmistetaaan mm. haudukkaita, paistoksia ja keittoja. Nauriin pieniä lehtiä käytetään myös ruokataloudessa. Yksinomaan vihreiden lehtien tuottamiseen tarkoitetut naurislajikkeet eivät tee mukulaa lainkaan. Nauriissa on runsaasti hiilihydraatteja, kohtuullisesti C-vitamiinia ja runsaasti kivennäisaineita.

Nauris valmistuu lyhyessä ajassa

Nauris viihtyy viileässä ilmastossa, joten sitä viljellään etelässä talven kasvina ja pohjoisessa kesän kasvina.

Nauris on kaksivuotinen kasvi, jota viljellään yksivuotisena. Nauris ja lanttu sekoitetaan helposti, mutta ne tunnistetaan pellolla mm. lehdissä olevien erojen ja mukulan kasvutavan perusteella. Lantulla on sileät, vahapintaiset, sinivihreät lehdet ja nauriilla keltavihreät, karvaiset lehdet. Lantun lehtiruusukkeen tyvi muodostaa lyhyen kaulan. Nauriilla kaulaa ei ole, vaan lehdet lähtevät levälleen suoraan mukulasta. Nauriin mukula muodostuu pääosin maanpinnalla olevasta alkeisvarresta ja vain pieni pääjuuri ankkuroituu maahan. Lantun mukula muodostuu alkeisvarresta, varresta ja pääjuuresta, jossa on lajikkeelle tyypillinen määrä juurenhaaroja. Nauriin siemenet ovat pieniä, pyöreitä ja tummia, kuten kaikilla kaalikasveilla. Nauriin siemeniä on noin 400 kappaletta grammassa. Siemenet ovat pienempiä kuin lantulla.

Naurista viljeltiin vuonna 2009 noin 90 ha:n alalla. Satoa kertyi 620 t, josta noin 30 % varastoitiin. Pinta-aloissa ja tuotantomäärissä on ollut suuria vuosittaisia vaihteluita. Eniten naurista kasvaa Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla, Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa.

Nauris on sopeutunut viileään ja kosteaan ilmastoon. Se ehtii tuottaa satoa pohjoisinta Lappia myöten. Optimi lämpötila kasvulle on 15–20 °C. Viileässä ilmastossa kehittyy meheviä, makeita ja raikkaan makuisia mukuloita.

Nauris tarvitsee kylmää kukkiakseen ja tuottaakseen siementä. Se virittyy kukkimaan matalassa lämpötilassa heti siemenen itäessä. Kukkavanan kasvu kuluttaa mukulan vararavintovarat, jolloin siitä tulee syötäväksi kelpaamaton. Nauris kasvaa parhaiten kevyillä, multavilla, vettäläpäisevillä mailla. Satoa korjataan jo 40–60 vuorokauden kuluttua kylvöstä. Nauris voidaan kylvää aikaisin korjattavan kasvin jälkeen samalle lohkolle. Ensimmäiset kylvöt harson tai muovin alle tehdään huhti-toukokuun vaihteessa Etelä-Suomessa ja viimeiset kylvöt ajoitetaan kesä-heinäkuun vaihteeseen. Riviväli voi avomaalla olla 50 cm ja taimiväli 5–10 cm tai penkissä kasvaessaan 25–30 cm:n rivivälillä ja 10 cm:n taimivälillä.

Kesänauriin laatu heikkenee nopeasti vanhetessan, joten sato on korjattava ajallaan. Lehtineen myytävä nauris korjataan käsin. Naattinauris pestään kylmällä kaivovedellä ritilän päällä ja niputetaan viiden kappaleen nipuiksi. Naurispuntit voidaan säilyttää muutamia päiviä esimerkiksi jäähileessä.

Pienikokoisina nostettujen naurismukuloiden sato on 8–10 t hehtaarilta.

Isot naurisalat nostetaan esimerkiksi naatista nostavalla porkkanannostokoneella. Talvinauriin sato on 25 – 30 t hehtaarilta. Mukulat säilyvät varstossa 0–2 °C:n lämpötilassa ja haihdunnalta suojassa muutamia kuukausia.

Lähde: Kotimaiset Kasvikset ry
Kuvat: Teppo Johansson/Kotimaiset Kasvikset ry

Kasvillisuus
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje
Oletko multasormi, maailmanluokan puutarhuri tai innokas kaikkien kasvien kokeilija? Puutarha.net-uutiskirjeestä saat viikoittain ideoita, ohjeita, infoa ja inspiraatiota suoraan sähköpostiisi. Tutustu muiden pihan- ja puutarhanhoitajien kokeiluihin ja kokemuksiin, nappaa talteen arvokkaat asiantuntijavinkit, ohjeet ja tuoteideat tai yksinkertaisesti fiilistele kasvi- ja kukkaloistoa tai mielenkiintoisia harvinaisuuksia.

Aiheeseen liittyvää

200610_496.jpg
Keltamajavankaalia ei saa päästää leviämään luontoon
Uudeltamaalta on löydetty ensimmäistä kertaa maassamme keltamajavankaalia (Lysichiton americanus) luontoon levinneenä. Vesipuutarhoista tuttu keltamajavankaali on vehkakasveihin kuuluva, näyttävä ja suurikokoinen vesikasvi. Se on peräisin Pohjois-Amerikasta ja on Keski-Euroopassa luokiteltu alkuperäiselle lajistolle haitalliseksi vieraslajiksi. Kasvi leviää nopeasti ja sopeutuu hyvin myös Suomen olosuhteisiin. Alkujaan yksityisen maanomistajan maalta löydetty keltamajavankaaliesiintymä on osittain luonnonsuojelualueella, jolta se on pyritty hävittämään. Suomen luonnonsuojelulaki kieltää levittämästä luontoon tällaista kasvilajia. Suomen ympäristökeskus vetoaakin puutarhaharrastajiin, että keltamajavankaalia tai muita luontoomme kuulumattomia lajeja ei päästettäisi leviämään.
202211_80306.jpg
Viikon kysymys: Milloin lehmuksen voi leikata?
Pihamme lehmus on kasvanut liian kookkaaksi ja varjostavaksi. Miten ja milloin se kannattaisi leikata?
20204_63741.jpg
Nuoret ovat innostuneet puutarhanhoidosta
Suomalaisten kiinnostus puutarhaharrastamiseen on kasvanut viime vuosina erityisesti alle 35-vuotiaiden parissa. Yhä useampi nuori aikuinen tarttuu multapussiin ja istutuslapioon joko kotonaan, parvekkeilla tai pihoilla. Harrastus tuo erityisesti hyvää mieltä ja parantaa elämänlaatua. Harrastajat kertovat myös nauttivansa konkreettisesti omin käsin tekemisestä.
20225_78009.jpg
Makoisaa satoa omasta mullasta patiolla ja parvekkeella - katso vinkit
Ruokaa voi mainiosti tuottaa ruukuissa eikä erillistä kasvimaata tarvita. Parveke- tai patioviljelyssä ei tarvitse tinkiä istutusten kauneudesta, sillä monet satoa tuottavat lajit ovat jo itsessään kauniita. Koristearvoa lisää, jos hyöty- ja koristekasveja yhdistellään ennakkoluulottomasti.
20224_77915.jpg
Onko nurmikon muuttaminen niityksi vaikeaa toteuttaa? Asiantuntija vastaa
Meillä on pihassa valtavasti nurmikkoa, josta yhtä plänttiä, n. 30‒40 neliöä, olen haaveillut muuttavani niityksi. Toissa talvena naapuri kuitenkin kaadatti puita tonttimme vierestä, mukaanlukien pari suurta haapaa. Näiden haapojen juurethan toki yltävät meidän nurmikkoalueelle ja viime kesänä alkoivat melkoisella vimmalla puskea pientä taimea tuolle suunnittelemalleni niittypaikalle. Pitääkö haaveet niitystä nyt hylätä vai onko mitään muuta keinoa estää haapaa tekemästä taimiaan kuin säännöllisesti leikata ne ruohonleikkuun lomassa?
20236_82368.jpg
Roskiinko vaan?
Jätteet ja jätteiden käsittely eivät ole mitenkään vähäpätöisiä asioita yhteiskunnassa. Aineellisen elintason kohotessa lisääntyy väistämättä myös jätteen määrä ja samalla ympäristöön kohdistuva rasitus. Jos vastuullisuutta ei löydy, olemme tuota pikaa mittavien ympäristöongelmien puristuksessa. Lisäksi jätelaki velvoittaa hyödyntämän jätteen, mikäli se on teknisesti mahdollista, eikä siitä aiheudu kohtuuttomasti lisäkustannuksia.Oikein lajiteltuna valtaosa jätteestä on hyödynnettävissä uudelleen. Yleisimpiä hyödynnettäviä jätelajikkeita ovat biojäte, paperi, pahvi, puu, metallit ja lasi. Eniten päänvaivaa aiheuttavat edelleen biojäte sekä energiajäte.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton