Ananaskirsikka eli karviaiskoiso tai inkamarja on Etelä-Amerikasta, Perusta kotoisin oleva lyhtykoisokasvi. Nimestään huolimatta sillä ei ole tekemistä ananaksen, kirsikan tai karviaisen kanssa kuin ehkä ulkonäöltään, kooltaan tai maultaan, vaan se on sukua tomaatille, perunalle sekä munakoisolle. Vaaleiden, myrkyllisten lehtien sisältä paljastuva pieni oranssinkeltainen marjahedelmä on hienostuneen makuinen, hapokas ja raikas. Kypsät hedelmät sisältävät runsaasti kalsiumia ja karoteeneja sekä C-, E-, B1-, B2- ja B6-vitamiineja. Koristeellisuutensa ansiosta niitä käytetään leivonnaisten, jälkiruokien ja salaattien koristeina.
Ananaskirsikan kasvatus kotioloissa on yllättävän helppoa. Marjan sisältä löytyvät pikkiriikkiset siemenet itävät helposti ja niiden kasvuvauhti on reipas. Näin helmi-maaliskuun aikaan on hyvä laittaa siemenet multaan, jotta syksyllä saisi nauttia ihka oikeasta sadosta. Kylvös pidetään valoisassa ja lämpimässä paikassa ja voimistuneet taimet siirretään omiin ruukkuihinsa. Itselläni kasvatuksen alkutaival on tapahtunut viileällä kuistilla, ilman lisävaloja. Kasvi kestää hyvin latvomista ja leikkaamalla siitä saadaankin tanakampi. Latvaversopistokkaista voi halutessaan kasvattaa uusia kasveja. Suosittelen tämän juopon kasvin istuttamista isohkoon altakasteluruukkuun. Mikäli sinulla on aikomus siirtää se kesäksi kasvihuoneeseen tai ulos, kannattaa ruukun koko valita niin että sitä jaksaa kantaa. Ulkona kasvi kannattaa sijoittaa valoisaan ja tuulelta suojaisaan paikkaan, ei kuitenkaan paahteeseen. Vettä ananaskirsikalle saa antaa reilusti, mutta kasvi ei ota nokkiinsa pienistä kuivahtamisistakaan. Ravinteiden kaipuusta kasvi ilmoittaa kellastuttamalla lehtiään. Ananaskirsikan kasvutapa on veikeä; sen lehdet ja varret ovat aavistuksen verran tahmeat ja tämän tahmeuden avulla pitkät, hennot oksat ottavat tukea ympärillä kasvavista kasveista tai seinästä. Niin kauan kun kasvi saa olla aloillaan ja sillä on vieressään jotakin mihin tarttua, se pysyy ryhdikkäänä ja ylväänä. Oma kaksivuotias ananaskirsikkani tavoittelee ahkerasti kattoa ja kuten arvata saattaa, tuuheuttavista leikkauksista tämä kasvi on voinut vain unelmoida.
Hedelmien kehittyminen kestää varsin pitkään, kukkimisesta liki puoli vuotta. Kokemukseni mukaan kukkia ilmaantuu tasaisesti niin, että alkuvuonna kylvetty kasvi tuottaa satoa koko seuraavan syksyn ja talven. Itse olen saanut napsittavakseni näitä maukkaita hedelmiä muutaman kappaleen viikkovauhdilla per kasvi. Itse olen kasvatellut ananaskirsikoitani talvet viileällä kuistilla, jossa lämpötila saattaa kylmimpinä pakkaspäivinä laskea noin kymmeneen asteeseen. Erityisen kylmänarkoja ne eivät ole, koska niitä ei näytä haittaavan vieressä sijaitsevan ulko-oven availu, mutta keväällä ulossiirron aikaan kannattaa toki varoa halloja. Uskon ananaskirsikoiden pärjäävän lisävalon avulla sisätiloissa ympäri vuodenkin, mutta itse olen vienyt ne kesäksi kasvihuoneeseen.
Tuhohyönteisiä en ole ananaskirsikoissani milloinkaan huomannut, joten senkin puolesta ne ovat helppoja kasvatettavia. Tukia niille kannattaa laittaa ajoissa; isoksi kasvaneen kasvin tukemisyritykselle voi käydä kuten alakuvan oikeanpuoleiselle kasville - irroiteltuani sitä varovasti seinästä ja viereisestä kasvista, se painui väkisinkin kasaan, oksat katkeilivat ja nyt ei varmaan jää muuta vaihtoehtoa kuin katkaista se lyhyeksi. Uskoisin sen lähtevän leikkauksen jälkeen hyvään kasvuun.
Nami<3