Akileija

Akileijat (Aquilegia) on leinikkikasveihin kuuluva kasvisuku, jossa on 60–70 monivuotista kasvia, joista useita kasvatetaan koristekasveina kukkiensa takia. Akileija on perinteinen perennakasvi mm. englantilaisessa ja suomalaisessa puutarhassa. Niiden kukat ovat kellomaiset, ja niissä on pitkät kannukset. Suomessa tavataan paikoin mahdollisesti puutarhoista karannutta lehtoakileijaa. (Heininen, Mira 2007).

Kotitilallakin aikoinaan ollut tämä kasvi kuten myös omassa puutarhassa useampana vuonna jo kasvanut, jos ei pakkanen sitä ole tuhonnut (jäi kukkpenkki peittelemättä syksyllä). Kaunis, mielenkiintoinen kukka (Kiviniemi 2010)

Tilasin keväällä maatiaiset ry:ltä akileijan siemeniä, kuten tehtävänanto tässä opintojaksossa edellytti. Aikaisemmin on jo omassa kukkapenkissäni akileijaa, väriltään tumma lila/sininen. Tuntuu siementä leviävän joka paikkaan. Sitä kasvaa nimittäin myös kukkapenkin ulkopuolellakin, terassin reunalla ja kivikoissa. Tuntuupa olevan vaatimaton kasvi kasvupaikan suhteen. Akileija kuuluu perennalajeihin, jotka ovat itsestään kylväytyviä (Månsson & Johansonin, 1994).

Keväällä tilatut siemenet istutin ensin ruukkuun, kuten siementen mukana tulleet ohjeet neuvoivat. Tavallista on, että siemenet kylvetään syksyllä ulos ja seuraavana keväänä siemenet itävät. Nyt keväällä istutetut siemenet kasvoivat aluksi kylmässä (0-5 astetta), jonka jälkeen olen siirtänyt ne maahan kasvamaan. Näyttää siltä, että tänä vuonna ei vielä kukkaloistoa näiden osalta pääse nauttimaan. Minun kukkapenkkini on aurinkoisella paikalla, multava ja kosteutta on riittänyt. Akileijan kasvupaikaksi soveltuvat kuohkeat, ravinteikkaat, tuoreet ja hyvin ojitetut maat. Varjoisammassa kukinta kestää pitempään.

Tilatut siemenet olivat nimeltään Aquilegia clematiflora lajiketta. Nämä siemenet oli kerätty Pink & Purple Shades-lajikkeesta. Kukka on monivuotinen, siro puutarhakukka, jonka lehdet ovat pieniliuskaiset. Kukat tulevat olemaan pystyt ja kerrotut , väriltään vaaleanpunaiset. Kukinta on kesäkuussa. Kukkavarren pituudeksi ilmoitetaan 30-40 cm. Kasvupaikaksi soveltuvat kivikot, luiskat ja rinteet. Paikka voi olla aurinkoinen tai puolivarjoinen paikka. Maalaji tuore hiekkamultamaa. Nämä tiedot löytyivät Maatiaiset ry:ltä tilatusta siemenpussin kyljestä.

Månssonin & Johansonin työstämästä teoksesta Perennat, Kotipuutarhan kauneimmat monivuotiset koristekasvit, mainitaan akileijat nimeltään Alppiakileija, Jaloakileija, Japaninakileija ja Lehtoakileija. Akileijan lajikkeita on useita kymmeniä.

Luulenpa, että aikanaan jo asumattoman mummolan pihapiirin akileija on ollut tätä lehtoakileijaa. Lisääntyy siemenestä kyllä, mutta tulee toimeen omin avuin ja kylväytyy itsestään. Saattaapa tuo oman puutarhan akileija olla tätä lajia, koska tuntuu leviävän joka paikkaan. Enkä ole mitenkään "puutarhahullu" , minun puutarha on vähällä hoidolla, eikä tämä kukka tunnu siitä välittävän. (Kiviniemi, 2010)

Akileija on perennoista yksi niistä kasveista, jota käytetään lääkekasvina.

Akileija, vanhanaikainen, tummansininen, yksikertainen.

Alppiakileijaa nimensä mukaisesti löytyy Sveitsin Alpeilta. Väritys voi olla kirkkaansininen, tummansininen tai sinivalkoinen. Korkeudeltaan se on 30-50 cm ja on erittäin talvenkestävä. Kukinta-aika touko-kesäkuu.

Jaloakileijaa tavataan Kalliovuorilla Pohjois-Amerikassa. Talvenkestävävyys on myös erittäin hyvä, tosin lajeissa on hieman vaihteluita. Kukkii kesä-heinäkuussa ja korkeus on 50-80 cm. Väritykseltään kukka voi olla sininen, valkoinen, vaaleanpunainen, punainen ja keltainen. Lajikkeet voivat olla yksi- tai kaksivärisiä.

Japaninakileijan kotiseutu nimensä mukaisesti on Japani. Kukan korkeus 15-30 cm ja kukinta-aika on touko-kesäkuu. Se kestää myös hyvin talvea. Kukan värit voivat olla kaksivärisiä tai sini-violetti-valkoinen.

Lehtoakileijan kotiseutu on Eurooppa. Meillä yleinen erityisesti vanhojen asumusten yhteydessä. Kukkii kesä-heinäkuussa, risteytymät jo touko-kesäkuussa. Korkeudeltaan 50-80 cm. Kestää talvea hyvin. Alkuperäinen kukan väri on kirkkaansininen, mutta risteytymien väri voi olla sininen, valkoinen, vaaleanpunainen tai kaksivärinen.

Heininen, Mira (2007): Akileija, Mynämäki [PDF]