Aloitettiin päivä hyppyradalla, tuomarina Jarmo Jämsä. Mikäs siinä, mukava rata, jossa ihanneaika oli 54 sekuntia. Ansalle 5 vp heti aika alussa, otti kiellon kolmannelta esteeltä, eli putkelta. Mun näytössä oli vikaa, kertoi kouluttaja. Viitos- ja kuutosesteen vienti oli aika hankala, sillä "tiesin", että Ansa menee paremmin putkeen, jos vien sitä mun vasemmalla puolella pituuden yli. No, yllättäenhän pituudelta oli suora linja putken väärään päähän ja tietysti koira jo pituudella lukitsi tämän esteen (niinkuin Ninni sanoi! tästä kohtaa käytiin kädenvääntöä jo ennen rataan tutustumista, kun minä jankkasin Ninnille että ei se välttämättä mene putkeen jos vien sitä mun oikealta puolelta), tuloksena aikamoinen läheltä-piti-tilanne. Onneksi sain karjaistua koiran pois. Loppurata tästä meni oikein mukavasti. Tulos siis 5, ihanneaika alitettiin - 5, 56 sekuntia ja tällä tuloksella sijoituttiin neljänsiksi ja kun näissä kotikisoissa palkittiin viisi parasta niin saatiin koirille iso pussi nameja ja kiva Agility dogsport-kangaspussi :)

Tästä alkoikin sitten valmistautuminen seuraavaan rataan, joka oli myöskin Jarmo Jämsän tuomaroima agilityrata.

Ilman virheitä mentiin kepeille asti, josta yksi vitonen, kun Ansalla herpaantui ote, se katsahti jotain, ehkä ihmistä tai koiraa radan ulkopuolella ja jätti yhden välin pujottelematta. Ehkäpä tässä vaiheessa alkoi jo väsymys vähän painaa, sekä ohjaajalla että koiralla. Seuraava este rengas, joka tänä viikonloppuna oli aikaisemmilla radoilla mennyt loistavasti, oli meidän murheenkryynimme ja johti hylkäykseen (kolme kieltoa). Ninni kommentoi taas radan jälkeen, että itse näytin väärin, liian alas, ja sieltä välistähän se koira sitten hyppeli. Loppurata sitten kilpailunomaisesti maaliin ja menikin oikein hienosti kunhan siitä hemmetin renkaasta päästiin ;) Lopun hyppysuoralla Ansa irtosi aivan mahtavasti!

Tavoitteena tämän viikonlopun kisoille oli saada tuloksia, niitähän saatiin kaksin kappalein, joten oikein iloisin mielin jatketaan kohti tulevaa. Harmi vaan että tuo rengas sössittiin toisella radalla. Rata meni muuten niin mahtavasti että se hieman harmittaa mutta toisaalta olen kamalan tyytyväinen (sekä itseeni että pikku-koiraani). Ehkä me ollaan ihan kehityskelpoisia ;-)