Reilut kymmenkunta vuotta sitten valokuvataiteessa nousivat mini-ilmiöksi niin sanotut solarigrafia-kuvat. Tarja Tryggin kehittämä menetelmä perustui valoherkkään paperiin, jolle taiteilija vangitsi auringon kaaret taivaalla pienen filmipurkkiin rakennetun kameran avulla.
Galleria Kipinässä esittäytyvän Noora Sandgrenin taiteessa on muistumia samasta tekniikasta. Hänen Fluere-näyttelynsä sai alkunsa hänen isänsä lahjoittamista vanhoista valokuvapapereista.
Sandgren sai päähänsä kokeilla, minkälaisia kuvia syntyy siitä, kun 1960-luvun valoherkkä paperi jätetään puoleksi tunniksi puutarhaan niin, että hän itse asettaa päänsä paperille.
Tietokoneella skannatusta kuvasta vedostettu lopputulos on utuisaa kangastelua. Sandgren nimittää kuviaan dialogeiksi, sillä hän katsoo olevansa niitä tehdessään vuorovaikutuksessa luonnon elementtien kanssa.
- Joskus kuvapinnalle tulee esimerkiksi hyönteisiä tai sadepisaroita. Niihin jää jälkiä myös hiusteni liikkeestä tuulessa, Sandgren havainnollistaa.
Dokumentaarisuus päälaelleen
Viereisessä huoneessa nähdään Heli Kaskisen valokuvia, jotka pyrkivät hieman samaan salaperäisyyden vaikutelmaan. Kaskisen kuvissa ei kuitenkaan ole sijaa luonnon sattumanvaraisuudelle vaan taiteilija rakentaa mysteerin tunnun kuviin itse sumentamalla tai jopa peittämällä osan kuvasta.Heidi Naumanen puolestaan on erikoistunut valokuvien ”väärinkäyttämiseen”. Hän poimii netin kirpputoripalstoilta valokuvia esineistä, jotka kiinnostavat syystä tai toisesta esteettisesti, ja tekee niistä maalauksia tietokoneella. Valokuvan dokumentaarisuus kääntyy näin päälaelleen: olennainen löytyykin epäolennaisesta.
Piiloon keskelle maisemaa
Kulma-tilassa esittäytyvät Sara Kovamäki ja Paula Saraste pyrkivät puolestaan piilottamaan itsensä kameran paljastavalta katseelta.
Heillä on tapanaan vetää päälleen mörrimöykkypuku ja lähteä kaupungille hassuttelemaan. Julkiset performanssit taltioidaan valokuviksi ja videoiksi. Näin taiteilijat pyristelevät irti maailmantuskasta ja ihmiselon pohjattomasta murheellisuudesta.
- Taide on meille keino löytää vitalisoivia asioita, Saraste miettii.
Kovamäki ja Saraste ottavat toisinaan myös omat lapsensa mukaan taiteen tekemiseen. Koska toinen lapsista on vasta 2,5-kuukautinen vauva, performanssi saattaa saada yllättäviäkin käänteitä.
- Hän eksistentoi vapaasti omaa olemistaan, Kovamäki toteaa.
Näyttelyt esillä 3.12. asti. Kovamäen ja Sarasteen live-performanssi galleriassa 25.11. klo 13.