Keväällä on yleensä puutetta taimikasvatustilasta, joten meillä suositaan kesäkukissa suoraan maahan kylvettäviä lajikkeita. Kun kasvimaalta loistaa  erilaisia kukka-alueita, ne ovat paitsi silmäniloa niin myös mahtavia kukkakimppujen aineksia. Niitä hennoo sieltä kerätä! Tässä joitakin suosikkeja, monia muitakin on aikojen saatossa siellä kasvanut:

Ehdoton on tietenkin kehäkukka. Äitini puhui ennen aina kotipuolessaan  Ruotsinpyhtäällä kasvatetuista ringblummoista.  Kehäkukan ruotsinkielinen nimi! Sen terälehtiä voi leikellä ruokiin ja salaatteihin sekä  kuivata talvikäyttöön. Siemenkodat kannattaa poistaa kukinnan jatkumiseksi. Kukkii pakkasiin saakka!

Unikot ovat aina yhtä herkkiä, vaikka ne maljakossa eivät kestäkään.

Meillä on aina myös silkkikukkaa. Siitä on jalostettu paljon erilaisia muotoja, jotka kaikki ovat kauniita ja todella kestäviä maljakossa.

Valkoinen kesäharso on nopeakasvuinen, kaunis lisä kukkakimpuissa, mutta sen kukinta on nopsaan  ohi. Sitä kannattaakin kylvää vähän eri aikoihin, että kukkia riittäisi elokuun loppuun!

Sinisievikki on kaunista puutarhassa, maljakkoon se on liian lyhyttä.  Kylvin sitä viime kesänä korkean joriinin ympärille. Terveiset Karkkilaan, kiitos juurakosta!!!

Zinnia ehtii kukkia pidempään, jos sitä esikasvattaa toukokuussa. Se on kuitenkin sen arvoista, sillä maljakossa nämä kukat ovat kestäviä ja upeita.

Siinäpä se kesä sitten kuluu, kasvimaan hyötysatoa keräillessä ja kukkaloistoa ihaillessa. No on siinä tosiaan vähän hommiakin…tiedäthän sen, lukijani,  kun puutarhasta olet itsekin kiinnostunut!