Profiili ja asetukset
Tili
Hallinnoi tiliä
Kirjaudu ulos
Puheenaiheet

Sukuni tarina, osa 3: Sukupuu seinälle – vai verkkoon?

Miten kerättyä tietoa pitäisi käsitellä? Miten sukututkimusohjelmisto toimii? Askartelisiko sukupuun tai tekisikö jopa sukukirjan?

Teksti Tuomas Marjamäki
31.10.2017 Apu

Heti sukututkimusta aloittaessa kannattaa hankkia hyvä sukuohjelmisto, johon tietoja tallennetaan. Oman tietokannan rakentaminen on hauskaa puuhaa ja tallennus helppoa.

Ohjelmassa avataan ensin uuden henkilön lomake, täytetään etu- ja sukunimikentät, valitaan sukupuoli, tallennetaan syntymä- ja kuolinaika sekä paikkakunnat. Perustietojen lisäksi saa tallentaa henkilöön liittyvää asiaa aina ristiäispäivästä ammattiin tai pituudesta silmien väriin. Kokonaisia tarinoita voi kirjoittaa, valokuviakin lisätä.

Toisessa vaiheessa linkitetään sukulaiset toisiinsa. Vanhemmat liitetään lapsiinsa (tai päinvastoin) ja puolisot toisiinsa. Muut sukulaisuussuhteet syntyvät itsestään. Monissa sukututkimusohjelmissa linkitys sujuu puoliautomaattisesti.

Kootuista tiedoista voi hetkessä luoda sukupuita, esipolvi- ja jälkipolvitaulukkoja, karttoja, aikajanoja ja sukukertomuksia.

Tallennusvaiheessa huolellisuus on hyödyksi ja jokaisen henkilön kohdalla on tärkeää olla perusteellinen. Virheitä ja puutteita voi korjata jälkikäteen, mutta kun innostuttuasi keräät ohjelmaan satoja tai tuhansia henkilöitä, täydentäminen voi olla työlästä. Muista aina mainita lähteet!

Sukuohjelmiston voi ladata omalle tietokoneelle tai käyttää verkossa olevia valmiita sukuohjelmistopalveluja. Valintaa tehdessä on mietittävä, haluaako jakaa vapaasti tietoja koko ihmiskunnalle vai hallita tietokantaa itse ja päättää, mitä jakaa.

Turvallinen tapa kerätä tietoja on tallentaa ohjelma kovalevylle. Sukututkija Seppo Luhtasaaren luoma 125 euron hintainen SukuJutut on suomenkielinen, helppokäyttöinen, turvallinen ja ylivoimaisesti suosituin ohjelmisto Suomessa.

Ladattavissa ohjelmissa on paljon vaihtoehtoja sekä laadun että hinnan suhteen. Sopivaa valitessa kannattaa lukea käyttäjien kokemuksia netistä tai kysyä mielipidettä joko tutulta sukututkijalta tai Sukututkimusseuran keskustelupalstoilta.

SukuJutut-ohjelman lomakkeelle saa tallennettua kaikkea mahdollista tietoa sukulaisistaan, myös valokuvia. 

Verkossa olevista palveluista tunnetuinta, MyHeritagea, mainostetaan ilmaisena sukututkimusohjelmana, mutta tämä on harhaanjohtavaa. Palvelu on ilmainen vain alkuvaiheessa – sukupuuhun saa tallentaa ilmaiseksi 250 sukulaisen tiedot. Määrä voi kuulostaa suurelta, mutta innostuksen iskettyä luku täyttyy nopeasti. Kuukausimaksullisia premium-palveluita alkaa kaivata pian, pitkäaikainen sitoutuminen palveluun saattaa harmittaa ja lopulta maksaa enemmän kuin kertamaksullinen ohjelma.

MyHeritageen, tai esimerkiksi samankaltaisiin Geniin ja Family Treehen, liittyy myös kysymyksiä tietosuojasta ja tekijänoikeuksista. Syöttämällä tiedot verkkoon ne ovat vapaasti kolmannen osapuolen, siis kansainvälisen yrityksen hyödynnettävissä.

Toisaalta palvelun ympärillä on muiden käyttäjien muodostama virtuaaliyhteisö, joka voi monin tavoin auttaa laajentamaan omia tutkimuksia. Linkin löytäminen jonkun toisen tekemään sukututkimukseen antaa lisäpotkua harrastukseen. Moni innostuu sukututkimuksesta juuri tämän verkostoitumisen vuoksi.

Mihinkään ohjelmaan ei tarvitse sitoutua loppuiäksi. Sekä koneelle ladattavat että verkossa olevat tietokannat muodostavat GEDCOM-tiedoston, jossa ovat kaikki tallentamasi sukulaiset kaikkine tietoineen ja perhesiteineen. Tämän tiedoston pystyy avaamaan ja luomaan millä tahansa sukuohjelmalla. Tärkeintä on muistaa tallentaa GEDCOM-tiedostosta aina silloin tällöin ajantasainen varmuuskopio vaikkapa ulkoiselle kovalevylle. Olisi sääli, jos vuosien ajan kerätty materiaali häviäisi kerralla bittiavaruuteen.

Tietokannasta on helppo muodostaa erilaisia esipolvi- ja jälkipolvikaavioita vaikkapa sukupuun, ruudukon tai viuhkan muodossa. Myös sukukirjaan ohjelmalla saa tehtyä rungon.

Omien juurien eli esivanhempien etsiminen on melko yksinäistä puuhaa. Kun taas selvitellään esivanhemmista kohti nykyaikaa polveutuvia jälkipolvien rönsyjä, homma muuttuu heti sosiaalisemmaksi.

Sukuohjelmistoon kannattaa tallentaa aina myös vanhempien, isovanhempien ja esivanhempien sisarukset sekä kaikki heidän jälkipolvensa. Heidän joukossaan on serkkujasi, pikkuserkkujasi ja vielä paljon kaukaisempia sukulaisia.

Tätä kautta saatat löytää yhteyksiä joko nykyisiin kuuluisuuksiin tai aikoinaan eläneisiin suurnaisiin ja -miehiin. Esimerkiksi Suomen presidenttien juuret on moneen kertaan tutkittu; joku sukusi lonkero saattaa yhtyä heidänkin kanssaan.

Linkin löytäminen jo aiemmin tehtyihin laajoihin sukututkimuksiin – kuten aiemmin mainittuun Sursillin sukuun – saattaa tuoda sinulle kerralla tuhansia uusia sukulaisia. Siksi on hyvä seurata myös muiden sukuharrastajien tekemisiä ja keskustelua aihepiirin ympärillä.

Uusista mielenkiintoisista sukututkimustuloksista pääsee hyvin perille lukemalla Sukututkimusseuran Vuosikirjoja ja Genos-aikakauskirjoja.

Myös alenevia polvia tutkittaessa sadan vuoden suoja-aika hankaloittaa jälleen kerran tutkimista. Kun alat selvitellä esimerkiksi 150 vuotta sitten syntyneiden esivanhempiesi jälkeläisiä, pääset kirkonkirjojen avulla helposti yli 100-vuotiaiden sukulaisten jäljille. Siitä nuorempien jäljet taas katoavat.

Jos olet kiinnostunut jatkamaan tutkimista aleneviin polviin, kannattaa hakeutua Sukututkimusseuran foorumille ja ilmoittaa, keiden esivanhempien jälkeläisiä tutkit. Voi tuntua hakuammunnalta kysellä vuonna 1815 Vesilahdella syntyneen Efraim Heikinpojan perään. Mutta Efraimin jälkeläisiä saattaa elää nykyään tuhansia – ja joku heistä voi olla sukututkija. Mitä kauemmas menneisyyteen mennään, sitä varmemmin löytyy tutkittuja henkilöitä ja yhteisiä esi-isiä muiden tutkijoiden kanssa.

Ota selvää, jos jollekin sukusi haaralle on perustettu oma seuransa. Nämä on listattu Sukuseurojen keskusliiton nettisivulla www.suvut.fi.

Sukuseurat järjestävät sukukokouksia sekä tutkivat ja vaalivat sukuyhteyksiä monin tavoin. Valmiiksi kerättyä tietoa, tarinoita ja perinteitä seuroilla on rutkasti. Suomen suurimpaan sukuseuraan, Mänttärin sukuyhdistykseen, kuuluu 15 000 perhekuntaa, ja sen sukulaistietokannassa on yli 60 000 nimeä.

Sukukokouksiin osallistuminen voi olla hämmentävä kokemus: paikalle saapuu täysin ventovieraita ihmisiä, jotka ovat kuitenkin omien esivanhempiesi jälkeläisiä. Lähemmin tutustuttuasi joukossa voi olla… niin, sukulaissieluja.

Näin käytät tietoa

  • Valitse sinulle sopivin sukututkimusohjelma tai netti­palvelu.
  • Tallenna tiedot sukulaisistasi huolellisesti.
  • Mieti, mille yleisölle haluat esitellä tietoja: kaikille, sukulaisillesi vai pelkästään läheisillesi.
  • Pidä harrastus hauskana, käytä esittelytavoissa mielikuvitustasi. Askartele sukupuu, kokoa sukukirja.
  • Tutustu kaukaisiin sukulaisiin (jos siltä tuntuu)!

Sukututkimusta voi halutessaan esitellä monin tavoin. Perinteisin on tietenkin sukupuu.

Sukuohjelmistojen avulla sukupuun voi esittää digimuodossa tai tulostaa paperille. Komeimman sukupuun saa tekemällä sen omin käsin – puun voi askarrella joko valmiille pohjalle, piirtää itse tai pyytää apua suvun lahjakkaimmalta taiteilijalta.

Sukupuuta tehdessäkin on oltava looginen. Esivanhemmat eli juuret ovat alhaalla, nuorimmat vesat latvustossa. Isät sijoitetaan vasemmalle, äidit oikealle. Jos järjestyksessä on suurpiirteinen, sekaannukset ovat mahdollisia. Sukupuussa on hyvä mainita ainakin nimet ja elinvuodet.

Yksi näyttävä tapa esitellä sukuaan on ryhmitellä esivanhempien kuvat seinälle sukupuun muotoon. Suomessa valokuvia voi löytyä jopa kymmenen sukupolven ajalta.

Jos pääset tutkimuksissasi pitkälle ja saat selvitettyä kattavasti esimerkiksi yhden sukuhaaran esi- ja jälkipolvet, niistä saattavat kiinnostua myös muut sukusi jäsenet. Tällöin voit harkita jopa tutkimuksen painattamista. Painotuotteiden teettäminen on nykyään edullista vaikka vain pieni erä kerrallaan, mutta siitä huolimatta ennen suuria investointeja kannattaa varmistaa tekemäsi kirjan tuleva menekki.

Sukukirjan rungon voi tehdä sukuohjelmiston avulla. Pelkät nimet ja vuosiluvut eivät kiinnosta monia, mutta jos yhdistät niihin sukusi valokuvia ja ennen kaikkea tarinoita, saat muinoin unholaan vaipuneet sukupolvet uudelleen eloon.

Ensi viikolla selvitelläänkin, miten ihmeellisillä ja mielikuvituksellisilla tavoilla sukututkimuksen tietoja voi elävöittää. 

Teksti Tuomas Marjamäki, kuva Juha Vuorela

Lue myös:

Pölyt pois sukututkimuksesta. Osa 1: Alkuvalmistelut

Isoisää etsimässä Osa 2: Kirkonkirjat tutuiksi

Katso myös nämä
Uusimmat
Tilaa uutiskirje tästä

Tulossa vain kiinnostavia, hauskoja ja tärkeitä viestejä.

terve
KäyttöehdotTietosuojaselosteEvästekäytännöt