Nappaa kesän herkut talteen

Tuoreet marjat ja vasta korjatut vihannekset ovat niin maukkaita ja terveellisiä, että niitä kannattaa napostella ja valmistaa ruoaksi päivittäin.  Kotimaiset marjat ja hedelmät ovat todellista superruokaa, sillä pohjoisen kesän runsaassa valossa ne ovat saaneet kullekin lajille tyypillisen aromin ja täyteläisen värin. Etenkin puutarhasta suoraan pöytään kerätyt kasvikset sisältävät runsaasti vitamiineja ja hivenaineita.  Alkukesän viileydestä huolimatta kotipihan karviaiset ja herukat kypsyvät lähes ajallaan. Herneet, kurpitsat ja sipulit antavat satoaan, vaikkakin hieman tavallista myöhemmin. Vihanneksia korjataan tuorekäyttöön sitä mukaa kuin ne ovat syöntikokoisia. Punajuurikkaan ja nauriin korjuu alkaa, kun ensimmäiset juuret ovat vasta golfpallon kokoisia. Samalla rivit harventuvat, ja jäljelle jäävät saavat lisää kasvutilaa. Suuri koko ei aina ole edes tavoiteltavaa, sillä pienet juurikkaat ovat maukkaimpia. Elo–syyskuussa sadon kehittymistä kannattaa seurata lähes päivittäin ja maistella marjoja ja hedelmiä, jotta oikea poimintavaihe ei pääse livahtamaan ohi. Aamupäivä on parasta korjuuaikaa, sillä silloin kasvisten nestejännitys on parhaimmillaan. Varhaisimmat omenalajikkeet säilyvät vain muutaman viikon. Tämän vuoksi niitä syödään tuoreeltaan mahdollisimman paljon ja niistä valmistetaan hilloa sekä piirakoita.  Säilöntään ja talvivarastoon tarkoitetut vihanneslajit korjataan vasta, kun ne ovat kasvaneet täyteen mittaansa ja ovat sopivasti tuleentuneita eli korjuukypsiä. Esimerkiksi sipulin kuoren tulee olla täysin kehittynyt, jotta se säilyy pitkälle talveen.  Talvivarastoon aiotut juurekset ja perunat pyritään saamaan kellariin kuivalla poutasäällä, sillä kosteus altistaa ne varastotaudeille. Ylikypsät, haljenneet valkosipulit tai porkkanakärpäsen vioittamat porkkanat erotellaan tuorekäyttöön.

1. Ruusukvitteni ja myöhäiset päärynälajikkeet poimitaan ennen pakkasöitä jatkokypsytykseen asuinhuoneeseen. Pohjolan sitruunaksi kutsuttu c-vitamiinipitoinen ruusukvitteni sopii hilloihin omenan ja päärynän seuraksi. 

Kelta- ja punasipuli nostetaan, kun naatit kellastuvat ja alkavat kaatua. Alkukuivatus tapahtuu ulkona auringossa. 

 ’Valkea Kuulas’ ja muut aikaiset omenalajikkeet säilyvät vain muutaman viikon. Hyvänä satovuonna jaettavaa riittää tuttaville ja sukulaisille

Kurkkupenkki on hyvä käydä läpi parin päivän välein, sillä kurkunalut kehittyvät nopeasti. Kurkut kerätään 10–15-senttisinä, kun pinta on hieman rosoinen ja vihreä. 

1 Karviainen, herukat ja muut pensasmarjat ovat puutarhan todellinen runsaudensarvi, josta riittää satoa niin tuoreherkuksi kuin säilöttäväksi talven varalle. Marjapensaat ovat helppohoitoisia, ja sato ehtii kypsyä viileänäkin kesänä. Yksi pensas antaa satoa monta vuotta ja tuottaa paljon iloa perheen pienille herkkusuille.

2 Pavut ovat satoisia ja nopeakasvuisia, minkä lisäksi ne sisältävät runsaasti valkuaisaineita. Palkokasveissa uskotaankin olevan ratkaisu tulevaisuuden ruoantuotantoon. Kahden kolmen metrin pituiseksi kasvava salkopapu on perinteisesti kasvatettu korkeiden salkojen tuelle. Fredriksdalin hyötytarhassa Helsingborgissa salkopapu on nostettu verhoamaan raudoitusverkosta taivutettua romanttista kaariporttia.

3 Porkkanoiden väri ja ravinnepitoisuus on sitä parempi, mitä pidemmän aikaa ne saavat olla maassa. Kellariin varastoitavien porkkanoiden nostoa voi lykätä syys–lokakuun vaihteeseen. Juuret irrotetaan maasta talikolla ja naatit väännetään käsin irti. Porkkana säilyy parhaiten 0–1 asteen lämpötilassa. Varaston kosteusoloja voi parantaa ja nahistumista ehkäistä varastoimalla porkkanat hiekkakerrosten välissä. 

Nyt parhaimmillaan:

Elokuussa kesän aherrus palkitaan. Jos satoa tulee yli oman tarpeen, kutsu ystävät hillo- ja pikkelsitalkoisiin, joista kukaan ei lähde kotiin tyhjin käsin.