Palavarakkaus
Tekijä: Nina, Mattila (2008); Katri Paakki (2011)
Palavarakkaus (Lychnis chalcedonica) on kohokkikasvien, Caryophyllaceae, heimoon kuuluva monivuotinen luonnonperenna ja viljelyjäänne, joka kukkii kesäkuusta elokuuhun. Tieteellisestä nimestä Lychnis tarkoittaa kreikaksi lyhtyä tai lappua ja chalcedonica juontaa Turkin Chalkedonista. Palavarakkaus kasvaa jopa metrin korkuiseksi. Sillä on kapeahko, pysty ja pitkä varsi, jossa noin 10cm pitkät, kapeat ja teräväkärkiset lehdet. Varsi ja lehdet ovat karvaiset. Tulenpunainen kukkaruusuke koostuu tiheistä tähtimäisistä kukinnoista, joita voi olla jopa 50. Palavarakkaus tuottaa runsaasti siemeniä ja taimet ovat pitkäikäisiä. Se kukkii toisesta vuodesta alkaen.
Palavarakkaus viihtyy parhaiten aurinkoisessa tai puolivarjoisessa paikassa, jossa on kevyt hiekansekainen, multainen ja läpäisevä maa. Se ei pidä siirtämisestä eikä talvisesta kosteudesta. Kylvö tapahtuu keväällä tai syksyllä muokatun maan pintaan. Siemeniä ei peitetä.
Palavarakkaus on saapunut alun perin ristiretkeläisten mukana Länsi-Aasiasta Eurooppaan. Se on tunnettu myös nimillä Maltan risti (Maltese Cross), Jerusalemin risti ja loistokäenkukka (käenkukan lähisukulainen). 1500-luvulla Palavarakkaus oli hyvin yleinen Englannissa ja noin 1700-luvulla Ruotsissa. Suomeen sen arvioidaan saapuneen viimeistään 1800-luvulla. Palavarakkauden tiedetään kasvavan luonnonvaraisena Itä-Euroopassa, Venäjällä, Kazakstanissa ja Mongoliassa sekä Kiinan luoteisosissa kosteilla niityillä ja pensaikoissa. Se kasvaa myös harvinaisena viljelykarkulaisena ja –jäänteenä Lounais-Suomessa.
Palavarakkaus on tuoksuton. Se kasvaa useissa puutarhoissa, niityillä ja sitä käytetään leikkokukkana. Palavarakkaus on erittäin hyvä mesikasvi sekä päivä- että yöperhosille. Sen juuret sisältävät saponiineja, saippuankaltaisia aineita, jotka veden kanssa muodostavat vaahtoavan pesuliuoksen. Tämän vuoksi sitä on hyödynnetty pesuaineena.
Oma viljelykokemus
Siemenet tilasin Maatiaiset ry:ltä ja ne ovat eteläsuomalasista yli 50 vuotta vanhaa punaista maatiaiskantaa. Ensimmäisen kylvöksen tein 3. toukokuuta, yksittäisiin purkkeihin. Siemenet itivät hyvin, mutta jonkin ajan kuluttua suurin osa kuoli. Luultavasti kylvömulta oli liian ravinteikasta tai kylvös oli liian märkä. Yksi taimi kuitenkin säilyi.
Ensimmäisen kylvön tuottama taimi kasvaa vauhdilla. Kuva: Katri Paakki.
Kylvin toisen kerran noin runsaan kuukauden kuluttua. Tästä kylvöksestä jäi jäljelle kaksi elinvoimaista tainta, jotka vielä syyskuun alussa odottivat maahan pääsyä. Istutin aikaisemmin kylvetyn taimen kompostista tehtyyn kukkapenkkiin ja se alkoikin kasvaa siinä vauhdilla. Tämä taimi saa myöhemmin vierelleen kaksi pienempää palavaarakkautta. Kasvit pääsivät arvoiselleen paikalle, juhannuksena menehtyneen rakkaan koirani haudalle. Vierelleen ne saivat isotöyhtöangervon (Aruncus dioicus), isotähtiputkea (Astrantia major), jättipoimulehteä (Alchemilla mollis) ja perhoangervoa (Gillenia trifoliata).
Sain kesällä yhden punaisen palavanrakkauden lisää. Tämä yksilö on peräisin perennanvaihtopäivästä, joten sekin saattaa olla vanhaa kantaa. Sen istutin vanhaan aika savipitoiseen penkkiin ja hyvin näytti kukkivan ja pysyvän pystyssä muiden keskellä. Vierellä keltakukkainen syyskaunosilmä (Coreopsis verticillata) ja takana punakukkainen tarhadaalia. Työkaverilta sain myös valkoisella kukkivan palavanrakkuden. Valkoinen kasvi sai seurakseen särkyneensydämen (Dicentra spectabilis), tarha-alpin (Lysimachia punctata), päivänliljoja (Hemerocallis) ja kiinanritarinkannuksen (Delphinium grandiflorum).
Palavarakkaus on kauneimmillaan tiheinä, suurehkoina ryhminä. Korkeuden vuoksi kasvusto kannattaa tukea jo varhaisessa vaiheessa, ettei tuuli ja sade pääse piiskaamaan sitä. Ennen palavarakkautta on suosittu puistoissa, pappiloiden ja maatalojen pihapiirissä. Palavarakkautta on valkoista (Alba), vaaleanpunaista (Dusky), oranssia ja punaista lajiketta.
Itse siirsin kesäkuun alussa pienen alun palavarakkautta omaan puutarhaani. Se lähti kasvamaan hyvin ja kukkii vielä nyt elokuun lopullakin. (Mattila, 2008)
(Annika Michelson)
(Annika Michelson)
Perennanvaihtopäivästä peräisin oleva palavarakkaus. Kuva: Katri Paakki
