3 Ravinteita kierrättävä lannoittaminen

Maa­ti­loil­la myyn­ti­tuot­tei­den mu­ka­na pois­tu­va ra­vin­ne­mää­rä on huo­mat­ta­vas­ti lan­noit­teis­sa ja re­huis­sa maa­ta­lou­teen os­tet­tu­ja ra­vin­ne­mää­riä pie­nem­pi. Vuo­si­kym­me­nien ku­lu­es­sa osto­ra­vin­tei­den käy­tön li­sään­ty­es­sä ra­vin­ne­kier­to on muut­tu­nut en­tis­tä avoi­mem­mak­si. Suu­rim­mat vuo­dot ta­pah­tu­vat kar­jan­lan­nan tal­teen­o­tos­sa, va­ras­toin­nis­sa ja käy­tös­sä sekä pel­loil­la lan­noi­tuk­sen al­hai­sen hyö­ty­suh­teen vuok­si.

Ra­vin­ne­hä­vik­kien pie­nen­tä­mi­nen pel­lol­la ja lan­nan käy­tös­sä kuu­lu­vat maa­ta­lou­den kes­kei­siin on­gel­miin. Kei­no­lan­noit­tei­den jat­ku­van hin­nan­nou­sun ta­kia ra­vin­tei­den kier­rä­tyk­sen te­hos­ta­mi­nen on avain­ase­mas­sa ti­lan lan­noi­tuk­sen jär­jes­tä­mi­ses­sä.

Maa­pe­räs­sä on luon­nos­taan kas­vin­ra­vin­tei­ta huo­mat­ta­via mää­riä, ras­kais­sa ki­ven­näis­mais­sa enem­män kuin hiek­ka­mais­sa. Suo­ma­lai­sis­sa savi- ja hie­su­mais­sa on noin 10 t/ha typ­peä ja kar­keis­sa ki­ven­näis­mais­sa vas­taa­vas­ti noin 5 t/ha.

Var­sin­kin ka­liu­mia ja mag­ne­siu­mia savi­maat si­säl­tä­vät yleen­sä luon­nos­taan run­saas­ti. Kui­ten­kin vain hy­vin pie­ni osa maan koko­nais­ra­vin­ne­mää­ris­tä tu­lee vuo­sit­tain kas­vien käyt­töön. Maan luon­tais­ten ra­vin­ne­va­ro­jen hy­väk­si­käyt­töä on py­rit­tä­vä edis­tä­mään.

Maa­pe­rän ra­vin­ne­va­ro­jen ra­pau­tu­mis­ta ja hy­väk­si­käyt­töä voi­daan edis­tää vil­je­le­mäl­lä ra­paut­ta­mis­ky­kyi­siä kas­ve­ja, ku­ten pal­ko- ja nur­mi­kas­ve­ja sekä pa­ran­ta­mal­la kas­vien juu­ris­ton kas­vu- ja toi­min­ta­e­del­ly­tyk­siä.

Elo­pe­räis­tä lan­noi­tus­ta käyt­tä­mäl­lä maan pien­eliö­toi­min­ta ak­ti­voi­tuu ja maan ra­ken­ne py­syy kun­nos­sa. Maa kuoh­keu­tuu ja maanes­tee­seen liu­en­nei­den ra­vin­tei­den pi­toi­suu­det py­sy­vät al­hai­si­na.

3.1 Karjanlanta

Lan­nal­la tar­koi­te­taan koti­e­läin­ten son­nan, virt­san ja kui­vik­kei­den se­os­ta; usein lan­nan jouk­koon kul­keu­tuu myös vet­tä. Lan­nan va­ras­toin­nis­sa on pää­a­si­al­li­ses­ti kol­me me­ne­tel­mää; lie­te­lan­ta, kui­va­lan­ta ja väis­ty­vä virt­sa­säi­li­ö­me­ne­tel­mä.

Kui­vi­ke­me­ne­tel­mäs­sä virt­sa imey­te­tään ko­ko­naan kui­vik­kei­siin ja saa­daan si­ten vain yh­den­lais­ta tuo­tet­ta. Kui­vi­tet­tu lan­ta va­ras­toi­daan pi­ha­tos­sa tai eril­li­ses­sä lan­ta­las­sa. Kui­vi­ke­pi­ha­tos­sa ra­vin­teet saa­daan var­sin hy­vin tal­teen, mi­kä­li käy­te­tään riit­tä­väs­ti kui­vik­kei­ta. Kui­vik­kei­na käy­te­tään ensi­si­jai­ses­ti ol­kia, mut­ta osa ol­jis­ta kor­va­taan yleen­sä tur­peel­la. Ha­pan tur­ve es­tää am­mo­ni­a­kin kar­kaa­mi­sen lan­nas­ta. Kui­va­lan­nan maan­pa­ran­nus­vai­ku­tus on hyvä, on­gel­ma­na on lä­hin­nä kui­vik­kei­den suu­ri tar­ve.  Me­ne­tel­mä so­pii par­hai­ten vä­hän virt­saa tuot­ta­vil­le eläi­mil­le, ku­ten lam­pail­le ja ka­noil­le sekä nuor­kar­jal­le.

Lie­te­lan­ta­me­ne­tel­mäs­sä son­ta ja virt­sa ke­rä­tään sa­maan säi­li­öön lä­hes il­man kui­vik­kei­ta. Näin saa­daan yh­den­lais­ta, help­po­käyt­töis­tä ta­va­raa. Typ­pi saa­daan hy­vin tal­teen ja se myös säi­lyy mel­ko hy­vin va­ras­toin­nis­sa. Sen si­jaan le­vi­tyk­ses­sä help­po­liu­koi­nen typ­pi on al­tis huuh­tou­tu­maan ja haih­tu­maan.  Lie­te­lan­nan lan­noi­tus­vai­ku­tus on oi­kein käy­tet­ty­nä hyvä. Maan­pa­ran­nus­vai­ku­tus jää kui­ten­kin kiin­te­ää lan­taa vä­häi­sem­mäk­si.

Virt­sa­säi­li­ö­me­ne­tel­mäs­sä virt­sa ero­te­taan son­nas­ta kar­ja­suo­jas­sa ja joh­de­taan sitä var­ten ra­ken­net­tuun säi­li­öön. Kiin­teä lan­ta ote­taan tal­teen kui­vi­tet­tu­na ja siir­re­tään lan­ta­laan.  Virt­sa­säi­li­öi­tä tu­li­si olla kak­si, jot­ta virt­san si­säl­tä­mät kas­veil­le hai­tal­li­set ai­neet eh­ti­vät sei­so­tuk­sen ai­ka­na hä­vi­tä. Me­ne­tel­män etui­na on, että käy­tet­tä­vis­sä on sekä hy­vää maan­pa­ran­nus­ai­net­ta että no­pe­a­vai­kut­teis­ta typ­pi­lan­noi­tet­ta.

Lan­nan pa­ras le­vi­tys­ajan­koh­ta ke­vät­kyl­vöi­sil­le kas­veil­le on ke­vät­muok­kauk­sen yh­tey­des­sä ja syys­vil­joil­le lop­pu­ke­säl­lä. Nur­mil­le nes­te­mäi­set lan­nat voi­daan le­vit­tää ke­vääl­lä ja ke­säl­lä aina lop­pu­ke­sään asti. Syk­syl­lä lan­taa ei pidä le­vit­tää suur­ten huuh­tou­tu­mis­hä­vik­kien vuok­si. Le­vi­tyk­seen asti kui­va lan­ta tu­li­si va­ras­toi­da huo­lel­la isoh­kois­sa kom­pos­ti­au­mois­sa.

Au­rin­koi­sel­la, tuu­li­sel­la, läm­pi­mäl­lä ja kui­val­la sääl­lä pel­lon pin­nal­la ole­vas­ta lan­nas­ta typ­peä haih­tuu am­mo­ni­ak­ki­na no­pe­as­ti. Sitä vas­toin pil­vi­sel­lä, tyy­nel­lä, vii­le­äl­lä ja kos­te­al­la sääl­lä am­mo­ni­a­kin haih­tu­mi­nen on hi­das­ta. Mitä enem­män lan­nas­sa on help­po­liu­kois­ta typ­peä, sitä suu­rem­mik­si muo­dos­tu­vat le­vi­tys­tap­pi­ot. Eri­tyi­sen run­saas­ti typ­peä on alt­tii­na haih­tu­maan lie­te­lan­nas­ta ja virt­sas­ta. Ne tu­li­si­kin le­vit­tää kos­te­al­la sääl­lä tai il­lal­la.

Lan­nan ty­pen haih­tu­mis­tap­pio voi vaih­del­la noin 15 – 50 % vä­lil­lä lan­nan kä­sit­te­ly­me­ne­tel­mäs­tä, kä­sit­te­lyn huo­lel­li­suu­des­ta ja le­vi­tys­ta­vas­ta riip­pu­en. Mitä enem­män lan­ta si­säl­tää help­po­liu­kois­ta am­mo­nium­typ­peä, sitä tär­ke­äm­pää on lan­nan no­pea mul­taus lan­nan­le­vi­tyk­sen jäl­keen.

3.2 Komposti

Kom­pos­toin­ti on elo­pe­räis­ten ai­nei­den bi­o­lo­gis­ta ha­jo­tus­ta ha­pel­li­sis­sa olo­suh­teis­sa, joi­hin liit­tyy läm­pö­ti­lan nou­su. Käy­tet­tä­viä lan­nan kom­pos­toin­ti­me­ne­tel­miä ovat auma­kom­pos­toin­ti, rum­pu­kom­pos­toin­ti ja lie­te­lan­nan nes­te­kom­pos­toin­ti eli il­mas­tus.

Kom­pos­toin­nis­sa pien­e­li­ös­tö la­hot­taa jät­teet, jol­loin syn­tyy hii­li­di­ok­si­dia, vesi­höy­ryä, ra­vin­ne­suo­lo­ja ja pää­a­si­as­sa kyp­sy­mis­vai­hees­sa suu­ri­mo­le­kyy­li­siä or­gaa­ni­sia yh­dis­tei­tä sekä hu­mus­ta. Kom­pos­toin­nil­le on tyy­pil­lis­tä ener­gi­an va­pau­tu­mi­nen läm­pö­nä. Kom­pos­tis­sa py­ri­tään te­ke­mään olo­suh­teet elo­pe­räi­sen ai­neen so­pi­val­la la­ho­a­mi­sel­le ja hu­muk­sen muo­dos­tuk­sel­le edul­li­sik­si.

Kom­pos­toin­ti on ero­tet­ta­va mä­dä­tyk­ses­tä, jos­sa pien­e­li­ös­tö ha­jot­taa jät­tei­tä ha­pet­to­mis­sa olo­suh­teis­sa. Täl­löin mas­sas­ta va­pau­tuu me­taa­nia ja mui­ta yh­dis­tei­tä. Huo­nos­ti hoi­det­tu kom­pos­ti voi ha­pen puut­tees­sa muut­tua osit­tain mä­dät­tä­mis­pro­ses­siin, jol­loin ilma­ke­hään va­pau­tuu vaa­ral­lis­ta kas­vi­huo­ne­kaa­sua me­taa­nia, joka on 21 ker­taa vaa­ral­li­sem­paa kuin hii­li­di­ok­si­di.

3.3 Kompostiseokset

Kom­pos­toi­ta­vat elo­pe­räi­set ai­neet voi­daan ja­kaa hii­li­pi­toi­siin ja typ­pi­pi­toi­siin ai­nei­siin. Kom­pos­tin pien­e­li­öt tar­vit­se­vat kum­man­kin ryh­män ai­nek­sia so­pi­vas­sa suh­tees­sa, jot­ta ne voi­vat val­mis­taa elo­pe­räis­ten ai­nek­sien se­ok­ses­ta hy­vää kom­pos­tia.

Tämä hii­li-typ­pi-suh­de (C:N-suh­de) oli­si ol­ta­va noin 25 – 35:1. Niu­kas­ti kui­vi­te­tus­sa nau­dan lan­nas­sa tämä suh­de on noin 20:1 ja ol­jis­sa noin 60 – 100:1, hy­vään kom­pos­tiin tar­vi­taan li­sää ol­kia.

Kar­jan­lan­ta vaa­tii typ­pi­pi­toi­se­na run­saas­ti kui­vik­kei­ta, jot­ta typ­pi­tap­pi­ot py­sy­vät koh­tuul­li­si­na. Oi­kein to­teu­tet­tu­na kom­pos­toin­nin typ­pi­hä­vi­kit jää­vät vä­häi­sik­si. Epä­e­dul­li­sis­sa olois­sa lan­nan ty­pes­tä jopa lä­hes puo­let voi haih­tua kom­pos­toin­nis­sa.

Kom­pos­tin ai­nes­o­sien la­ho­a­mis­tai­pu­mus vai­kut­taa kom­pos­toi­tu­mi­sen no­peu­teen. Run­saas­ti so­ke­rei­ta ja sel­lu­loo­saa si­säl­tä­vä jäte, ku­ten ruo­ho ja vi­han­nes­jäte sekä lan­ta la­ho­a­vat no­pe­as­ti.  Run­saas­ti lig­nii­niä si­säl­tä­vät ai­nek­set, ku­ten hake, puun kuo­ri sekä olki la­ho­a­vat hi­taas­ti.

Epä­suo­tui­sia ai­nek­sia tu­lee vält­tää.  Ol­jes­sa voi olla tor­jun­ta-aine­jää­miä, ku­ten kor­ren­vah­vis­ta­ja, joka ei ha­joa kom­pos­toin­nis­sa. Maa­ta­lous- ja puu­tar­ha­kom­pos­tei­hin tu­lee käyt­tää vain puh­tai­ta raa­ka-ai­nei­ta, joi­den alku­perä on sel­vil­lä. Eri ai­nek­set on kom­pos­tis­sa se­koi­tet­ta­va kun­nol­li­ses­ti. Te­hok­kaim­min ai­nes­ten se­koit­ta­mi­nen ta­pah­tuu ko­neel­li­ses­ti: käyt­tä­mäl­lä apu­na lan­nan­le­vi­tys­ke­lal­la va­rus­tet­tua yleis­perä­vau­nua. Lan­ta­paa­kut tu­li­si saa­da ha­jo­a­maan alle kol­men sen­tin paa­kuik­si, jot­ta maa­tu­mi­nen ta­pah­tui­si ta­sai­ses­ti. Kii­vaim­man ha­jo­a­mis­vai­heen ai­ka­na noin 2 – 5 vii­kon ajan tar­vi­taan run­saas­ti il­maa, jot­ta pro­ses­si ei muu­tu mä­tä­ne­mi­sek­si. Kui­vik­kee­ton tai vä­hän kui­vi­ket­ta si­säl­tä­vä eläin­ten lan­ta ja tuo­re ruo­ho sekä ruo­ka­jät­teet ovat lii­an tii­vii­tä yk­si­nään kom­pos­toi­ta­vik­si. Sik­si ai­nek­seen on se­koi­tet­ta­va kuoh­ke­aa ja il­ma­van ai­nes­ta ku­ten ol­kia, kuor­ta tai ha­ket­ta. Iso­jen kom­pos­tien il­ma­vuut­ta voi­daan pa­ran­taa aset­ta­mal­la nii­den si­sään il­man­kul­kua hel­pot­ta­via ka­na­via esi­mer­kik­si sala­oja­put­kia.

Il­man­vaih­don so­pi­van mää­rän voi pää­tel­lä kom­pos­toin­ti­tu­lok­ses­ta. Mi­kä­li kom­pos­ti pyr­kii kui­vu­maan, on syy­nä yleen­sä lii­an suu­ri il­man­vaih­to. Täl­löin kom­pos­tia on tii­vis­tet­tä­vä tai kas­tel­ta­va. Jos il­man­vaih­to kom­pos­tis­sa on heik­koa, muut­tuu la­ho­a­mi­nen mä­tä­ne­mi­sek­si. Täl­löin kom­pos­ti ei läm­pe­ne ja pöy­hit­tä­es­sä se hai­see pa­hal­ta. Täl­lai­nen kom­pos­ti on kään­net­tä­vä ja sa­mal­la sii­hen li­sä­tään kar­ke­aa ai­net­ta. Kom­pos­ti on yleen­sä so­pi­van kos­te­aa sil­loin, kun sii­tä voi­mak­kaas­ti nyr­kis­sä pu­ris­tet­ta­es­sa ir­to­aa pari tip­paa vet­tä.

Kom­pos­toi­tu­mi­nen on no­pein­ta, kun läm­pö­tila on 35 ja 50 °C as­teen vä­lil­lä. Kom­pos­tia val­mis­tet­ta­es­sa raa­ka-ai­nei­den alku­läm­pö­ti­lan tu­li­si olla yli 5 – 10 °C, jot­ta kom­pos­toi­tu­mi­nen käyn­nis­tyi­si. Kyl­mä­nä vuo­den­ai­ka­na kom­pos­tia voi olla tar­peen läm­mit­tää sen ”sy­tyt­tä­mi­sek­si” esi­mer­kik­si kuu­mal­la lan­nal­la. Voi­mak­kaas­ti läm­pe­ne­vä kom­pos­ti kui­vuu hel­pos­ti lii­kaa. Täl­löin ra­vin­ne­hä­vi­öt kas­va­vat. Peit­tä­mi­nen, tii­vis­tä­mi­nen ja kas­te­lu es­tä­vät ”yli­kuu­me­ne­mis­ta” ja kui­vu­mis­ta.

Val­miik­si ra­ken­net­tu kom­pos­ti pei­te­tään esi­mer­kik­si noin 5 cm:n ker­rok­sel­la mul­taa, tur­vet­ta tai noin 15 cm:n ker­rok­sel­la ol­kia. Läm­pö­vai­heen jäl­keen muo­vil­la tai muul­la sa­teen pi­tä­väl­lä kat­teel­la peit­tä­mi­nen on var­sin suo­si­tel­ta­vaa.

3.4 Viherlannoitus

Vi­her­lan­noi­tuk­sen avul­la li­sä­tään pel­lon moni­muo­toi­suut­ta. Tämä edel­lyt­tää, että vi­her­lan­noi­tus­se­ok­seen ote­taan mu­kaan pää­a­si­as­sa sel­lai­sia kas­vi­la­je­ja, joi­ta ei muu­toin ti­lal­la tai ky­sei­sel­lä loh­kol­la vil­jel­lä. Vi­her­lan­noi­tuk­sen teh­tä­vä­nä on tasa­pai­not­taa vil­je­ly­kas­vien yksi­puo­li­sia vai­ku­tuk­sia pel­to­eko­sys­tee­mis­sä. Eri kas­vien eri­lai­set juu­ris­tot erit­tei­neen moni­puo­lis­ta­vat te­hok­kaas­ti maan pien­e­li­ös­töä.

Vi­her­lan­noi­tus­kas­veis­ta eri­tyi­ses­ti api­lat, sini­mai­la­nen, val­ko­me­sik­kä, vir­nat, här­kä­papu, lu­pii­nit sekä rehu­rap­si ja si­nap­pi sekä meil­lä har­vi­nai­nen öljy­re­tik­ka omaa­vat voi­mak­kaan juu­ris­ton. Hyvä vi­her­lan­noi­tus­kas­vus­to vas­taa noin 20 – 30 t/ha kar­jan­lan­ta­lan­noi­tus­ta. Vi­her­lan­noi­tus­kas­vus­ton hii­li-typ­pi­suh­de on usein al­hai­nen, jo­ten se ha­jo­aa suh­teel­li­sen no­pe­as­ti.

Vi­her­lan­noi­tuk­sen avul­la maan koko­nais­hu­mus­mää­rä ei juu­ri li­sään­ny. Sen si­jaan hel­pos­ti ha­jo­a­van niin sa­no­tun ra­vin­to­hu­muk­sen osuus maan koko­nais­hu­muk­ses­ta li­sään­tyy.

Ilma­ke­häs­sä on typ­peä (N2) lä­hes 80 %. Tämä mer­kit­see, että jo­kai­sel­la -ne­li­ö­met­ril­tä typ­peä on noin 8 000 kg eli suun­nil­leen sa­man ver­ran kuin maa­pe­rään on va­ras­toi­tu­nut typ­peä pel­to­heh­taa­ril­le.

Ilma­ke­hän typ­pi­kaa­su ei sel­lai­se­naan ole kas­veil­le käyt­tö­kel­pois­ta. Se on en­sin muu­tet­ta­va eko­sys­tee­min tuot­ta­jil­le eli kas­veil­le käyt­tö­kel­poi­seen muo­toon.

Typ­pi on jat­ku­vas­ti mu­ka­na kier­to­ku­lus­sa. Eräät pien­e­li­öt muut­ta­vat sitä kas­veil­le käyt­tö­kel­poi­seen muo­toon (N2 -> NH4+). Il­mi­ö­tä ni­mi­te­tään bi­o­lo­gi­sek­si ty­pen­si­don­nak­si. Kas­vi- ja eläin­pe­räis­ten­jät­tei­den ha­jo­tes­sa osa ty­pes­tä muut­tuu ta­kai­sin typ­pi­kaa­suk­si (N2) sekä ty­pen ok­si­deik­si (N20, NO) de­nit­ri­fi­kaa­ti­os­sa.

Maa­il­man­laa­jui­ses­ti bi­o­lo­gi­sen ty­pen­si­don­nan osuus on edel­leen sel­väs­ti suu­rem­pi kuin te­ol­li­sen ty­pen­si­don­nan ja säh­kö­pur­kaus­ten sekä fos­sii­lis­ten polt­to­ai­nei­den pol­ton ai­heut­ta­man ty­pen­si­tou­tu­mi­sen osuus.

Bi­o­lo­gi­sen ty­pen­si­don­nan suu­ruu­dek­si Suo­men maa­ta­lou­des­sa ar­vi­oi­daan kes­ki­mää­rin noin 4 kg N/ha. Typ­pi-las­keu­ma on Ete­lä-Suo­mes­sa noin 10 kg N/ha, Poh­jois-Suo­mes­sa noin 2 – 4 kg N/ha.  Nuor­ten kas­vien kor­kea typ­pi­pi­toi­suus, läm­pö, so­pi­van ma­ta­la muok­kaus no­peut­ta­vat ra­vin­tei­den liu­ke­ne­mis­ta.  Ke­vyt ja kos­tea maa yh­des­sä hie­nok­si sil­pu­tun kas­vi­mas­san kans­sa li­sää­vät maan bi­o­lo­gis­ta ak­tii­vi­suut­ta ja no­peut­ta­vat ra­vin­tei­den va­pau­tu­mis­ta.

Vas­taa­vas­ti jäyk­kä tii­vis maa, van­hat kas­vit ja kyl­myys hi­das­ta­vat ra­vin­tei­den va­pau­tu­mis­ta. Syvä muok­kaus ja muok­kaa­mat­to­muus hi­das­ta­vat maan bi­o­lo­gis­ta ak­tii­vi­suut­ta. Sama vai­ku­tus on lii­an kui­val­la tai lii­an mä­räl­lä maal­la.

3.5 Kerääjäkasvit

Var­si­nai­sen vil­je­ly­kas­vin jäl­keen kyl­vet­tä­vää kas­vus­toa sa­no­taan pyy­dys- eli ke­rää­jä­kas­veik­si. Pyy­dys­kas­vus­to vä­hen­tää ra­vin­tei­den huuh­tou­tu­mis­ta ke­säl­lä ja var­sin­kin syk­syn sa­tei­den ai­kaan. Ke­rää­jä­kas­vi voi­daan kyl­vää myös yhtä ai­kaa pää­kas­vin kans­sa. Täl­löin ke­rää­jä­kas­vil­le tu­lee toi­nen­kin teh­tä­vä rik­ka­kas­vien var­jos­ta­ja­na. Wes­ter­wol­din­rai­hei­näl­lä vil­jan alus­kas­vi­na on saa­tu hy­viä tu­lok­sia. Rai­hei­nä var­jos­taa rik­ka­kas­ve­ja ja si­too puin­nin jäl­keen te­hok­kaas­ti ra­vin­tei­ta. Avo­ke­san­noin­nin jäl­keen elo­kuun alus­sa kyl­vet­ty pyy­dys­kas­vi voi pit­kän syk­syn vuo­si­na toi­mia myös lai­dun­net­ta­va­na rehu­kas­vi­na. Hy­viä pyy­dys­kas­ve­ja ovat no­pe­a­kas­vui­set ja koh­tuul­li­sen no­pe­as­ti itä­vät kas­vit, ku­ten vil­ja, wes­ter­wol­din­rai­hei­nä, hu­na­ja­kuk­ka ja si­na­pit.

Kar­ke­an ai­nek­sen osuu­den tu­li­si olla yli puo­let kom­pos­tin ti­la­vuu­des­ta. (Kuva: MMM/Mavi, Mar­ti­na Motz­bäuc­hel)

Vi­her­lan­noi­tus­kas­vus­to­jen avul­la maa­han saa­daan ra­vin­toa ja ener­gi­aa ha­jot­ta­jil­le. (Kuva: MMM/Mavi, Mar­ti­na Motz­bäuc­hel)