Tomaatti

Tomaatti (Solanum lycopersicum) on lähtöisin Etelä-Amerikasta, ja se on sukua munakoisolle ja perunalle. Perussa intiaanit ovat käyttäneet villitomaattia ravinnokseen jo 500 eaa. Euroopassa tomaattia pidettiin pitkään koristekasvina ja sen hedelmien luultiin olevan myrkyllisiä. Suomessa tomaatinviljely alkoi 1870-luvulla. Nykyisin tomaatti on maailmanlaajuisesti kaikkein viljellyin vihannes. Vuonna 2010 Suomessa kasvatettiin tomaattia 114,3 hehtaarin alalla kaupallisesti. Tomaatti ei kestä kylmyyttä, joten kasvualustan täytyy olla kunnolla lämmennyt. Mikäli tomaatin kasvupaikan lämpötila laskee, tomaatit alkavat kärsiä fosforin puutteesta ja muuttuvat violetin sävyisiksi. Lämpötilan laskiessa alle +10 asteen tomaattien kasvu pysähtyy ja taimi puutuu. Tomaatit istutetaan lämmittämättömiin kasvihuoneisiin touko-kesäkuun vaihteessa ja avomaalle kesäkuun alussa yöhallojen mentyä. Ihanteellinen päivälämpötila on 20–25 astetta. (Vuoden 2002 Vihannes on tomaatti; Kasvi & Laine 2008; Myyrä-Mustonen 2011: 7; Tomaatti, istutus 2013; Tomaatti, yleistä 2013.) Tomaatin taimikasvatus kestää noin 6–8 viikkoa (Nurmi 2004). Runkotomaatit kannattaa istuttaa 40–50 senttimetrin välein, pensastomaatit taas noin 60 senttimetrin välein. Taimet tuetaan istutuksen jälkeen tukevilla kepeillä. (Hietala (toim.) 1988: 331.)

Oma kokemus

Tilasin tomaatin siemenet Maatiainen ry:ltä. Ne ovat ylläpitokantaa, eli niistä tulisi lähettää siemeniä takaisin, että kanta säilyisi. Kylvin siemenet kylvö- ja taimimultaan 28.2.2013 Ensimmäiset tomaatintaimet olivat itäneet 7.3.2013 Koulin suurimman osan tomaateista 16.3.2013, eli istutin taimet yksittäisruukkuihin kasvamaan. Peitin taimet istutuksen ja kastelun jälkeen läpinäkyvillä muovihupuilla, jotta niiden mikroilmasto olisi suotuisampi ja ne toipuisivat koulimisesta paremmin. Suihkuttelin taimia säännöllisesti useaan kertaan päivässä, kun olin poistanut suojahuput. Lannoitteena käytin Biolanin luonnonlannoitetta. Ensimmäiset kukat ilmestyivät tomaatteihin 11.5.2013 Taimet kasvoivat melko valoisalla ikkunalla lämpimässä huoneessa. Lisävaloa käytettiin erityisesti harmaina päivinä ja ilta-aikaan, kun valoa oli vielä niukasti.

Tomaatin kasvatus

Hellepäivinä kasvit kuluttavat paljon vettä, jopa 3–4 litraa/kasvi, pilvisinä päivinä vähemmän. Kasteluun ei tule käyttää kylmää vettä, vaan veden olisi annettava seistä tynnyrissä tai saavissa ennen kastelua, että se lämpenisi riittävästi. Paras vuorokaudenaika kasteluun on aamu, jotta kasvusto ehtii kuivua yöksi. Kasteluajankohdalla on merkitystä erityisesti syksyisin, jolloin ilmankosteus nousee luonnostaan. Syksyisin kasveja kastellaan niukemmin kuin alkukasvukaudesta ja varotaan kastelemasta kasvustoa, koska kosteassa ilmassa kasvitaudit, esimerkiksi harmaahome, iskevät kasveihin helposti. Tomaatti vaatii lisäksi runsaasti valoa ja lannoitusta. Vähässä valossa tomaatin kukat kehittyvät huonosti tai eivät ollenkaan. (Vuoden 2002 Vihannes on tomaatti; Tomaatti, hoito 2013.) Tomaatille annetaan luonnonlantarakeita keväällä noin 90–150 g/ m² eli noin 0,5 litraa taimea kohti. Lisälannoitetta annetaan tarpeen mukaan, eli kun tomaatin latvalehdet ovat suorat. Silloin, kun tomaatilla on saatavissaan riittävästi lannoitteita, latvalehdet ovat kiemuraiset. (Kasvi & Laine 2008.)

Valon määrä ja olosuhteet vaikuttavat tomaattien terttujen kokoon ja satomäärään. Vähäisessä valossa kasvaneen taimen tertuissa on niukasti kukkia, ja nekin voivat olla huonosti kehittyneitä. Niistä kehittyy epämuotoisia hedelmiä. Jos tomaatit joutuvat kasvamaan liian tiheässä, siitä johtuva venyminen voi aiheuttaa häiriöitä kukkaterttujen kehitykseen. (Tynys.)

Tomaatti vaatii hyvin lannoitetun, fosforipitoisen ja multavan kasvupaikan, jonka pH on 6,0–7,0. Liika typpi on pahasta, koska se huonontaa makua ja lisää alttiutta kasvitauteihin. Tomaatille hyviä kumppanuuskasveja ovat sipulit, persilja, basilika, krassi ja porkkana. Sen sijaan tomaatin kanssa ei pidä kasvattaa perunaa, maissia, kaalikasveja, kurkkua ja fenkolia. Perunan lehtirupi leviää helposti tomaatin hedelmiin, jotka mustuvat vähitellen käyttökelvottomiksi. (Kasvi & Laine 2008; Tomaatti.)

Tomaatin taimet ohjataan kasvamaan ylös tukinarua pitkin. Tomaatista poistetaan säännöllisesti niin sanotut varkaat, eli versot, jotka kasvavat lehtihangoista. Varkaat vievät vain turhaan tomaatin voimavaroja, jolloin niitä ei riitä kukintaan ja hedelmien muodostamiseen. Varkaat poistetaan taittamalla varovasti sivulle tai kynnellä napsaisemalla. Varkaat tulisi poistaa mielellään kerran viikossa. Samalla voi poistaa myös rikkoutuneet ja kellastuneet lehdet alakasvustoista. Kasvihuonetta tulee tuulettaa huoneen jäähdyttämiseksi ja liian ilmankosteuden laskemiseksi. Riittävä tuuletus ja syksyaikainen varovainen kastelu varmistavat kasvuston pysymisen pidempään terveenä ja tuottavana. Liian kosteassa ilmassa kasvitaudit leviävät ja tomaatin hedelmät saattavat halkeilla. Lämmittämättömissä kasvihuoneissa tomaatit voidaan latvoa yleensä 4.–5. kukkatertun jälkeen, koska Suomen kesässä tomaatit eivät ehdi kypsyttää enempää raakileita. Latvottaessa ylimmän kukkatertun yläpuolelle jätetään kaksi lehteä, joiden yläpuolelta taimi katkaistaan. Avomaalla kasvatettaviin tomaatintaimiin kannattaa jättää kypsymään vain 2–3 terttua. (Hietala-Spaskos (toim.) 1990:186; Tomaatti, hoito 2013.)

Tomaatin pölytys tapahtuu joko tuulipölytyksenä tai hyönteisten avulla. Kasvihuoneessa tomaatteja voi kevyesti ravistella, että siitepöly lähtisi liikkeelle. Myös vedellä suihkuttaminen edesauttaa hedelmöittymistä. Avomaalla hyönteiset ja tuuli hoitavat tehtävän. (Nurmi 2004; Tomaatti, hoito 2013.)

Kaupallisessa viljelyssä tomaatilla käytetään hiilidioksidilannoitusta. Hiilidioksidilannoituksella satoa saadaan lisää noin 25–30 prosenttia. Hiilidioksidi tehostaa kasvien yhteyttämistä. (Myyrä-Mustonen 2011: 19.)

Tomaatin taudit ja tuholaiset

Tomaatilla saattaa esiintyä tuholaisina vihannespunkkeja, ansarijauhiaisia, kirvoja, vihannesyökkösiä ja lehtimiinaajakärpäsiä (Kasvihuoneviljely, tuholaiset). Harmaahometta aiheuttaa Botrytis cinerea-patogeeni, joka elää sekä kuolleissa että elävissä kasvinosissa. Sitä esiintyy erityisesti kosteissa ja tiheissä kasvustoissa. Oireita voi ilmetä kaikissa kasvuvaiheissa kylvöksistä sadonkorjuuseen ja varastointiin saakka. (Kasvihuoneviljely, kasvitaudit.) Harmaahomeen ehkäisemiseksi kastelu tulisi suorittaa aamulla tai aamupäivällä, että kasvusto ehtii kuivua illaksi. Ylimääräisiä lehtiä ja sivuhaaroja voi harventaa ja leikata latvat pois kesän kuluessa. Kun kasvusto on ilmavaa, ilmavirta ja valo estävät harmaahomeen syntymistä. (Hietala-Spaskos (toim.) 1990: 227–228.)

Tomaatti voi saada myös virustaudin, jolloin sen lehdet, varret ja muut osat muuttuvat mosaiikkimaisen tai juovikkaan kirjaviksi. Sairaat kasvit tulee poistaa ja mielellään polttaa juurineen, koska virustautiin ei ole lääkettä. Myös tukikepit ja sitomisnarut tulee polttaa seuraavien kasvien sairastumisen ehkäisemiseksi. Epätasainen kastelu voi aiheuttaa tomaateille latvamätää. Mikäli tomaattien hedelmät ovat vihreäkantaisia tai niissä on vihreitä laikkuja, ovat ne saaneet liikaa aurinkoa. Vaikka tomaatit tarvitsevatkin runsaasti valoa ja lämpöä, ne eivät pidä suorasta auringonpaisteesta. (Hietala-Spaskos (toim.) 1990: 227–228.) Jos tomaatti on heiveröinen ja kalpeanvihreä tai kellertävä, se kärsii todennäköisesti typen puutteesta. Tomaatti ei kuitenkaan tarvitse kovin runsaasti typpeä, ja liika typpi aiheuttaa helposti kukkien ja hedelmäraakileiden varisemista. (Hietala-Spaskos (toim.) 1990: 208.)