Fiat Topolino sai meidät taas kerran miettimään sitä, milloin maailma olisi oikeasti valmis pieniin, keveisiin ja siten oikeasti fiksuihin kaupunkiajoneuvoihin. Vastaus lienee se, että silloin kun ne eivät enää maksa juuri mitään.
Yrittäjiä on ollut, mutta yhtään menestystarinaa ei pienistä sähkökotkottimista ole vielä kirjoitettu. Topolino, eli Hiirulainen, perustuu niin ikään Stellantiksen valikoimaan kuuluvaan Citroën Amiin, jota koeajoimme jo vuosi sitten. Kyseessä on melkoinen muovikippo, jolla ei saa ajaa vauhdikkaammin kuin 45 km/h. Ydinkeskustojen ajokki siis.
Topolino jakaa saman tekniikan mutta on luonnollisesti muokattu muistuttamaan nykyistä Fiat 500:a, joskin ulkomuoto on selvästi kulmikkaampi. Joka tapauksessa Topolino näyttää hieman liian lämpimällä ohjelmalla pestyltä Viissataselta.
Nämä autoa kevyemmän ajoneuvoluokan L7e-ajokit tekevät ainakin mahdolliseksi sen, ettei pienen sähkökulkineen hintalappu ole useissa kymmenissä tuhansissa euroissa. Kaikille ne eivät tietysti sovi, ja arktiset olot ovat niille luonnollisesti myrkkyä.
Ehkä meidät on autoilun alkuaikojen hurmasta lähtien aivopesty uskomaan, millainen auton pitää olla. Siis riittävän ison ja tehokkaan – ja sellaisen, jolla pystyy ajamaan takaa omaa vapauttaan, joka karkaa aina vain kauemmas.
Faktat puhuvat kuitenkin näiden pienten sähköajokkien puolesta. Maailman väkiluku kasvaa. Yhä isompi osa meistä asuu kaupungeissa. Tila on kortilla. Eikä sähkökään puissa kasva.