Valiotekstit 2022
Abiturientit pohtivat kevään äidinkielen kirjoitustaidon ylioppilaskokeessa suomen kielen asemaa ja kielitaitoa.
MARKUS KONTTINEN
Nurmon lukio
Kaikenkieliset kädelliset
Tuntuu surkuhupaisan ironiselta sanoa, että häpeän pitkän englannin laudaturiani. Itse arvosanassa ei toki ole mitään vikaa: lompakonsaumojani venyttelevät stipendirahat ja hoosiannaa hoilaava opettajakunta voivat ylioppilasjuhlien päätteeksi jopa hieman hymyilyttää. Ongelma ei tällä kertaa ole laadussa, vaan määrässä. Neuroplastisuutensa kultakautta elävä pääkoppani osaa tulkita aitoa ja autenttista Shakespearea ja suoltaa suuni kautta brittiaksenttia varsin mallikkaasti, mutta jättää silti kansainvälisessä kommunikaatiossa paljon varaa kehitystoiveille. Saksan kieli tuo mieleeni vain Rammsteinin tautologiset lyriikat, japanin rooli sanavarastossani rajoittuu sushiin, sashimiin ja seppukuun ja heprea on edelleen täyttä hepreaa. Suomenruotsalaisia tervehtiessäni irvistän kiusallisesti ja kajautan tarpeen tullen ilmoille vain melodialtaan oikeaoppisen snapsvisan ja Mensan kielivirtuooseja kuhisevissa kevätkokouksissa tunnen itseni lukutaidottomaksi luolamieheksi. Akateemisilla parametreilla erinomaisesta kaksikielisyydestäni huolimatta en ole YK-johtajiston märkä päiväuni, vaan kansainvälisyyden irvikuva.
Yhden abiturientin kommunikaatiokykyjen karu kohtalo saattaa korkeintaan herkistää ruotsinopettajani kyynelten partaalle, mutta laajemmalla mittakaavalla tarkasteltuna keskustelutaitojemme kehitys saisi kovanaamaisimmankin kielitieteilijän vollottamaan vuolaasti. Näyttöpäätteiden välityksellä elämäämme saapastellut englanti on saapuessaan sylkäissyt jokaisen vähemmistökielen nuhjuisille kengille ja polkenut suomen sanakirjan tunnistuskelvottomaksi anglismisopaksi. Inuittikielet rääkyvät henkitoreissaan, eikä afrikkalaisesta heimonaksuttelusta irtoa iloa enää kenellekään. Kielten moninaisessa maailmassa vallitsevalle myllerrykselle on kuitenkin surkuhupaisan yksinkertainen syynsä – käytäntö. Suomalaisessa pikaruokaravintolassa Texas BBQ Steakhouse -hampurilaisen nimen ensimmäisellä yrityksellään oikeaoppisesti ääntävä asiakas nousee palveluprioriteettilistan kärkeen, kun taas saameksi Alepassa asioiva saa osakseen alipalkattujen kesähessujen kummeksuvia katseita. Kieli on kommunikaation väline, jonka toiminnallisen tehokkuuden edellytyksenä on molemminpuolisuus. Ei siis ihme, että jo valmiiksi heikossa asemassa olevat kielet päätyvät verbaalisen työttömyystuen varaan, kun uusi tulokas toteuttaa viestintätehtävän paljon paremmin. Mutta jos suunsoitto on vain yksinkertainen keino mielipiteiden, syntymäpäiväonnittelujen ja verkkofoorumisolvauksien jakeluun, miksi maailmamme kielellinen kehitys herättää huolta? Menetämmekö jenkkiläisjutustelun puoleen kääntyessämme jotain merkityksellistä, ja onko kutistuvaa maailmaamme puhuttelevaan kielipulmaan yksiselitteistä syytä saati ratkaisua?
