Voimauttava valokuvaus tuo arjen tähtihetket näkyväksi

Kun aloin toipumaan vaikeasta masennuksesta, kaipasin jatkuvasti muistutusta siitä, että riitän. Merkkejä riittämisestä minulle oli muun muassa se, että jaksoin tavata ystäviä, kävin kahvilla, tein arkisia asioita, pelasin lautapelejä, kävin kävelyllä, söin hyvää ruokaa tai yleensäkin lähdin ihmisten ilmoille. Näiden asioiden valokuvaus auttoi minua muistamaan, että olen oikeasti tehnyt iloa tuottavia asioita ja minulla on läheisiä, jotka välittävät minusta.

Kiinnostukseni valokuvaukseen nousi uudelle tasolle vaikean kevään jälkeen ja kesäreissulla tulikin kuvailtua paljon. Oli palkitsevaa saada kauniista maisemista kuvia, mutta hyvää mieltä tuotti myös se, että kotiin palattuani pystyin kävelylenkeillä löytämään kuvaamisen arvoisia yksityiskohtia myös parin kilometrin säteellä kodista. Valokuvaava poikaystävä myös innosti tässä entisestään ja oli mukavaa saada onnistuneita kuvia someen jaettavaksi paitsi luonnosta, myös itsestäni.

Myös läheiset huomasivat, että valokuvaus oli saanut minut piristymään. Kesän jälkeen selailin puhelimeen kertyneitä kuvia. Niitä olikin jo aika paljon. Kuvien selaaminen toi hyvää mieltä, mutta puhelimen pläräämisen ei sinänsä tarvinut saada enää enempää jalansijaa elämästäni. Siitä se ajatus sitten lähti.

Tärkeimpänä kriteerinä onnellinen hetki

Aluksi mietin polaroid-kameran hankkimista. Saisin onnelliset hetket heti paperille, eivätkä kuvat hukkuisi puhelimeen. Uuden kameran hankinta oli kuitenkin paitsi rahakysymys, en myöskään ollut varma polaroid-kuvien laadusta. Aloin selailla puhelimen sovelluskauppaa, josta löysin sovelluksia kuvien kehittämiseen. Päädyin testaamaan Lalalab-sovellusta, jolla pystyi tilaamaan monenlaisia kuvatuotteita. Myös haaveilemani polaroid-kuvan näköisiä tulosteita. Tämä ei ole maksettu mainos, olen vain ollut todella tyytyväinen valitsemaani sovellukseen.

Ensimmäiset kuvani kehitin Lalalab-sovelluksella kesältä 2018 ja sen jälkeen olen kehittänyt uuden satsin aina kolmen kuukauden välein, että saan aina kuluneen vuodenajan kuvat talteen. Tärkein kriteeri kehitettävien kuvien valinnassa on se, että kuvanottohetki on ollut onnellinen. Kuvan ei siis tarvitse edes olla mitään ammattilaistasoa, vaan kehitettäväksi voi päätyä vähän tärähtänytkin kuva tai vaikkapa kuva ruokalautasesta tai villasukista. Kunhan taustalla on hyvä muisto.

Yksi asia, mistä erityisesti pidän sovelluksessa, on kuvien lopullisen ulkonäön käsittelymahdollisuus. Voin paitsi rajata kuvaa polaroid-kehyksen sisällä, voin myös lisätä kuvaan tekstiä erilaisilla fonteilla. Lisäksi kuvan kehyksen väriä voi halutessaan muuttaa. Ja tämä on vaan jäävuoren huippu, sillä enemmän korjailua vaativia kuvia voi muokata enemmänkin.

Pyykkinarut seinälle

Päädyin tilaamaan kuvat bokseina, joihin mahtuu 32-45 kuvaa. Toki muitakin kokovaihtoehtoja oli, mutta tämä sopi minun suunnitelmaani. Olin ostanut jo joskus vuosia sitten pussillisen mini-pyykkipoikia sekä kultalankaa, joille en ollut keksinyt käyttötarkoitusta. No, nyt innostukseni yhdistää valokuvaus ja kuvien kehittäminen löysivät niille paikan.

Kun tilaamani kuvat tulivat viimein, mittailin vähän, paljonko kultalankaa tarvitsen sekä millä seinällä olisi tilaa. Kiinnitin langan seinään washi-teipeillä, joten sekin kävi helposti. Muutaman kerran olen vaihtanut teippejä, kun ovat repsahtaneet alas, mutta jälkiä ei ole jäänyt ja uuden teipin saa nopeasti paikoilleen. Narulla on tilaa sopivasti noin viidellekymmenelle kuvalle ja sama määrä löytyy myös pyykkipoikia. Uusia kuvia tilaan kuitenkin aina vähän vajaan määrän, jos haluan antaa joillekin kuville ”jatkoaikaa” seinällä. Tällaisia ovat esimerkiksi perhekuvat tai kuvat kaveriporukoista, joita tavataan vain harvoin. Tältä syksyltä pyykkinarulle tulee päätymään ainakin paljon luontokuvia, joita on nähtävillä myös viime viikkoisessa blogipostauksessani.

Bonukseksi olen liittänyt seinälle pyykkipojilla pari Hidasta elämää –sarjan Voimauttavat kysymykset –korttia. Kortit kysymyksillä ”Mikä tuottaa minulle suurta iloa?” ja ”Mitä tekisin, jos minulla olisi riittävästi aikaa?” muistuttavat minua itselleni tärkeistä asioista. Uupumuksen hetkellä koin itseni koko ajan stressaantuneeksi ja elin jatkuvasti yli virittyneessä tilassa, jossa pelkäsin, etten ehdi koskaan tehdä asioita, joista nautin.

Nyt muistutan niistä tärkeistä hetkistä itseäni päivittäin näillä pyykkinarun kuvilla. Minä riitän ja minulla on riittävästi aikaa. Minulla on elämässäni tärkeitä läheisiä sekä harrastuksia, joiden kanssa vietetty aika tuottaa minulle suurta iloa. Kuvat muistuttavat hyvistä hetkistä ja saavat hymyilemään. Saatan joskus vain istua, katsoa kuvia sekä muistella mukavia hetkiä. Valokuvaus on hyvä tapa ilmaista itseään ja voin lämpimästi suositella kuvien kehittämistä näkyvälle paikalle. Voimauttavaa voi olla sekä valokuvaus, että valokuvattavana oleminen. Tärkeintä on, että itse saat hyviä muistoja.

<3 Eija