Tämä suussasulava, juustoinen munakoisovuoka hurmasi Sari ”Huono äiti” Helinin – kokkaajasta tuli kihlattu

”Minut hurmataan kokkaamalla hyvää ruokaa – ja sillä, että pesee sen jälkeen tiskit. Puolisoni, keittiömestari Ilkka Lääveri hurmasi minut munakoisovuoalla.

Kolme vuotta sitten olimme työkavereita ja yrittäjäkumppaneita. Teimme yhteistyössä Huono äiti -yritykseni valmisruokia ja Kokkauksia-keittokirjan. Ilkka valmisti sen kuvauksia varten yli 70 ruokaa ja kaiken päätteeksi puunasi keittiön. Mehevä munakoisovuoka oli niin herkullinen, että kuvausporukka söi sen huokaillen viimeistä murua myöten.

Kevättalvella 2021 Ilkka pyysi minut kotiinsa kahville mutta valmistikin meille hyvän aterian: risottoa ja tuttua munakoisovuokaa. Samana iltana huomasimme, että pidimme toisistamme paljon myös työn ulkopuolella. Kihloihin menimme alkuvuodesta.

Nykyisin teemme munakoisovuokaa yleensä illanistujaisiin, sillä se sopii maisteltavaksi pitkän kaavan mukaan. Kaveriksi tarjoilen leipää, vihreää salaattia tilli-basilikakastikkeella ja rieslingiä.

Kasvoin nautiskelijaksi karjalaisen Irma-mummoni ruokapöydässä. Karjalaista ruokakulttuuria määritteli runsaus ja täydellinen liioittelu. Saatoimme vaikka ostaa kokonaisen sian ja valmistaa sen ruuaksi. Perjantaina oli karjalanpiirakoita, ruisleipiä ja hiivaleipiä, ja joka päivä syötiin kaksi eri ateriaa jälkiruokineen.

Kasvatimme ruokaa kellarit täyteen, ja perheessämme syötiin sesongin mukaan. Kesällä oli kesäkeittoa, syksyllä kaaliruokia ja talvella kellarista haettiin lanttua ja porkkanaa.

Karjalaisen emännän rooli tulee minulta luonnostaan. Kun kutsun vieraita, ruokaa on tarjolla runsaasti. Olen kuin mummoni mutta vain huonompi ruuanlaittaja. Olen keskinkertainen, lapsilleni rasittavuuteen asti kasviksia tyrkyttävä äitikokki, joka ei anna juoda limsaa ruokajuomana.

Jos Ilkka on tehnyt 14 tunnin työpäivän keittiössä, minä kokkaan kotona. Silloin kärsin alemmuuskompleksista ja toistelen, että ”tämä jauhelihakastike on sinusta varmaan ihan tavallista ja kauheaa”. Mutta aina hän tykkää ruuistani.

Arkena teen ruuat vartissa. Kokkaan kasvissosekeittoa, erilaisia jauhelihakastikkeita ja kanakastiketta, jossa on pippurista ­tuorejuustoa ja kermaa. Kun on enemmän aikaa, teen vaikka tapenadella siveltyä uunikalaa.

Herkkujani ovat uunileivät, mozzarellasalaatti ja lämmin leipäjuusto lakkahillon kera. Tykkään myös kahvista, suklaasta ja kermaisesta turkkilaisesta jugurtista. Ruokavalioni kuulostaa varmasti siltä, että olen saamassa sydänkohtauksen, mutta vielä tässä mennään. Kevyttuotteet eivät ole juttuni, mutta kaapistani löytyy myös terveellisiä tarvikkeita kuten oliiviöljyä, kauraryynejä, hedelmiä ja marjoja.

Vältän hävikkiä ja suosin lähiruokaa. Ravintolayrittäjänä näen, miten valtavasti lähituottajat tekevät töitä, jotta muikut nousevat järvestä ja lehmät tulevat lypsetyiksi. Lähiruokatuottajia pitää tukea ja arvostaa.

Olen ammatiltani toimittaja, joten en olisi uskonut, että löydän itseni pyörittämästä Museoravintola Lustoa ­Punkaharjulla ja ranskalaistyylistä Le Ankkaa Helsingin Huvilakadulla. Niin kävi, koska intuitioni sanoi, että se olisi hyvä juttu. Oli helppo lähteä ravintolabisnekseen, koska Ilkka on alan ammattilainen.

Vastaan ravintoloissa markkinoinnista ja tunnelman luomisesta. Kun Ilkka kokkaa, minä seurustelen vieressä ja otan valokuvia hänen kauniista asetelmistaan. Hän koristelee jopa perheemme australianpaimenkoira Pluton ruuan basilikalla.

Aitous on minun juttuni, oli kyse muikuista, juustoista tai pellavaisista lautasliinoista. Rakastan vanhoja astiastoja ja tekstiilejä. Tällä hetkellä etsin Arabian 1960-luvun Fructus- ja Kosmos-astiastoja. Niiden käsinmaalatut lautaset ovat niin kauniita, että ruuan voi asetella lautasen upeuden ympärille.”

Voit käyttää munakoisovuokaan kokonaisina säilöttyjä tavallisia tai pieniä kirsikkatomaatteja.

Juttu on julkaistu Eevassa 11/2023.