Category: Uncategorized

Jos puutarhan suunnittelussa otetaan mallia luonnosta, niin silloin tarvitaan, puiden ja pensaiden lisäksi, eri aikoihin kukkivia ja toistensa lomassa kasvavia perennoja ja kukkasipuleita. Kokoelmaa voi vielä mainiosti täydentää erilaisilla yksivuotisilla siemenkukilla. Meillä menestyviä ja heti toukokuussa kukkivia perennoja löytyy useita, kuten esimerkiksi kevätvuohenjuuret ja tarhakylmänkukat. Keväisistä kukkasipuleista löytyy laaja kirjo hyvin aikaisia lajikkeita ja osan kukinta-aika saattaa ajoittua keskikesään. Narsissit ovat hyvin kestäviä ja niiden ei aina tarvitse olla keltaisia, vaan valkokukkaisia löytyy myös hyvin vanhoistakin lajikkeista. Narsissit eivät kuulu myyrien suosikkilistalle.

Erilaiset laukat ovat näyttäviä ilmestyksiä. Isompien laukkojen, kuten ukko- tai jättilaukan, sipuleita voi piilottaa perennapenkkiin säännöllisen epäsäännöllisesti sinne tänne korkeuksiin kurottamaan. Toinen vaihtoehto on tehdä kokonaan oma ryhmä. Kaunein lopputulos molemmissa tapauksissa on mielestäni se, että sipuleita on useampia, vähintään kymmenen kappaletta.

Rakastettujen kurjenpolvien laaja lajikekirjo on jaoteltu matala- ja korkeakasvuisiin. Niitä yhdistelemällä syntyy kaunis kurjenpolvimatto. Kyläkurjenpolvi ‘Delft Blue’ tuo särmää lähes yksiväristen lajitoverien joukkoon. Samantyyppistä väritystä löytyy myös muilla lajikenimillä.

Kaukasiantörmäkukat aloittavat kukintonsa heinäkuussa ja jatkavat sitä syyskuun lopulle saakka. Nuoret taimet talvehtivat usein paremmin kuin vanhat ja suosittelisinkin jakamaan ne muutaman vuoden välein.

Unikot ovat kukkiessaan aina yhtä upeita. Eri unikkolajikkeita löytyy niin paljon, että jo pelkästään niistä voisi rakentaa puutarhaan aivan oman alueen. Osa unikoista kukkii jo alkukesästä, osa koko kesän ja loppukesäänkin jää vielä ihasteltavaa. Yksi perenna-alueeni kuningattarista on ‘Royal Wedding’ tarhaidänunikko.

Kaunopunahatut keräävät kukkiessaan sankoin joukoin perhosia ympärilleen. Talvenkesto on hiven huonompi kuin monilla muilla perennoilla, mutta sen parantamiseen sopiikin mainiosti sama ohje kuin edellä mainitulle kaukasiantörmäkukalle. Suosituin lajike on hyvin pystykasvuinen ja ainakin osin siitä syystä palkittu ‘Magnus’.

Mikä ihana väriyhdistelmä! Syysasterit ovat loppukesän kukkijoita, kuten nimikin jo kertoo. Ne kannattaa istuttaa lämpimälle paikalle, että ehtisivät kukkia ennen talven tuloa. Osa lajikkeista on myös kerrottukukkaisia, ‘Marie Ballard’ on loppukesän kaunotar.

Istutin edellissyksynä perennapenkkiini runsaasti erilaisia astereita. Aikaisen talventulon vuoksi myöhäisimmät niistä eivät ehtineet ensimmäisenä syksynään avaamaan kuin muutaman nupun kukaksi asti, mutta ne olivat sitäkin odotetumpia tapahtumia! Varjoasterit aloittivat hyvissä ajoin ensimmäiset kukintansa ja veivät samalla sydämeni. Uusia kukkia tuli koko ajan lisää ja yhdessä hopeamarunan kanssa ne muodostivat niin uskomattoman herkän yhdistelmän, jota loppukesän ilta-auringon lempeät säteet vielä korostivat.

Tätä on puutarha parhaimmillaan. Se hoitaa meitä yhtä paljon, kuin me hoidamme sitä. Ihanaa puutarhakesää!

/Tarja

Aika pian on taas uuden kasvukauden alku ja jos aikomuksissasi on uudistaa vanhaa tai rakentaa kokonaan uutta puutarhaa, niin kerron tässä muutamia esimerkkejä pensaista ja puista, joiden kanssa yhteistyö yleensä sujuu mutkattomasti.

Syreenin kukinta-aika on meistä monelle yksi kesän kohokohdista. Kookkaat syreenipensaat kannattaa istuttaa ainoastaan isoille tonteille, joissa ne saavat kasvaa vapaasti aidanteena ja kukkia runsaina. Vanhoja pensaita uudistetaan leikkaamalla pelkästään paksuimpia oksia poikki tyvestä saakka, jolloin ne lähtevät versomaan uusia. Pienemmille pihoille valitsisin vaikkapa rungollisen ja valkokukkaisen ‘Holger’-isabellansyreenin.

Värikkyyttä koko kesäksi saa erilaisista heisiangervolajikkeista. Vihreälehtinen lännenheisiangervo on nopeakasvuinen peruslaji, joka sopii mainiosti aidanteeksi. Siitä on jalostettu runsaasti erisävyisiä ja -kokoisia lajikkeita limenvihreistä erilaisiin punaisen sävyihin ja mukana on muutama myös todella tummalehtinen. Näistä saa helposti istutuksiin kontrastia ja katseenvangitsijoita. Kukinta on melko vaatimaton, mutta se onkin tässä tapauksessa toisarvoinen asia.

Jasmikkeita on meillä kasvatettu jo 1800-luvun lopulta lähtien ja niitä ei voi olla huomaamatta pihoissa ja puutarhoissa kukinta-aikaan eli kesä-heinäkuun taitteessa. Jasmikkeet ovat pääosin kookkaita pensaita, mutta pikkujasmike mahtuu myös pikkupihaan ja se on kiva perennaistutuksiin yhdistettynä. Sen kukinta tuoksuu valloittavasti ahomansikalle.

Omilla juurillaan kasvavat pensasruusut eivät tarvitse edes erityistä talvisuojausta ja ne kukoistavat vuosikymmeniä paikallaan. Kukkiessaan ne levittävät laajasti ympärilleen ihanaa tuoksua ja mitä vähemmän jalostettu lajike, sitä tuoksuvampi on kukinto. Tontin rajalle sommittelisin vanhan klassikon tapaan ruusuaidanteen. Yhdistelemällä erilaisia pensasruusuja, voi saada todella pitkään kukkivan aidanteen ohikulkijoiden ihasteltavaksi ja tuoksuteltavaksi.

Pensaskanukat ovat pääosin isoja pensaita, joiden värikkäät oksat tulevat parhaiten oikeuksiinsa talvella. Versot voivat olla ruskeanpunaiset, kirkkaanpunaiset tai keltaiset. Myös lehdistön sävy vaihtelee lajikkeesta riippuen. Kanukat viihtyvät vähän kosteammassa kasvualustassa.

Näitä luottopensaita on toki vielä paljon muitakin, kuten pensasangervot, aroniat ja taikinamarjat, vain muutamia vielä mainitakseni.

Matalat peittopensaat ovat tärkeä osa puutarhan helppohoitoisuutta ja lisäksi ne tuovat luonnollista kerroksellisuutta korkeampiin istutusryhmiin. Lamoherukka on yksi kestävimmistä, helppohoitoisimmista ja nopeakasvuisimmista maanpeittäjistä. Lehdet puhkeavat todella aikaisin, usein jo huhtikuulla, ja hehkuvan punainen syysväritys on huikaiseva.

Muita hyvin käyttökelpoisia matalia peittopensaita ovat seppelvarvut ja erilaiset vuohenkuusamat. Kosteammalle istutuspaikalle sopii myös peitto- ja paljakkapaju, joilla saa nopeasti maanpinnan peittoon.

Kotipihlajat kuuluvat yksiin kestävimpiin ja kauneimpiin pihapuihin. Siitä jalostetut riippa- ja pylväspihlajat tarjoavat jokaiseen puutarhaan sopivan muodon erilaisiin istutuksiin. Harvalla puulla on niin monta sen koristearvoa lisäävää ominaisuutta yhden kasvukauden aikana kuin pihlajilla. Niin kukinta, marjat kuin ruskavärikin kuljettavat kesää kohti syksyä. Pihlajissa on lisäksi paljon lajikkeita, joissa toisena jalostuksen osapuolena on kotipihlaja, mutta toinen on joku herkempi lajike.

Mongolian- ja saarnivaahtera, hapsuharmaa- ja pilaritervaleppä sekä tuohituomi ovat ainakin pihaan istuttamisen arvoisia. Puiden menestymiseen vaikuttaa kovin moni asia, mutta yksi tärkeimmistä on, ettei istuta niitä liian syvään. Siinä kannattaa olla tarkkana.

Nautitaan tästä kevättalvesta!

/Tarja

Meistä suurimmalla osalla alkaa olla näin lokakuussa puutarhatyöt taas hyvällä mallilla. Tänäkin kesänä olemme kokeneet kasvien parissa niin suurta onnistumisen iloa ja positiivisia yllätyksiä kuin myös joitain pettymyksiä. Tämähän on aivan normaalia. Jos kuitenkin vuosi toisensa jälkeen tuntuu, että ilonpilkahduksia on vähemmän kuin harmistuksia, niin on aika tehdä uudistuksia kasvivalikoimaan. Puutarhaharrastusta ei kannata ainakaan aloittaa pitkälle jalostetuista ja vaativista lajikkeista, vaikka ne ovatkin yleensä houkuttelevampia. Viisainta on valita helposti menestyviä ja meillä jo pitkään kasvatettuja kasveja ja lisätä vähitellen näitä herkempiä erikoisuuksia. Kun tietää jo ostaessaan ottavansa pienen riskin, niin silloin ei harmitakaan niin paljon jos kasvi menehtyy tai vaan muuten näyttää surkealta. Keskityn tässä ensin helppoihin perennoihin ja jatketaan ensi kerralla puista ja pensaista.

Punakärsämö on helppo kuin mikä ja jatkaa kukintaansa punaisen eri sävyissä kesäkuusta myöhäiseen syksyyn. Innostuessaan se saattaa levittäytyä sinne tänne, mutta ylimääräiset taimet on helppo poistaa vetäisemällä. Perennatarhaa ei paljoa kannata lannoittaa, sillä se saa helposti vähällä pärjäävät kasvit villiintymään liikaa ja varsinainen kukintakin vähenee. Kalkituksesta kannattaa kuitenkin huolehtia, jos maa on kovin hapanta.

Peurankello kuuluu muinaistulokkaisiin ja on kulkeutunut meille ihmisten toiminnan myötä jo ennen 1600-luvun alkupuolta. Eli aikaa meidän oloihimme sopeutumiseen on ollut runsaasti. Jos siementaimet haittaavat voi kukkaversot poistaa kukinnan jälkeen. Pörriäiset pitävät tästä erityisen paljon.

Akileijojen kukat ovat kuin taideteoksia. Erilaiset jaloakileijat kukkivat aikaisin, pitkään ja runsaasti. Lisäksi ne selviävät vuosikausia lähes ilman hoitoa eli eipä sitä perennalta juuri enempää voisi toivoa. Ne kylväytyvät helposti, mutta sen voi halutessaan estää poistamalla kuihtuneet kukkavarret ennen siementen varisemista.

Kurjenpolvien olemus on ihanan luonnonmukainen ja runsaasta lajikkeiden kirjosta löytyy varmasti kaikkiin olosuhteisiin sopiva, jopa paahteiseen paikkaan täydellinen verikurjenpolvi. Sen muunnos neidonkurjenpolvi pitää enemmän aurinkoisesta tai puolivarjoisesta kasvupaikasta. Tämä herkkä kaunotar jatkaa vähitellen hiipuvaa kukintaansa aina syys-lokakuuhun saakka.

Jalopähkämö on myös yksi parhaista uudempiin perinnekasveihin luettava perenna. Kukinta-aika on pitkä, kukat isot ja hyvin sadetta sietävät. Maltillinen leviäminen ei haittaa muuta kasvillisuutta.

Palavarakkaus on taas mainittava helppohoitoisuutensa vuoksi. Tämä yksi kaikkein suosituimmista perennoista antaa istutukseen todella näyttävää tulipunaista väriä ja uljasta korkeutta.

Kevätvuohenjuuri aloittaa runsaan ja todella pitkään kestävän kukintansa aikaisin toukokuussa. Kevään ensimmäiset kukkijat antavat paljon iloa pitkän talven jälkeen. Tämä iloisen keltainen kukinto on todellinen lähtölaukaus uuteen kasvukauteen. Vieressä kurkisteleva mirrinminttu on myös mitä mainioin. Kun sen leikkaa ensimmäisen kukinnan jälkeen, niin seuraava alkaa jonkin ajan kuluttua.

Matalat maksaruohot ovat komeita maanpeittäjiä ja niitä on helppo lisätä sinne tänne kattamaan maanpinta rikkaruohoilta. Kaukasianmaksaruohon kukkavarret nousevat korkeammalle ja kaunis kukinta tulee hyvin huomatuksi.

Nämä kaikki perennat viihtyvät hyvin ilmavassa, vettäläpäisevässä kasvualustassa vähän maasta kohollaan olevassa penkissä, jossa talvimärkyys ei niitä haittaa. Kukinta on runsainta melko aurinkoisessa paikassa, ei kuitenkaan paahteessa. Puolivarjo käy myös hyvin.

Kun tarhurin puutarhatyöt alkavat olla tältä kaudelta paketissa, on aika taas keskittyä kukkasidonnan ja asiakkaiden puutarhasuunnitelmien pariin.

Hei seuraavaan kertaan!

/Tarja

Juuri nyt on mukavaa kirjoitella puutarhan kasveista, kun eletään kesän kauneinta aikaa. Kukkaistutuksissa voi jokainen päästää luovuutensa valloilleen ja tehdä omaa silmää miellyttäviä rohkeitakin yhdistelmiä. Kesäkukkien lomaan sopivat perennat, heinät ja pienet pensaat. Ryhmiin kannattaa kerätä kuitenkin samanlaisissa kasvuoloissa viihtyviä kasveja. Tällä taataan se, että istutuksista voi nauttia mahdollisimman pitkään.

Kesäsateen jälkeen värit korostuvat entisestään. Verbena on mitä mainioin kesäkukka. Heisiangervoissa on useita matalaksi jäävien pensaiden lajikkeita lisäämään värikimaraa istutuksissa.

Hopeahärkki ilahduttaa alkukesän runsaalla kukinnallaan. Se viihtyy aurinkoisella paikalla ja kasvualustaksi riittää vain kymmenisen senttiä läpäisevää multaa.

Myskimalva on yksi vanhojen pihojen perinteisistä perennoista. Se on kuin luotu luonnonmukaiseen pihaan.

Japaninhappomarja ‘Harlequin’ Lakeuden Vihertaimiston istutuksessa. Näyttävän punavalkokirjavan kasvustonsa lisäksi siihen tulee kukinnan jälkeen tummanpunaiset marjat.

Suosittu höyhenheinä ‘Pony Tails’ keventää istutusryhmiä.

Yksi kiitollisimmista kesäkukista on siniviuhka. Nimestään huolimatta se voi olla siniliilan lisäksi vaaleanpunainen tai valkoinen. Siniviuhka kestää paahdetta, sietää sadetta ja kukkii myöhäiseen syksyyn saakka, kestäen myös ensimmäiset hallayöt. Voiko kesäkukalta edes enempää vaatia!

Erilaiset kellukat kukkivat pitkään alkukesästä. Oman puutarhani kaunotar on ‘Mai Tai’, jonka vaaleanpersikkaisia kukkia kävin ihastelemassa ilta toisensa jälkeen. Kellukoilla on kaunis lehdistö, josta kukkavarret nousevat reilusti korkeammalle.

Ilmajoella sijaitsevan Yli-Lauroselan puutarhassa kukkivat perinteiset keskikesän perennat punaisen eri sävyissä.

Kaunista katsottavaa riittää nyt joka puolella ja useiden perennojen kukinta on vasta vähitellen alkamassa. Tämä on myös hyvää aikaa istuttaa uusia kasveja omaan puutarhaan ja näin turvata niiden kunnollinen juurtuminen ennen talven tuloa. Vielä ei ole kiire, mutta kannattaa pitää mielessä.

Ihanaa kesää ja nähdään Lakeuden Vihertaimistolla puutarhakasvien merkeissä!

/ Tarja

Nyt on jo ihana maaliskuu hyvässä vauhdissa! Voi pikkuhiljaa tehdä taas suunnitelmia tulevan kesän projekteihin. Olen ilolla seurannut, miten moni on tykästynyt luonnolliseen ja vähän villiinkin puutarhaan cottage garden -hengessä. Luonnossa liikkuessa saa hyviä ideoita, joita voi toteuttaa myös omassa puutarhassa. Luonnossahan vallitsee hieno kukkien, pensaiden ja puiden yhteiselo. Erilaiset heinät kuuluvat hyvin oleellisesti tähän ja murrettujen sävyjen yhdistelmät ovat mielestäni erityisen kiehtovia.

Erilaiset kärsämöt sopivat kuivahkolle kasvupaikalle aurinkoon ja paahteeseen. Tarhakärsämöiden poltetun oranssin sävyiset lajikkeet kuten ‘Terracotta’ ovat hyvin luonnonmukaisen näköisiä, varmoja ja uutteria kukkijoita. Näiden perennoiden näyttävä kukinto muodostuu monista pienistä kukista ja niiden etu on se, että kukinto tuntuu pysyvän lähes koko kesän, koska pikkukukat aukeavat eri aikoihin ja viimeiset saattaa aueta paljon myöhemmin kuin ensimmäiset. Kukinto näyttää kestävän koko kesän eikä se lakastuessaankaan näytä ränsistyneeltä.

Harvoin näkee niin hienoa kontrastia kuin mitä tämä sädepäivänhattu tarjoaa. Tämä valloittava perenna kukkii loppukesästä pitkälle syksyyn ja sen korkealle nousevat kukkavarret tuovat keveyttä istutuksiin.

Kontrastia saa myös yhdistämällä tummalehtisiä kasveja vihreälehtisten joukkoon. Raikkautta tuo puhtaan värinen kukinto. Kirkkaiden ja murrettujen sävyjen yhdistelmät ovat kasvimaailmassa mielenkiintoisia. Kaikki nämä kauniit yhdistelmät olen kuvannut Helsingin kaupunginpuistoissa. On hienoa huomata, että meillä on ammattilaisia, joilla on rohkeutta ehdottaa ja lähteä tekemään tällaista kasveilla maalaamista meidän ohikulkijoiden iloksi.

Joka on nähnyt uljaan syyspäivänhatun kukkivan loppukesästä (vaikka Lakeuden Vihertaimistolla!) ei ole voinut olla huomaamatta tätä perennaa. Se on pituudeltaan reilusti toista metriä ja ilman tukea pystyssä pysyvä komistus. Kukinta kestää myöhäiseen syksyyn saakka.

Jos pihalla on reilusti kokoa ja siinä on selkeästi painanteinen paikka johon vesi kertyy, voi käyttää tilanteen hyödyksi tällä tavoin. Samoin jos paikka on hyvin kuiva ja paahteinen. Molempiin olosuhteisiin löytyy sopivia kasveja, jotka niissä mainiosti viihtyvät. Tämän paikan löysin Helsingin puistoja kierrellessäni ja erityisesti näissä kaupunkioloissa ne ovatkin tärkeitä ja turvallisia elinpaikkoja niin pienille kuin vähän isommillekin eläimille.

Sinisiä kukkia on vähän ja usein niissäkin perennoissa, joissa lajikirjo on valtava, todetaan olevan kaikkia muita värejä paitsi sinistä. Tästä syystä ne harvat siniset (joissa usein violettia mukana) kyllä todella huomaa liikkuessaan. Ainakin katkeroista, akileijoista ja ritarinkannuksista löytyy apu sinistä kaipaavalle. Korkeatkin perennat pysyvät pystyssä tukematta, kun niiden ympärillä on muitakin melko korkeita kasveja.

Isotähtiputket kuuluvat luonnonmukaiseen puutarhaan. Kukinnot nousevat korkean varren päähän keveän herkkinä. Ne viihtyvät hyvin, kun ympärillä on paljon luonnollista kasvillisuutta, sillä ne ovat puolivarjon kasveja. Isotähtiputket kukkivat kesäkuun puolivälistä alkaen ja vielä syyskuullakin saattaa nousta yksittäisiä kukintoja.

Ruukkuistutukset kannattaa tehdä puutarhan kanssa samaan tyyliin sopiviksi. Kestävä, nopeakasvuinen ja kaunis viiruhelpi on heinien parhaimmistoa lempeästi kahisevine lehtineen. Se saattaa olla viihtyessään melko reipas laajentamaan reviiriään. Maahan istutettaessa kannattaa laittaa se vaikka muoviruukkuun, jossa ei ole pohjaa ja jättää ruukun yläreuna pikkuisen multapinnan yläpuolelle, jolloin se pysyy kurissa.

Keväästä syksyyn kestävä näyttävä kukinta saadaan aikaan istuttamalla samaan tarhaan perennoja ja erilaisia kesäkukkia sekä kylvämällä yksivuotisten kukkien siemeniä. Kosmoskukka on yksi cottage gardenin kulmakiviä.

Suunnitelmiin paneutuminen helpottaa kesää kaipaavan olotilaa, mutta myös sitä, että heti säiden salliessa voi aloittaa puutarhatyöt ja tuloksista voi nauttia jo samana kesänä.

Kevät on jo nurkan takana. Varma merkki siitä on, että olen saanut talven pihasuunnitelmat asiakkaille valmiiksi ja työt Lakeuden Vihertaimistolla alkavat. Nähdään siellä!

/Tarja

Talvi on tullut ja taakse on taas jäänyt runsaskukkainen ihana kesä ja upeiden ruskasävyjen täyttämä syksy. Onneksi myös syyskauteen jää muutamia kasveja, jotka jatkavat kukintaa vaikka päivät jo lyhenevät ja yöt kylmenevät. Syyshortensiat monine lajikkeineen näkyvät kukkiessaan jo pitkien matkojen päähän. Puiden ja pensaiden rungoilla kiipeilevät ja erilaisin värein ja muodoin loistavat kärhöt jatkavat myös kukintaansa.

Ja nämä daaliat! Runsaslajikkeiset ja toinen toistaan näyttävämmät ahkerat kukkijat jatkavat uusien nuppujen avaamista hallaöihin saakka. Jos näkee vaivan, että peittelee ne ensimmäisinä kylminä öinä, niin kukintaa saa jatkettua vieläkin pidempään. Syksyllä ne nostetaan maasta, juurakot puhdistetaan ja peitellään pehmeään turvepeittoon talviunille.

Ruusut jaksavat kukkia vaikka talvi tekee jo tuloaan. Nämä kaunokaiset ovat mielestäni parhaimmillaan, kun ne saavat seurakseen ainoastaan hillittykasvuisia koristeheiniä. Myös voimakaskasvuisempia heiniä voi käyttää, sillä niillä saa ryhmään korkeutta, mutta ne kannattaa istuttaa maahan ruukussa, jonka pohjassa on reikiä.

Erilaiset asterit kuuluvat syksyyn. Osa lajikkeista kukkii niin myöhään, että ne eivät ehdi kukkia pohjoisessa ennen talven tuloa. Värikäs syksyinen istutusalue syntyy yhdistelemällä erilaisia astereita purppuraheisiangervon mataliin punalehtisiin lajikkeisiin.

Kun kukkaloisto puutarhassa on päättynyt, koittaa taas erilaisten kimppujen vuoro. Mitä jos kotia koristaisikin tänä jouluna runsas kimppu, joka toisi kesän talven keskelle? Meillä Lakeuden Vihertaimistolla kimput sidotaan edelleen rennolla otteella!

Joulu on erilaisten asetelmien aikaa. Kultaisella rusetilla ja vaaleanpunaisilla lasipalloilla puimme tämän pelkästään vihreää sisältävän joulukorin juhla-asuun.

Ihanaa talvea!

/Tarja

Kesä on hujahtanut työn merkeissä ja vähän Suomessa matkaillessakin. Kesän kukkaloistosta on kertynyt valtava määrä kuvia, tässä niistä muutama.

Koristeporkkana ‘Dara’ kukkii herkkänä ja kevyenä.

Kesäinen kimppu on runsas, luonnonmukainen ja rento. Sidomme Lakeuden Vihertaimistolla monenlaisia kimppuja rennolla otteella.

Helsingin Talvipuutarhassa oli katseltavaa aivan hengästymiseen asti! Begoniat kukkivat upeina elokuisella käynnilläni. Katsottavaa riitti niin sisällä kuin ulkonakin. Tämän postauksen kansikuvakin on napattu Talvipuutarhan retkeltä.

Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa vierähti pari päivää. Rakennusten ja puutarhan muodostamaa kokonaisuutta olisi voinut ihailla vielä pidempäänkin.

Suomenlinnan karu maasto tuntui rauhallisen seesteiseltä kaiken väriloiston jälkeen.

Pienen ja antoisan hengähdystauon jälkeen oli kiva taas paneutua loppukesän puutarhatöihin. Meillä Vihertaimistolla syksy näyttää mukavan kiireiseltä. Nähdään siellä!

/Tarja

Kevät on jo pitkällä ja mukavat kiireet puutarhassa ovat alkaneet, kuten myös työni puutarhurina Lakeuden Vihertaimistolla. Yksi tämän kauden suosikeista on kurkuma. Se on näyttävä kasvi, joka viihtyy melko aurinkoisessa tai puolivarjoisessa paikassa. Kukat kestävät pitkään, kun muistaa pitää kasvualustan hieman kosteana eikä päästä sitä kokonaan kuivumaan.

Kevään ensimmäisiin kukkijoihin kuuluvat orvokit ja erilaiset tulppaanit. Botanical-tulppaanit nousevat syksyllä istutetuista sipuleista ja ovat vähän erinäköisiä ja matalakasvuisempia kuin perinteiset tulppaanilajikkeet.

Jouluruusut ovat myös aikaisia kukkijoita ja kaikkien erilaisten lajikkeiden yhteinen ominaisuus on eksoottisen kaunis ulkonäkö. Joulun aikaan saadun jouluruusun voikin säiden ja maan lämmetessä istuttaa puutarhan suojaiseen paikkaan muiden perennojen viereen ja nauttia taas ensi keväänä sen kukinnasta.

Erilaiset kirsikkapuut kukkivat myös toukokuussa ihanin kukin! Tässä kaunis ‘Pendula Rubra’

Moni on saanut äitienpäivänä lahjaksi suositun hortensian. Kukkiva terassihortensia kannattaa vielä suojata kylminä öinä ja huolehtia runsaasta kastelusta altapäin korkeaa altakastelulautasta hyväksi käyttäen. Terassihortensiat viihtyvät melko varjoisessa paikassa. Puutarhaan kannattaa istuttaa pitkään kukkivia pensashortensioita, jotka taas viihtyvät aurinkoisemmalla paikalla. Huolettomat mustilan- ja kuutamohortensiat eivät kaipaa edes leikkausta. Lisäksi on saatavilla mm. isokukkaisia syys- ja pallohortensioita. Hortensioista pitävälle löytyy siis monenlaisia vaihtoehtoja!

Kääpiömanteli ‘Fire Hill’ on kaunis rungollinen pikkupuu. Se on jo nuppuisena herkän kaunis ja aukeavat kukat kuin koruja. Ja mikä väri!

Välimerelliset laventelit rakastavat lämpöä ja aurinkoa! Laventeleita on runsaasti erilaisia ja värejäkin löytyy niin valkoista kuin vaaleanpunaistakin tutumpien siniliilojen lisäksi. Laventelin hopeanhohtoisiin lehtiin sopivat hienosti muut hopeiset paahteen kasvit esim. hopeahärkki ja hopea- ja ohotanmaruna. Näitä kaikkia ylläolevia kasveja on saatavilla Lakeuden Vihertaimistolla, josta nämä kuvat onkin otettu.

Pionit eivät ihan vielä ole kukassa puutarhassa, sillä niiden kukinta ajoittuu pääosin kesä-heinäkuulle. Sain äitienpäivänä ihanan pionikimpun ja olenkin nyt huokaillut ihastuksesta ja kuvannut niitä monta päivää! Pionit kestävät leikkokukkina todella pitkään ja jo se on hyvä syy istuttaa niitä puutarhaan!

Ihanaa kevättä ja kohta jo kesää!

/Tarja

Kukkakimput saavat nyt olla runsaita ja rentoja. Yhdistelmät joissa on muutamia raskaampia kukkia ja reilu määrää keveämpiä elementtejä antavat luonnollisimman vaikutelman.

Pelkistetty sisustus eli vaaleat puupinnat ja hillityt tekstiilit antavat mahdollisuuden leikitellä erilaisilla kimpuilla ja lukuisten kasvien eri sävyillä eikä lopputuloksesta tule siltikään rauhaton.

Murrettuja sävyjä yhdistetään nyt rohkeasti jonkun aksenttisävyn kanssa. Pienikin ripaus valkoista raikastaa aina kokonaisuuden.

Oliiviin taittavaa vihreää on helppo lisätä sisustukseen. Yhtä varma valinta on murrettu keltainen. Meleeratut kankaat ovat kauniin monisävyisiä.

Ilmava asetelma tuo herkkyydessään mieleen kevään. Pinkki ja limenvihreä on yksi raikkaimpia yhdistelmiä ja se sopiikin täydellisesti kevään romanttiseen tyyliin.

Reilun puuvillamaton ja ylellisen samettipintaisen rahin liitto jatkaa naisellista linjaa.

Niittymäiset asetelmat tuovat mieleen kauniin kesäpäivän. Onneksi Floral-tyyli, niin hillittynä kuin rohkean värikkäänäkin, vankistaa edelleen asemiaan jopa julkisten tilojen sisustuksissa.

Erilaisten materiaalien yhdistelmät ovat kiehtovia katsottavia. Kovaa puuta, rouheaa köyttä ja tekstiilien pehmeyttä täydessä harmoniassa.

Kuka voisi vastustaa ruusuja! Ruusukranssi säilyy pitkään hyvännäköisenä, kun varret sujautetaan pieniin vesiputkiloihin ja viedään se yöksi viileään.

Kalustekuvat ovat Seinäjoelta Kaluste-Kavereilta. Valmistamani kukka-asetelmat löysivät omat paikkansa. Kauniit leikkokukat tuovat kaivattua lievitystä meidän puutarhaihmisten kukkaikävään, kun perennatarhamme vielä hetken uinuvat lumen alla.

Aurinkoista kevään odotusta!

/Tarja

Näin joulukuussa on mukavaa muistella kesän upeita värityksiä puutarhassa ja luonnossa. Akileijojen kukat ovat herkät ja taiteelliset. Lehtoakileijat ovat kauniin sinertäviä perinnekasveja, joita on kasvatettu Suomessa pitkään. Tämä yksilö on ilmestynyt pihallemme muutama vuosi sitten ja tuntuu viihtyvän hyvin itse valitsemallaan paikalla.

Komea ja korkea jättikarhunputki on perhosten suosikki. Se viihtyy auringossa tai puolivarjossa. Kukinnon väri on kauniin punainen ja auringon valossa näyttää kuin pinnalla olisi timantteja, jotka kimaltelevat.

Tämä esikko ei jää huomaamatta! Tähkäesikko kukkii komeassa väriyhdistelmässään kesäkuussa.

Bongasin tämän karkulaisen niityltä! Kirjopikarililjalla on nuokkuvat ja hauskasti värittyneet kukat.

Seuraan kesän etenemistä kukkimisvuorossa olevien perennojen ja pensaiden mukaan. On aina harmillista, kun jonkun lajin kukinta on ohi ja pitää odottaa taas seuraavaan kesään. Erilaiset perinneperennat ovat siitä mukavia, että niiden kukinta-aika on melko pitkä.

Timanttikukat ovat kesäkukkia, joiden kukinnot ovat auki ainoastaan aurinkoisessa säässä. Todellisia auringonpalvojia siis.

Kellokuusama kukkii runsaasti. Sille kannattaa varata suojainen kasvupaikka.

Pikkusyreeniä näkee yleensä vartettuna pikkupuuna. Se on todellinen pikkupihan tai ison istutusaltaan kuningatar, joka alkukesästä peittyy kokonaan tuoksuvaan kukkapilveen. Lämpiminä syksyinä se saattaa innostua kukkimaan uudelleen.

Ruusuorapihlaja ‘Paul’s Scarlet’ on hieman arka, mutta todellisena kukkapuuna kaiken huolenpidon arvoinen. Tämä puu kasvaa Lakeuden Vihertaimistolla.

Keväisellä metsäretkellä löysin yllättäen tämän ihanan pikkuisen kevätkaihonkukan. Mistä lie oli sinne kulkeutunut. Joskus pikkuinen vaatimaton kukkija saattaa tuottaa valtavan ison ilon!

Luonnossa kulkeminen on nautinnollista kaikkina vuodenaikoina. Tätä tietä oli mukava kävellä ja ihastella marraskuun kuuraista maisemaa.

Talvisin terveisin

/Tarja