Lola Odusogaa yritetään yhä määritellä hänen kokonsa perusteella: ”Vain minä saan päättää, miltä vartaloni näyttää ja mitä sillä teen"
Lola Odusogan ulkonäköä on arvosteltu vuosikymmenten ajan. Ehkä juuri siksi hänellä on nyt niin vahva itsetunto ja painavaa sanottavaa. Ihana juuri näin -juttusarjassa esitellään naisia, jotka tekevät somesta aidompaa.
Lola Odusoga on 43-vuotias malli ja juontaja. Vuoden 1996 Miss Suomi ja Miss Universumin toinen perintöprinsessa. Asuu lastensa kanssa Turussa
"Saan paljon ikäviä kommentteja ulkonäöstäni. Ne liittyvät aina painooni ja tatuointeihini. Moni kirjoittaa minulle somessa, että olen pilannut vartaloni, eikä minun kannattaisi esitellä sitä. On käsittämätöntä, että minua yritetään yhä määritellä kokoni perusteella. Minulta kysytään, koenko itseni nyt XL-malliksi. Itse ajattelen, ettei koollani ole väliä. En määritä itseäni sen mukaan.
Vartaloni on minun vartaloni. Vain minä saan päättää, miltä se näyttää ja mitä sillä teen.
KUN TULIN JULKISUUTEEN 25 vuotta sitten, olin kilpatanssija ja missi. Kehoni kertoi kilpaurheilijan elämästä.
En silti mahtunut muottiin. Tanssijana toivoin, että olisin lyhyempi ja minulla olisi voimakkaammat jalat. Kun siirryin missi- ja mallimaailmaan, olinkin joidenkin mielestä liian lyhyt ja reiteni olivat liian paksut.
Sain kuulla reisistäni paljon. Eräänä iltana missikiertueella mallitoimiston johtaja sanoi, että minun pitää jättää illallinen väliin, sillä reiteni ovat niin isot.
Istuin illan yksin hotellihuoneessa ja itkin. Myöhemmin epäiltiin, että olin syönyt missibussissa kaikkien karkit, koska reiteni olivat paksummat kuin muilla.
OLEN MIETTINYT, mistä sain voimaa kestää ulkonäköni arvostelun missiaikoina. Ehkä siinä auttoi, ettei minulla ollut luonnostaan huippumallin vartaloa. Tiesin, että fysiikallani olisi hyvin raskasta pysyä laihana.
Olin tottunut olemaan erilainen. Minulla oli ärrävika ja jouduin vihan kohteeksi ihonvärini vuoksi.
Missinä sain laatikkokaupalla vihapostia. Oli hakaristin kuvia lehtileikkeen päällä, kuvia mustista miehistä ja valkoisista naisista K18-puuhissa ja kuva minusta ja isästäni, jossa luki: Apina ja gorilla kävelivät torilla.
Sitä jatkui vuosia ja se tuntui pelottavalta. Mietin, miksi posti toi ne kirjeet minulle. Monessa ei ollut osoitetta, vaan kuoressa luki vain Miss Nigeria Lola Suomi.
Nykyisin en enää kohtaa suoraa rasismia. Moni muu silti kohtaa. Suomessa on jo aikoja sitten hypätty takaisin 1990-luvun suvaitsemattomiin aikoihin.
MINULLA ON TOSI VAHVA itsetunto. Olen sinut itseni kanssa enkä häpeä seisoa bikineissä pellolla.
En myöskään pelkää ikääntymistä. Minulla on etulyöntiasema: mustat eivät rypisty. Minulta kysytään, mitä olen tehnyt kasvoilleni, kun näytän niin nuorelta. En ole tehnyt mitään! Kasvoissani on rasvakudosta. Se auttaa näyttämään nuorekkaammalta.
Somessa jaan aitoja hetkiä ja myös meikittömiä kuvia. En edes osaa käsitellä kuvia. En jaa ruokavaliotani tai treenimääriäni, sillä niin moni kärsii kehonkuvan ongelmista.
Olen allerginen laihdutuspuheelle enkä halua antaa sille edes pikkusormea. Jos elämä pyörii kilojen ympärillä, se kaventuu ja paljon iloja jää kokematta.
Kiharoiden silottaja
Minulla on afrohiukset, ja niiden hoitaminen on ihan oma juttunsa. Siihen tarvitaan hiusöljyä.
Eyelineria kulmiin
Olen tarkka kulmistani. Meikkaan ne voidemaisella silmänrajausvärillä, jonka löysin vuonna 1998 erään meikkaajan suosituksesta.
Ainoat ja parhaat
Olen käyttänyt Lumenen päivä- ja yövoidetta jo kymmenen vuotta. En edes omista muita kasvovoiteita. Näistä jää iholle hyvä tunne.
Sopiva sekoitus
Omistan tästä meikkivoiteesta viisi väriä. Sekoitan useita, jotta saan juuri oikean sävyn. Ihonvärini vaihtelee paljon vuodenajan mukaan.
