Ellan vinkit talvisuojaukseen
Kestävät kasvit pärjäävät ilman erityistä talvisuojaa. Moni puutarhakasvi on kuitenkin kotoisin Suomea lauhkeammasta ilmastosta ja tarvitsee suojaa talven kovalta kolmikolta: kylmyys, kuivuus, kosteus.
Kylmyydeltä suoja parhaiten paksu kuohkea lumipeite, joka sataa syksyllä routaiseen maahan ja sulaa vasta keväällä. Puuttuvan lumen voi kotipuutarhassa korvata pakkashuovalla ja talvisuojaturpeella. Turvekasa kasvin tyvellä suojelee pakkasilta juuriston, joka on kasvien kylmänherkin osa. Pakkashuopa varjelee myös kasvin maanpäälliset osat, esimerkiksi seinustalle säleikköön sidotun köynnösruusun versot.
Herkimmät erikoisuudet talvehtivat ruukkuineen viileässä ja valoisassa tilassa, kuten autotallissa, verannalla, viherhuoneessa, kasvihuoneessa tai pakkashuopaan kiedottuina lasitetulla parvekkeella. Esimerkiksi ruukkuihin hyvin mahtuvat syyssyrikkä eli buddleija, rungolliset patioruusut, oliivi- ja laakeripuu sekä laventeli sietävät pikkupakkasta noin -5°C saakka, mutta talvehtivat varmimmin, kun lämpötila pysyy plussan puolella.
Liika kosteus vaurioittaa jäätyessään kasveja. Tasoita kasvualustan kuopat ja muotoile maanpinta viettäväksi, jotta ylimääräinen vesi valuu pois juuristolta. Sekoita huonosti vettä läpäisevään maahan hiekkaa ja turvetta tai kompostimultaa. Etenkin litimärillä ja tiiviillä savi- ja hiesumailla taimet kannattaa istuttaa kohopenkkiin. Tee 20–30 cm korkea kohopenkki kuohkeasta puutarhamullasta saven päälle.
Kuivuminen uhkaa ikivihreitä kasveja, kuten alppiruusut, mahonia, kellovaivero ja havukasvit. Aurinkoisina talvipäivinä niiden lehdet haihduttavat vettä, mutta kasvit eivät saa lisää vettä jäisestä maasta ja kasvit kuivuvat. Jos kasvupaikka ei ole talvellakin varjossa, vähennä haihdutusta varjostuskankaalla tai -verkolla. Varjosta kasveja tammi–helmikuulta maan sulamiseen saakka.
Hyvinvoiva kasvi talvehtii varmimmin. Siksi kunkin kasvilajin kasvupaikka- ja hoitosuosituksia kannattaa noudattaa. Esimerkiksi ruusut viihtyvät aurinkoisella, runsasravinteisella, kalkitulla ja pian sateen jälkeen kuivuvalla paikalla. Hedelmäpuille ja marjakasveille sopii parhaiten aurinkoinen loiva rinne tai valoisa itä–länsiseinusta, missä hallat eivät haittaa kukintaa ja raakileiden kehitystä. Alppiruusut ja useimmat havukasvit taas voivat paremmin puolivarjossa tai varjossa, missä maa on hikevä, runsashumuksinen ja kalkitsematon. Lannoitteita ja kalkkia annetaan vain tarvittava määrä – ylimäärä ei hyödytä kasveja ja valuu hukkaan vesistöihin.
Huomionarvoista on myös, että esimerkiksi puiden ja pensaiden leikkausaika ja -tapa vaikuttaa talvehtimiseen. Leikkaa vaikkapa omena- ja päärynäpuita vähän kerrallaan joko keväällä tai heinä–elokuussa, jotta puut eivät kasvata tukuittain pitkiä ja helposti paleltuvia vesiversoja.
Kasvun pitää loppua ajoissa ennen talvea. Älä levitä runsaasti typpeä sisältävää lannoitetta enää syyskesällä, jottei kasvi ala kasvaa syksyllä – juuri silloin, kun kasvun pitäisi loppua ja kasvin valmistautua talveen. Sen sijaan hippusen typpeä sisältävä tai typetön, mutta paljon fosforia ja kaliumia sisältävä syyslannoite oikeaan aikaan annettuna helpottaa kasvien talvehtimista ja tekee seuraavan kesän kukinnasta ja sadosta runsaamman. Kun levität syyslannoitteen jo heinä–elokuussa, kasvit ehtivät varmasti hyödyntää ravinteet ennen kuin ne lakkaavat kasvamasta. Eteläisimmässä Suomessa syyslannoitetta voi levittää vielä syyskuussakin.
Teksti: Ella Räty
Ella Räty on vertaansa vailla oleva kasviasiantuntija, puutarhatoimittaja ja tietokirjailija, joka kirjoittaa artikkeileita myös Ihana Piha -lehteen.