Suttisen tilalla Laitikkalassa on viljelty ruusukaalia jo 25 vuoden ajan. Ruusukaali on hieman harvinaisempi viljeltävä kasvi näillä leveysasteilla, ja Pälkäneellä kyseistä kasvista viljellään Suttisen tilan lisäksi vain Aspilan tilalla.
– Ruusukaalin kasvukausi on pitkä, sillä se alkaa toukokuulla ja satoa päästään korjaamaan elokuun lopussa. Satoa kerätään noin lokakuun loppuun saakka, Suttisen tilan isäntä Simo Laakso kertoo.
Ruusukaalin eli brysselin kaalin viljely vaatii paljon työtä, sillä varsinkin sadonkorjuuta on vaikea koneellistaa. Työvoimaa tarvitaan paljon, kun sato korjataan käsityönä. Käsityönä tehdään myös latvominen eli kasvin latvan nuijiminen esimerkiksi puunuijalla noin 50–60 senttimetrin korkeudelta. Latvomisen avulla pystytään säätelemään kerästen kasvua: kun pääverson kasvupiste tuhotaan, lehden hankasilmut alkavat kasvaa nopeammin. Ruusukaaleja kasvaa vähemmän, mutta niistä tulee latvomisen avulla kookkaampia. Muuten ruusukaalin kasvattaminen ei juuri eroa muiden kaalien viljelystä.
Ruusukaali kasvaa hyvin lehteväksi ja tilaa vieväksi, joten istutus tulee tehdä melko harvaan. Liian tiheässä kasvustossa sadon valmistuminen saattaa myöhästyä eivätkä yksittäiset kerät saa tarpeeksi valoa. Kasvi kasvaa myös melko korkeaksi.
– Maaperän laadun suhteen ruusukaali ei ole kovin nirso. Meillä sitä kasvaa sekä savipohjaisella että hietapohjaisella pellolla, ja kaali viihtyy kummassakin ihan hyvin kasvukauden sääoloista riippuen, Laakso toteaa.
Uhkana taudit ja tuholaiset
Ruusukaalipellolla on tärkeää estää rikkakasvien leviäminen. Myös kasvitautien ja tuholaisten kanssa saa olla tarkkana. Lämpiminä kesinä uhkana ovat erityisesti kaalikoit, jotka vioittavat keräsiä syömällä niihin käytäviä ja sotkemalla kaaleja ulosteillaan.
– Myös etanat voivat aiheuttaa tuhoja ruusukaalipelloilla, Laakso tietää.
Ruusukaalin viljely vaatii valoa ja lämpöä. Keväällä lämpimät kelit ovat tarpeen, jotta kasvukausi saadaan kunnolla käyntiin.
– Jos keväällä ei sada, taimia pitää ehdottomasti kastella, Laakso lisää.
Laadukkaat ruusukaalin keräset ovat kiinteitä ja halkaisijaltaan vähintään 20-millisiä. Aikaiset lajikkeet kerätään pelloilta tavallisesti kahdessa erässä. Myöhemmin kypsyvien lajikkeiden kanssa pyritään puolestaan saamaan pelto mahdollisimman tyhjäksi.
– Pelloilla kannattaa kasvattaa kahta tai kolmea eri lajiketta rinnakkain, Laakso huomauttaa.
Poutaiset kelit helpottavat syksyllä sadonkorjuuta.
– Korjaaminen sujuu silloin nopeammin. Märkinä syksyinä kerät saattavat herkästi pilaantua pelloille. Viljelykierto on sellaiset 3-4 vuotta, jotta ruusukaalisadon laatu ja määrä pysyvät hyvinä, Laakso kertoo.
Tilalta tukun kautta kauppoihin
Suttisen tilalla ruusukaalia kypsyy vuosittain noin kahdeksan hehtaarin alalla. Pellosta kerätyt kaalit pakataan muovirasioihin tilalla, josta ne lähtevät tukun kautta myyntiin kauppoihin. Tukusta ruusukaalien matka jatkuu Lidlin, S-ryhmän ja Tukon myymälöihin.
– Tämän kauden osalta ruusukaalisato on jo kerätty. Muutenkin tilalla vietetään nyt vuoden hiljaisinta aikaa. Jonkin verran kiireitä tosin tuottavat uuden hakelämmitysjärjestelmän rakentaminen ja byrokratian vaatimat paperityöt, Laakso mainitsee.
