Kysymys: Mikähän outo kasvi kasvaa meidän pihatien ojassa? Onko se puutarhasta karannut ilmasipuli?
Tuomo vastaa: Kysyjän lähettämästä kuvasta löytyi suuri joukko erilaisia heiniä ja jokunen ruohovartinen kasvikin, mutta myös yksi sipulimainen kukinto. Liitän tähän mukaan oman kuvani nurmilaukasta, jota kysyjä ilmeisesti tarkoittaa. Tämä kasvi on sipulikasvi ja sen latvassa olevat itusilmut muistuttavat kovin paljon puutarhassa viljeltävää ilmasipulia, mutta ovat paljon pienempiä.
Nurmilaukka on hieno löytö. Tämä kasvi nimittäin ei oikeastaan kuulu Hämeen alkuperäiseen kasvillisuuteen. Sen luontainen kasvualue maassamme on rannikolla lähinnä Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Hämeessä ja Satakunnassa se kasvaa usein ihmisen muokkaamalla paikalla ja on kulkeutunut tänne ihmisen mukana, tosin kauan kauan sitten.
Viikinkien oletetaan viljelleen nurmilaukkaa ravintokasvina ja kuljettaneen sen pieniä sipuleita mukanaan matkoillaan. Näin on ajateltu kasvin päätyneen paitsi Suomen sisämaahan, myös esimerkiksi Islantiin ja Pohjois- Amerikkaan. Nurmilaukka nimittäin on eurooppalainen kasvi ja sen oletetaan syntyneen risteymätuotteena juuri tänne.
Nurmilaukka on aika outo kasvi. Se ei esimerkiksi tee ollenkaan itäviä siemeniä, vaan lisääntyy ainoastaan suvuttomasti. Kasvit ovatkin keskenään klooneja.
Alkukesästä se kasvattaa peukalonpään kokoisesta sipulista ensin muutaman pitkätuppisen alalehden ja sitten varren. Varteen tulee kasvulehtiä ja sen yläpäähän lopulta kuvan näköinen kukinto. Tässä vaiheessa sipuli ja osa varsilehdistäkin on jo kuihtunut, mutta alalehtien hankaan on ilmestynyt uusi sipuli, josta aikanaan kasvaa taas uusi kasvi.
Nurmilaukkaa tavataan sisämaasta etupäässä rautakautisilta asuinpaikoilta ja linnavuorilta. Pälkäneeltä on löydetty pari kasvupaikkaa, Kangasalalta lähinnä Kaivannon alueelta muutama.
Kasvi on vaikea huomata heinikosta, varsinkin jos se ei kuki. Niinpä sen löytyminen on aina iloinen asia.
Näihin aikoihin kannattaa katsella kuivia kivikkoisia ketoja, lähiojia ja vanhojen asuinpaikkojen ympäristöjä. Itse olen tänä kesänä löytänyt sen kolmelta uudelta paikalta, joten sillä näyttää olevan nyt hyvä vuosi.
Ei muuta kuin etsimään: heinämäinen ja itusilmuinen, sipulintuoksuinen mutta nopeasti lakastuva.
Kysymys: Lähipellon ojassa on liki metrin pituisia suikeita lehtiä. Kukka on pieni ja keltainen pitkän varrena latvassa. Mikähän tämä on?
Tuomo vastaa: Tenttasin soittajalta lisätuntomerkkejä ja lopulta päädyimme kumpikin samaan kasviin, joka löytyy kasvisivuiltani. Tämä kookas kasvi on isohirvenjuuri. Se on vanha perenna eli monivuotinen koristekasvi. Toisinaan se villiytyy pihapiirin läheisyyteen tai jää pidemmäksikin aikaa kasvamaan autiotalon pihaan.
Tein joskus 1990-luvulla tutkimuksen, mitkä perennat ovat sitkeimpiä sen jälkeen kun asumus jää autioksi. Kyselin kyläläisiltä talojen historiaa ja kolusin pihapiirit merkiten muistiin koristekasveja. Vanhimmat autiotalot olivat aivan 1900-luvun alusta ja uusimmat 1980-luvulta. Humala ja mustaviinimarja olivat sitkeimmät, mutta myös isohirvenjuuri oli säilynyt hyvin.
Tämä kasvi kuuluu mykerökukkaisiin eli on auringonkukan ja jopa voikukan sukulainen. Se tosiaan kasvaa toista metriä korkeaksi ja sen lehdet voivat olla hyvinkin kookkaat. Kukinto onkin sitten vaatimattomampi, tuskin kehäkukkaa suurempi, mutta kun niitä on paljon ryppäänä, se näyttää paremmalta.
Isohirvenjuuren soisi olevan yleisempi perenna puutarhoissa, koska se on perinteinen ja se on omalla tavallaan myös kaunis. Lisäksi hyönteistutkijat sanovat, että se on erinomainen perhoskukka. Suositaan siis sitä.
