Syksyn puutarha: Elinvoimaa kukkatarhaan, 1/3 Perennat
Elokuisessa kukkatarhassa riittää puuhaa: syyslannoitusta, perennojen jakamista sekä siementen keruuta ja kylvöä. Kukkasipuleita istutetaan tuleva kevät mielessä.
Loppukesän loistava kukinta saa kesän jatkumaan kultapallon, syyshohdekukan ja syyskaunosilmän muhkeiden kukintojen värjätessä puutarhan kullan ja pronssin sävyihin. Samaan aikaan päivät vääjäämättä lyhenevät, sää viilenee ja ilmankosteus kasvaa. Ilmassa voi aistia syksyn tuulahduksen.
Kesän kuivuus ja kuumuus on koetellut kukkapenkkejä siinä missä muitakin kasvustoja. Samalla se on paljastanut mahdolliset puutteet kasviryhmän perustamisessa: parhaiten kuivuutta sietivät kasvit, jotka on istutettu syvälle kaivettuun, multavaan maahan.
Syyshuolto
Kukkapenkkien syyshuolto on ajankohtaista juuri nyt, kun kasvukausi vielä jatkuu. Alkajaisiksi voi luoda yleissilmäyksen ja tarkastella kukkaryhmän ilmettä. Onko kotkansiipi villiintynyt niin, että se uhkaa peittää heikommat alleen? Puskeeko kurjenmiekkojen lomasta juolavehnää, nokkosta ja valvattia? Onko kukkapenkki kasvanut niin täyteen, että jaloangervot tukahtuvat?
Vähintä, mitä voi tehdä, on kitkeä rikkaruohot juurineen ja siistiä kukkapenkin reunat lapiolla niin, etteivät nurmikkoheinät levittäydy ryhmään.
Kitkemisen ja siistimisen jälkeen voidaan levittää syyslannoite, joka edistää talvehtimista. Lannoitus on tehtävä elokuun aikana, jotta siitä olisi hyötyä. Jos työtä lykkää myöhemmäksi, kasvit eivät ehdi hyödyntää lannoitetta ja ravinteet menevät haaskuun.
Jaa perennat
Elo–syyskuun vaihde on perennojen jakamisen aikaa. Siihen mennessä kukinta on yleensä päättynyt, ja kasvit kestävät rajun toimenpiteen. Loppukesästä jaetaan keväällä ja kesällä kukkivia lajeja, syyskukkijoiden vuoro on keväällä. Kovin myöhäiseksi jakamista ei kannata jättää, sillä taimien on ehdittävä juurtua ennen talven tuloa.
Perennojen jakaminen on paikallaan silloin, kun kukkapenkki on kasvanut niin täyteen, että kasvu on heikentynyt ja kukinta vähentynyt. Kasvit nostetaan maasta isoina paakkuina, minkä jälkeen juuripaakut pilkotaan terävällä lapiolla tai veitsellä ja puhdistetaan rikkakasvien juurista.
Useimmat lajit kaipaavat jakamista noin viiden vuoden välein, mutta esimerkiksi pionit ja jouluruusu viihtyvät samalla paikalla vuodesta toiseen. Niiden kasvupaikka on mietittävä tarkkaan jo alun perin, sillä siirtäminen voi tyrehdyttää kukinnan vuosiksi.
Kasvien hyvinvointi riippuu maan laadusta, ja siksi puutarhamaan hoito onkin kaiken kasvun perusta. Hyvään multaan päästyään moni kitukasvuiselta näyttävä, heikosti kukkiva laji piristyy silmin nähden.
Perennamaa kunnostetaan kitkemällä rikkakasvit ja lisäämällä kompostimultaa ja kalkkia. Jos maa on painunut, nyt on hyvä hetki kohottaa sitä multaa lisäämällä.
Ennen uudelleenistutusta on syytä pohtia kuluneen kesän opetuksia. Ehkä heikko kasvu johtui siitä, että kasvi on liian paahteisella paikalla.
Kestävien istutusten edellytys on, että kullekin paikalle valitaan kyseisissä oloissa viihtyviä lajeja: rehevät lehtiperennat viihtyvät varjossa syvämultaisessa maassa, kivikkokasvit sen sijaan pärjäävät ohuessakin multakerroksessa kalliorinteessä. Jos kasvien uudelleensijoittelu on tarpeen, se on helppo tehdä jakamisen yhteydessä.
Kerää siemenet
Elokuussa kukkavarret notkuvat koristeellisten siemenkotien painosta. Oman puutarhan siemenet kannattaa kerätä talteen, sillä useimpia moni- ja yksivuotisia lajeja on vaivatonta lisätä kylvämällä. Varminta on aloittaa helpoista lajeista, kuten akileija, myskimalva, varjolilja ja jättilaukka.
Siemenkotien kypsymistä on syytä pitää silmällä, jotta siemenet ehtii saada talteen ennen kuin ne varisevat. Aurinkoisella säällä kerätyt kuivat siemenkodat voi leikata ja työntää suureen paperipussiin, jonka pohjalle siemenet varisevat omia aikojaan. Myöhemmin ne puhdistetaan ja varastoidaan kirjekuoriin.
Jotkut perennat vaativat kylmäkäsittelyn itääkseen. Sen ne saavat luonnollisella tavalla ulkona talven aikana. Jos on epävarmaa, tarvitseeko kyseinen laji kylmäkäsittelyn, voi kaikki siemenet kylvää syksyllä ruukkuihin, jotka jätetään talveksi ulos.
Laiskan puutarhurin tarhassa siemenkylvö onnistuu vieläkin vähemmällä vaivalla. Kun siemenet ovat kypsiä, voi kuivan siemenkodan ohi kulkiessaan napata ja murentaa kädessä niin, että siemenet kylväytyvät emokasvin ympärille. Maan pintaan mullatut siemenet itävät kevääseen mennessä.
Tällä menetelmällä on onnistunut muun muassa varjoliljan ja jättilaukan lisäys, jolloin alkuperäisen kahden sipulin ympärille on kymmenessä vuodessa kehittynyt 20–30 uutta kukkivaa yksilöä.
Sipulikukkien lisäys siemenestä on hidasta, mutta juuri kasvun seuraaminen on tärkeä osa puutarhaharrastusta. On palkitsevaa nähdä, kuinka varjoliljan siemenestä kehittyy ensin yhden lehden suuruinen pikkutaimi ja noin viidessä vuodessa kukkiva kasvi.
Istuta sipulit
Tulppaanit, narsissit, laukat ja lukuisat muut sipulikukat kruunaavat kukkaloiston. Ne varhaistavat kukinnan alkua puutarhassa parhaimmillaan kahdella kuukaudella, sillä aikaiset talventähdet ja lumikellot nousevat pälvipaikoille jo helmi-maaliskuussa.
Talven kylmyys ja etenkin kesän kuivuus verottavat puutarhan sipulikukkia, minkä vuoksi kukkasipuleita kannattaa istuttaa joka syksy muutama pussillinen lisää.
Oma suosikki voi olla puistossa lehtipuiden alla levittäytyvä idänsinililjojen meri, omenapuiden alla kukkiva narsissiniitty tai Englannissa Wisleyn puutarhassa ihastusta herättävä perennaryhmä, jonka yllä jättilaukkojen violetit kukkapallot leijuvat ilmapallojen lailla.
Oma, vielä toteutumistaan odottava unelmani on iso kukkapenkki, josta punaiset liljatulppaanit kohoavat liekkien lailla ennen perennojen avautumista. Kukkapenkin syysremontin yhteydessä tällainenkin näkymä on helppo toteuttaa. Kun maa on kuohkeutettu ja jakotaimet istutettu, voi rauhassa jäädä odottelemaan sään viilenemistä ja hankkia tulppaanin sipulit syyskuussa istutettavaksi.
