Nyt puhuu nettikiusattu evankelista Johanna Tukiainen: "Minua on solvattu rytmihyytelöksi, laardipalleroksi, päihdevalaaksi..."

Kymmenen viime vuoden aikana Johanna Tukiaista, 38, on nimitetty netin keskustelupalstoilla muun muassa seuraavasti: Tunkki, Tunkeroinen, Sotanorsu, Emakko, Moppipää, Rytmihyytelö, Päihdevalas, Laardipallero, Jätesäkki, Siiderivalas. Onpa joku taiteillut jopa sanan Ripuliperselaardipallero. Palstat ja blogit ovat olleet vuosia täynnä Johannan ulkonäön ja käytöksen arvostelua, kiroilua, loukkaavaa nimittelyä sekä mielenterveyden ja ihmisyyden kyseenalaistamista: ”Tunkki laihtuu 25 kiloa helposti amputoimalla vesipäänsä”, ”Tukiainen on sika”, ”Olet tyhjäntyrkky ihminen, pissis pelle!”, ”Suomen tylsin, tyhmin ja idioottimaisin emakko jonka tiedän”.  Johannan edesmennyttä siskokin sai osansa. Juliaa kutsuttiin nimellä Hidas tai Kooma.  Siskoksista käytettiin myös yhteisnimiä Jussu ja Tussu sekä Lumpustiinat. Keskustelupalstoilla seurattiin ”Jollashovissa asuvan Tunkeron ja Punkeron ns. elämää”.  Törkeyden raja ylittyi vuonna 2013, kun Johannan sisko Julia menehtyi diabetekseen 30-vuotiaana. Ihmiset kertoivat olevansa tyytyväisiä Julian kuolemaan ja moni myös syytti Johannaa siskonsa kuolemasta.

Vuonna 1978 Helsingin Laajasalossa Markku ja Marja Tukiaisen perheeseen odotettiin esikoista. Pariskunta oli palannut juuri Ruotsista, jossa he olivat opiskelemassa Uppsalan yliopistossa ekonomeiksi. Tytär syntyi 29. heinäkuuta 1978 kätilöopiston sairaalassa ja sai nimekseen Mia Mari Johanna. Sievä pikkutyttö pääsi lapsimalliksi mainostoimistoon. Kuusivuotiaana Johanna aloitti pianotunnit Itä-Helsingin musiikkiopistossa ja suoritti 3/3-tutkinnon. Äiti työskenteli pankissa, isä mainostoimistossa. Tulevina vuosina perheeseen syntyi vielä Julia, Jasmine ja Joel.  Perhe oli uskovainen ja kävi karismaattista uskonliikettä edustavan Elämän Sana -seurakunnan kokouksissa. Käynnit loppuivat, kun selvisi, että kyseessä on menestysteologia: oppi, joka painottaa uskovien ajallista menestymistä ja aineellista rikkautta, rahaa ja suurta omaisuutta. – Perheemme löysi muualta uuden, hengellisen kodin, Johanna kertoo. Vuonna 1997 Johanna luki itsensä ylioppilaaksi, kävi Amerikassa tekemässä draamaopintoja ja hoiti lapsia amerikkalaisperheissä. Välivuoden jälkeen hän pyrki Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan, mutta jäi varasijalle. Vanhempien kannustuksesta hän aloitti kieliopinnot Uppsalan yliopistossa, mutta koki olevansa yksinäinen ja palasi kotiin. Sen jälkeen hän toimi muun muassa kukkamyyjänä, opiskeli Porvoon matkailualan oppilaitoksessa, aloitti sosionomi- ja diakoniaopinnot ja valmistui yo-maskeeraajaksi Espanjassa vuonna 2000. 1990-luvun puolivälissä hän oli alkanut osallistua aktiivisesti malli- ja missikilpailuihin.

Johanna Tukiainen kertoo maksaneensa julkisuudesta kovan hinnan. Nyt viinipullo on vaihtunut Raamattuun.

21-vuotiaana Johannaa pyydettiin tanssijaksi kabareeklubille. Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 2003 Johanna perusti Dollhouse Productions -ohjelmatoimiston, jonka kautta alkoi tuottaa ja toteuttaa tanssiesityksiä sekä juonto-, pr- ja mallikeikkoja. Keskiössä oli Glamour Dolls -tanssiryhmä, joka esiintyi ravintoloissa, yökerhoissa, tapahtumissa ja yksityistilaisuuksissa ympäri Suomea sekä satunnaisesti myös USA:ssa. Sitten tuli maaliskuu 2008. Hymy-lehti toi julkisuuteen tiedon, että maan pitkäaikaisin kansanedustaja, ulkoministeri Ilkka Kanerva oli lähettänyt Johannalle ”ehdottelevia ja flirttailevia” tekstiviestejä yli 200 kappaletta. Johanna yritti  lopulta estää viestien julkaisun, mutta epäonnistui. Kansa sai luettavakseen jo klassikoiksi nousseet: ”Miten ois koskettaa sua yökerhossa sormilla?” ja ”Oletko pitänyt puutarhasi kunnossa?”. Asiasta uutisoitiin ympäri maailmaa. Mediakohun myötä Kanerva joutui eroamaan ulkoministerin tehtävistään, ja äkkiä koko maa tunsi Johanna Tukiaisen.

– Kuvittelin julkisuuden olevan kaunista ja glamouria, Johanna muistelee nyt julkisuuden alkuaikoja.  Oman aikansa se olikin. – Kun Dolls perustettiin, netissä oli keskustelupalsta Jippii.fi, jossa alkoi esiintyä naljailua. Se ei ollut vielä niin voimakasta, pahaa ja rajua, millaiseksi se myöhemmin muuttui, Johanna kertoo.  Hän keräsi Dollsiin näyttäviä tyttöjä. Itse ryhmä ei aiheuttanut ilkeilyä, kauna kohdistui enemmän Johannaan ja Juliaan. – Eino Leinon sanoin: ”Kell’ onni on, se onnen kätkeköön.” Tein virheen enkä kätkenyt onnea. Virheistä suurin oli dokumentoida asioita. Laittaa kuvia ja videokoosteita Dollsin nettisivulle: Dubai, Como, Milano, St. Tropez, Kalifornia, Miami, Malediivit. Kaksi vaaleaa kaunotarta, juhlia, yökerhoja, uima-altaita. – Elimme ihanaa elämää ja olimme Julian kanssa niin onnellisia, että onni suorastaan säteili meistä. Mutta Suomessa kauna alkoi kasvaa. Meitä alettiin haukkua, herjata, nimitellä, pilkata ja lyödä lyttyyn. Oliko se kateutta? En tiedä.  Johanna sanoo miettineensä usein Julian kanssa, että he syntyivät alun perinkin väärään maahan. – Luonteemme, elämänasenteemme, mielenkiintomme kohteet ja tyylimme olivat enemmänkin amerikkalaisia. 

Johannasta tuli jatkuvan huomion kohde. Alkoholinkäyttö, väkivaltaiset kohtaamiset, avioliitto, riidat, ihmissuhteet, oikeudenkäynnit sekä elämä kokonaisuudessaan herätti otsikoita. Syntyi ”kohublondi Tuksu”.  – Tuksu on alun perin erään toimittajan keksimä pilkkanimi. Minut on kastettu Johannaksi, se on alkuperältään kaunis Raamatun nimi, joka tarkoittaa, että Jumala on armollinen, Jumala armahtaa. Ne tekivät ”Tuksun”. pilkkauskohteen, häpäisyhahmon. ”Ne” ovat keskustelupalstoille kirjoittavia ihmisiä. 

Vuosia sitten Johanna alkoi kutsua elämäänsä ruotivia ihmisiä näädiksi.   Sanalla on taustansa. Vuonna 2008 Johanna matkusti promoamaan Dolls-tyttökalenteria Lappiin Saariselälle. Lentokentällä ja hotellissa oli täytettyjä eläimiä, joita Johanna valokuvasi. Hän laittoi kuvat Facebook-sivulleen. – Tein kirjoitusvirheitä englanniksi ja niitä pilkattiin. Tajusin, että minua stalkkaavat, kiusaavat ja jahtaavat ihmiset ovat samanlaisia kuin hotellin täytetyt näädät ja ahmat: tuhoeläimiä, joista on vain ongelmaa ja harmia. Jokainen Johannan sanoma sana, ottama askel, tekemä keikka levitettiin netissä eteenpäin. – Jotkut olivat ja ovat kai edelleen minusta suorastaan pakkomielteisesti kiinnostuneita. Johanna ei ole naiivi sen suhteen, etteikö itse olisi vaikuttanut kohutilanteisiin. Hän myöntää suoraan, että alkoholin käyttö oli aikanaan vakava ongelma, samoin kiihkeä temperamentti. – Mutta nämä ihmiset saivat nautintoa siitä, jos vaikka esiinnyin humaltuneena keikoilla. ”Tuossa tuo Tuksu on taas pellenä lavalla kännissä.” Siinä sitten kikateltiin ja naurettiin. Peliä pelattiin kahteen suuntaan. Siskokset myös provosoivat tahallaan. – Julia oli vielä temperamenttisempi kuin minä. Kyllä siinä haistateltiin ja näytettiin keskisormea, mutta sellaista se porukka halusikin. Siitä he saivat ne kiksinsä. 

Jokunen näätä pääsi jopa Johannan lähipiiriin. – En osannut tunnistaa, ketkä ihmiset ovat hyviä ja ketkä pahan lähettämiä. Luotin ihmisiin, vietin aikaa heidän kanssaan, pidin kodissani avoimia ovia ja sitten sain puukkoa selkään. Johanna kertoo, että vuosikausia hänen alkoholinkäyttöään herjannut naiskirjoittaja olikin itse vakavasti alkoholisoitunut. – Psykologiassa sitä kutsutaan peilaamiseksi. Ihminen purkaa omaa ongelmaansa hirveänä vihana toista ihmistä kohtaan. Ei hän ymmärtänyt, kuinka se herjaaminen ja nettikiusaaminen minua loukkasi. Hän ei edes halunnut ymmärtää sitä. Johanna on nyttemmin löytänyt uuden ystävän USA:sta, uskovaisen Robertin, joka ihmettelee, millainen maa Suomi oikein on, kun yhteen ihmiseen kohdistetaan niin valtava raivo ja viha. – Herjaajia on kaikista yhteiskuntaluokista alkaen pipopäisistä räkänokista akateemisesti koulutettuihin. Arvostan akateemisuutta, mutta joiltain näyttää puuttuvan tunneäly. 

Vuodet opettivat varovaiseksi. – Enää en luota vieraisiin ihmisiin, en ainakaan suomalaisiin. Syyskuussa 2016 Johanna jätti alkoholin ja kertoo pysyneensä sen jälkeen raittiina. – On ihme, että olen edelleen elossa, sillä kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt kuolla 8–10 vuotta sitten. Vaikka en juo, saatan silti käydä baarissa, mutta juon niissä nollaprosenttista viiniä tai olutta, siis alkoholintonta. Raitistuin Jeesukseen Kristuksen verenvoiman kautta; mikään katko ei minuun auttanut, ainoastaan uskoontulon kautta pääsin eroon alkoholista. Johanna sanoo käyneensä läpi ”uskomattomia asioita”.  – Rankkoja eroja, kusettajia, ihmisiä, jotka valehtelivat rakastavansa minua. Juhannuksena 2016 sain Joutsassa aikuiskasteen ja syksyllä 2016 Jumala näyttäytyi minulle sateenkaaren muodossa. Jumala puhui, että minut on pelastettu. Nimeni on kirjoitettu Elämän kirjaan. Netissä alettiin silti pohtia, ettei Johanna ole oikea uskovainen, kun ei elä niin kuin uskovaisen pitäisi elää: meikit pois, kiharat piiloon.  – Kymmenen vuotta minua on pilkattu.  Ajattelin, että uskovaisten parissa voin vihdoin löytää ihmisiä, joilta löytyy lempeyttä, rakkautta ja hyväksymistä. Sitten hekin alkoivat tuomita, hakkua, arvostella.

– Herjaajia on ollut kaikista yhteiskuntaluokista pipopäisistä räkänokista akateemisesti koulutettuihin.

Oletko koskaan väsynyt julkisuuteen?  – Jo vuosia sitten. Onneksi Suomi on pieni maa ja julkisuus rajoittuu Suomen rajojen sisälle.  Nykyään julkisuus antaa Johannalle väylän levittää evankeliumia, sillä ihmiset tulevat mielellään juttelemaan julkkiksen kanssa. – Moni on kiinnostunut siitä, miten raitistuin ja miten olen pysynyt raittiina. He tietävät, kuinka vaikeaa se on. Pystyn keskustelun aikana antamaan kristillisiä traktaatteja tai Raamattuja, nytkin pääsiäisenä Lapin-matkalla jaoin niitä ihmisille.  Kun selfiet ja nimmarit alkavat käydä työstä, Johanna vetäytyy  omaan kotiinsa tai vanhempiensa luo Tukholmaan.  – Katson elokuvia, luen Raamattua tai hengellistä kirjallisuutta, Billy Grahamia tai David Wilkersonia. Nukun, teen ruokaa läheisilleni, kuuntelen musiikkia, poltan kynttilöitä.

Johanna kertoo maksaneensa kuohuvista vuosistaan kovan hinnan. Paljon tuli tehtyä sellaista, jonka haluaisi jo unohtaa ja paljon tuli tavattua ihmisiä, joita ei mielisi enää muistella. Netissä ei unohdeta, vanhatkin jutut päivitetään uusille palstalaisille.  – Henki meinasi lähteä useita kertoa. Olin itsetuhoinen, alkoholiongelma paheni, menetin ihmissuhteita, ystävyyssuhteita, parisuhteita. Kun Julia kuoli, olin sokissa. Join monta pulloa punaviiniä ja otin päälle lääkkeitä. Ajattelin, ettei ole väliä, vaikka kuolisin, koska olin menettänyt kaikkein rakkaimman ihmisen. Kaverin veli löysi minut ja toimitti sairaalaan.  – Ilman Jumalan varjelusta ja muiden ihmisten rukouksia en olisi selvinnyt, Johanna vakuuttaa. – Jumala tuomitsee, minun tehtäväni ei ole tuomita. En kanna kaunaa, olen antanut anteeksi. Raamatussakin sanotaan, että ”siunatkaa vihamiehiä ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka pilkkaavat”. Minulle tärkeintä on nyt henkilökohtainen usko Jeesukseen Kristukseen. Usko tekee minut onnelliseksi. Olen valtavassa Jumalan rauhassa ja armossa. Johanna sanoo, että häntä ei voi enää tituleerata Tuksuksi, show-tanssijaksi. – Olen evankelista ja kehtaan myös käyttää sitä sanaa, koska sain Jumalalta suoran kutsun siihen työhön. Minut vietiin helvettiin syksyllä 2015 ollessani Miamissa hotellihuoneessa ja Jeesus Kristus pelasti minut helvetistä takaisin maan päälle.

Jalostaako kärsimys? – Jumala kouluttaa kärsimyksen ja koettelemusten kautta.  Miltä tuntuisi ajatus, että Johanna Tukiainen vaipuisi hiljaa unholaan eikä kukaan kirjoittaisi enää mitään koskaan? – Ei se haittaisi, Johanna sanoo.   Hän siteeraa Raamattua: – Sillä meillä ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan, vaan pahuuden henkivaltoja vastaan taivaan avaruuksissa. Pukekaa siis yllenne Jumalan koko sota-asu vastustaakseenne perkeleen kiusauksia. 

Teksti Eve Hietamies, kuvat Kirsi Tuura