Kasvitieteilijä Arno Kasvi: ”Suomalaiset miehet ovat niin ujoja, etteivät uskalla sanoa kasvokkain – lähettävät tekstiviestin”
Puutarhaneuvos ja kasvitietelilijä Arno Kasvi vihaa rumaa rakentamista ja kaipaa entisiä aikoja, kun junalipun sai vielä ostaa ihmiseltä.
Jatka lausetta kasvitieteilijä Arno Kasvi: Sukurasitteeni on ... tämä idioottimainen sukunimi. Se olisi ehkä pitänyt vaihtaa ajoissa.
Lapsuuteni sitkein haave oli saada riittävästi ruokaa ja lyhyemmät koulumatkat.
Minun olisi pitänyt syntyä teatteriohjaajaksi.
Teini-iässä ihailin erityisesti Elvistä ja Loukialan veljeksiä, puutarhurin poikia. Rokki tuli silloin Suomeen.
Liikutun yleensä kyyneliin äärettömästä kiltteydestä. Erityisesti suomalaiset miehet ovat niin ujoja, etteivät uskalla sanoa kasvokkain, mutta lähettävät tekstiviestinä kiitoksia jostakin esiintymisestä tai puheesta.
Vihaan sydämeni pohjasta rumaa rakentamista ja Turun viheralueiden pienentämistä.
Viimeksi rakastuin… no siitä on sata vuotta.
En enää rakasta… totta kai vanhemmiten tulee kyynisemmäksi. Miksi tuo henkilö pyysikään minua sinne tai tänne? Nämä tunneasiat ovat vaikeita selvittää kunnolla. Materiaa en sen sijaan ole koskaan rakastanut.
Kateellisena katson, kun en pääse suunnittelemaan Turun kaupunkia viihtyisämmäksi.
Join pääni täyteen joskus nuorena rakkauden takia.
Ystäväni ihmettelevät minun impulsiivisuuttani ja luonnonrakkauttani.
Juuri nyt ottaa päähän, että Turussa Aurajoen varteen ei istuteta hevoskastanjoita.
En enää nykyään suutu liikenteessä, kun joku törttöilee. Törttöilen varmasti itsekin.
Ennen oli paremmin ainakin se, että junalipun sai ostaa ihmiseltä. Digiaika vie ilon, kun inhimilliset kontaktit vähenevät. Ihmisistä tehdään robotteja.
Suomen olisi jo aika luopua – Turun olisi ainakin aika siirtää Ruotsin-laivojen satama Pansioon. Laivat pilaavat sekä kuluttavat Ruissalon rantaviivaa ja kokonsa takia peittävät linnamaiseman.
Seuraavan rauhan-Nobelin antaisin Ukrainan presidentti Zelenskylle.
Minun jumalassani mukavinta on, että hän petaa minulle taivasosuuden synneistäni piittaamatta.
Urho Kekkosesta haluan sanoa: hän eli ja hallitsi tilanteen mukaan.
Jos saisin lahjaksi miljoona euroa, ostaisin Helsinki–Turku -, Helsinki–Tampere- tai Turku– Tampere -väliltä vanhan maatilan ja perustaisin sinne puiston esteettisiä nautintoja varten.
Antakaa minun edes kerran mennä kirkossa saarnastuoliin ja pitää oikein kunnon saarna.
Jos elän yli satavuotiaaksi… toivottavasti en elä.
Aion vielä opetella nauttimaan siitä elämästä, joka on vielä jäljellä.
