Kuka antoi orvokille suomalaisen nimen? Miten Napoleon ja William Shakespeare liittyvät orvokin historiaan? Muistatko laulut Orvokkeja äidille ja Orvokkini? "Orvon kukalla" on huikea historia!
1. Elias Lönnrot antoi nimen
Kolmiväristä keto-orvokkia (Viola tricolor) kasvatettiin meillä koristekasvina jo 1600-luvulla. Kasvitieteen isän Elias Tillandzin kasviluettelossa kukkaa kutsuttiin kolmivärinsä mukaan Colmi Cuckaiseksi.
Suomenkielisen nimensä orvokki sai Elias Lönnrotilta, joka käytti nimeä kasviossaan 1860. Nimi on johdettu samaan tapaan kuin kaunokki ja talvikki. Kansan suussa kukan nimi oli kuitenkin ”orvon kukka”. Muita kansanomaisia nimiä orvokille olivat muun muassa emintimä, huoraheinä, hospiheinä, leskenheinä ja linnunkukka.
Orvokki on tuonut mieleen ihmiskasvot, äidin ja lapset. Läntisessä Suomessa sitä on kutsuttu myös äitipuolen kukaksi, sillä äidin tai äitipuolen on nähty istuvan isommilla terälehdillä, omien lasten lähellä äitiä ja ottolasten kauempana. Tämä perinne on onneksi lakastunut, ja orvokista on tullut äidin ja lapsen kukka. Myös esimerkiksi Saksan kielessä orvokki on tunnettu äitipuolen kukkana, Stiefmütterchen.
2. Tuttu lauluista
Orvokeista lauletaan Hermann Hermanin, suom. Kauko Käyhkön äitienpäivälaulussa ”Orvokkeja äidille”.
Hämeenlinnan opettajaseminaarin musiikinlehtori Juho Nestori Lahtinen sävelsi laulun vastasyntyneelle tyttärelleen Katrille vuonna 1922. Sanat lauluun teki Siiri Lampén, opettajakollega Hämeenlinnan seminaarista. Molemmat opettajat olivat ahkeria musiikin tekijöitä uuden kansakoulun tarpeisiin. Orvokki-laulu päätyi heidän toimittamaansa alakansakoulun laulukirjaan vuonna 1927.
3. Orvokki on vanha rohto
Englannin nummien keto-orvokeista yritettiin Elisabeth I:n aikaan 1500-luvulla jalostaa isokukkaisempia. Orvokkia käytettiin rohtona vaivoihin, kuten päärupiin, ruusuun ja haavojen hoitoon. Keto-orvokin nimi englanniksi onkin heartsease, sydämen helpotus.
Myös Suomessa orvokkia käytettiin rohtona. Naantalin keskiajalta peräisin olevassa luostarikirjassa on suositeltu orvokinlehtien ja hunajan yhdistelmää hoidoksi hilseilyyn ja päärupeen. Myös Elias Lönnrot kehotti käyttämään kasvia pienten lasten maitorupeen.
4. Sopii myös ruuaksi
Useita orvokkeja voi myös syödä. Orvokkien maku vaihtelee. Maista pihalla kasvavan orvokin kukkaa: onko maku lempeä ja mieto? Silloin sitä voi käyttää salaattien ja kakkujen koristeluun. Luonnonvaraisen keto-orvokin kukat ovat väkeviä, mutta niiden lehdet ovat miedon makuisia.
Orvokin voi myös sokeroida. Sivele kukka ohuelti munanvalkuaisella, ripottele päälle hienoa sokeria ja anna kuivahtaa. Sokeroidut orvokit ovat kauniita jälkiruokien koristeita.
4. Orvokissa on taikaa
Tämän tiesi myös William Shakespeare ja antoi taikakukan vaikuttaa näytelmässään Kesäyön unelma. Keijukaiskuningas Oberon lähettää Puckin etsimään taikakukkaa, orvokkia. Sen mesi sokaisee niin, että uhri rakastuu ensimmäiseen olentoon, jonka kohtaa, olkoon se ”leijona tai karhu”. Taikajuomaa saa luomilleen myös orvokki- ja timjamivuoteellaan nukkuva keijukaisten kuningatar Titania.
Orvokki on ollut antiikista asti Afroditen ja rakkauden kukka. Jo 400-luvulla eKr tuoksuorvokkeja kasvatettiin myyntiin.
5. Ranska on orvokkimaa
1700-luvulla pariisilaiset ihastuivat orvokkikimppuihin, joihin kukat kerättiin Pariisin lähimetsistä. Suosio innoitti kasvattamaan isokukkaisia tarhaorvokkeja. Etelä-Ranskassa kasvatettiin jo ihastuttavan Parman orvokin esilajeja. Napolin lähellä kasvaneen tuoksuorvokkilajin hienostunut tuoksu oli kuuluisa. Parman orvokki -parfyymista tuli tavoiteltu tuoksu, joka ihastuttaa yhä.
Orvokin tuoksu leijui myös Napoleonin hovissa 1800-luvulla, sillä orvokki oli keisarin lempikukka ja hänen puolisonsa Joséphinen hääkukka ja jokaisen hääpäivän muistojen kukka. Avioliitto päättyi eroon ja ystävyys vaimon kuolemaan, mutta orvokit jäivät. Ennen karkotustaan St. Helenan saarelle ”Orvokki-kenraali” peitti ensimmäisen vaimonsa haudan orvokeilla ja talletti medaljonkiinsa orvokin.
Myös Napoleonin toinen vaimo Parman herttuatar Marie Louise tunsi Parman orvokin. Kirjeessään vuonna 1815 hän pyysi pariisilaista ystäväänsä lähettämään ihastuttavia Parman orvokkeja ja kasvatusohjeita.
Orvokista tuli muotikukka. Myös muissa Euroopan hoveissa kasvatettiin tuoksuvaa kukkaa. Pietarissa tsaarin hovin englantilainen puutarhuri Isaac Oldaker kasvatti eksoottisten hedelmien ja kukkien joukossa myös Parman orvokkia.
Vinkit: Näin hoidat orvokkeja
Luonnonvaraisia orvokkilajeja on Suomessa useita, ja jotkut niistä soveltuvat niittypuutarhan perennoiksi. Tavallisin laji, jota meillä perennapenkeissä kasvatetaan, on sarviorvokki (Viola cornuta) eri lajikkeineen. Kesäkukkina viljellään yksivuotisia tarhaorvokkilajikkeita (Viola tricolor Wittrockiana-ryhmä).
Sarviorvokki on monivuotinen, mutta hieman oikukas talvehtija. Paras kasvupaikka on puolivarjoisa kukkapenkki, jossa on kuohkea, kosteutta pidättävä maaperä. Kun kukinta heinä–elokuussa vähenee, varret kannattaa leikata lyhyeksi. Kukinta uudistuu, eikä talven alle jäävä kasvusto ole liian tuuhea.
Suurin syy sarviorvokin huonoon menestymiseen on liian varjoisa ja talvella märkä kasvupaikka. Ennen talven tuloa kannattaa laittaa kevyt havukate, koska orvokin varret maistuvat rusakoille ja kaneille.
Kosteana pysyvässä, turvepitoisessa maassa orvokkiin saattaa tulla lakastumistauti. Se on maalevintäinen sienitauti ja itiöt säilyvät maaperässä pitkään. Lakastumistaudin saanut kasvi näyttää veden puutteesta kärsivältä, mutta ylös nostettaessa varsi katkeaa ja juuret näyttävät pehmenneiltä. Kuuma aurinkoinen ja kostea kasvupaikka aiheuttaa yleisimmin orvokkien lakastumisen. Ruukkuistutuksissa turvepitoisen mullan liika kastelu on syynä kasvien menehtymisen.
Tarhaorvokkien kukat voivat olla jopa yli viisi senttimetriä halkaisijaltaan. Monesti kukkien koko taantuu kotipuutarhassa, kun olosuhteet eivät täysin vastaa ihanteellisia kasvihuoneolosuhteita. Tarhaorvokkilajeja on paljon ja osa muodostaa melko laajan kasvuston.
Ihana monivuotinen tuoksuorvokki (Viola odorata) kukkii aikaisin, Etelä- Suomessa jo toukokuun alkupuolella. Sen tuoksu on yksi kasvimaailman hienoimmista. Tuoksuorvokki kasvattaa rönsyjä ja leviää nopeasti puolivarjoisassa kasvupaikassa. Kuivina kausina kasvia on syytä kastella, jotta kasvusto säilyy vihreänä ja elinvoimaisena koko kesän.
