Päätös on tehty, omakotiasumisemme vaihtuu kerrostalokotiin. Lähtölaskenta alkoi, kun selvisi, että polviini ei tehoa enää lepo eikä kipulääke. Puutarha janosi huolenpitoa, josta en enää yksin selvinnyt. Kanssani asuva humanisti ymmärsi nopeasti, mikä kahden hengen yhteisöllemme olisi parasta.
Olen parin vuoden ajan seurannut asuntokauppaa meille mieluisilla asuinalueilla ja löyhästi tutkinut myös uudisrakentamista. Tiesimmehän, että puutarha- ja lumityöt sekä talon kunnostustyöt muuttuisivat rasittavimmiksi ikääntymisen myötä. Mitään aikamäärettä muutokselle emme olleet asettaneet. Muutos tuntui olevan vielä kaukana edessäpäin.Kunhan nyt ensin eläköidyttäisiin. Toisin kävi.
Lämmin, aikainen ja kuiva kevät piti minut pihalla jatkuvassa liikkeessä. Istutin uusia kasveja, laajensin aikapankin tehokkaan apunaisen kanssa penkkejä ja iloitsin kasvun vauhdista. Kasvamiseen tarvittiin paljon vettä, lannoittamista ja kuopsuttelua. Suihkuttelin havubalsamia kärsineille, perustin uusia lavakauluspenkkejä ja ennen kaikkea kannoin vettä. Kannoin, kunnes polvi meni lakkoon. Oletteko kokeilleet veden kantoa kyynärsauvojen kanssa? Se on himskatin vaikeaa!
Lopulta tottelin lääkäriä ja rauhoituin kaksiviikkoiseen lepoon. Rötkötin sohvalla ja selasin myytäviä asuntoja, sellaisia, jossa puutarha olisi parvekkeella. Toukokuun viimeisellä viikolla näytölle näpsähti mahdollisuus, jossa moni meille tärkeistä asioista oli kohdallaan. Laitoimme lisätietopyyntöjä ja aloimme maistella muutoksen mahdollisuutta.
Kalasataman ryhmärakentamishankkeessa oli yhä vapaana kolme huoneistoa, jotka saattaisivat sopia meille. Tutkimme pohjapiirustuksia ja kuvittelimme itsemme huoneisiin. Viihtyisimmekö? Läpi talon jatkuva isompi huoneisto vai pienempi, jossa on parveke meren suuntaan? Paljonko neliöitä kaksi ihmistä tarvitsee? Miten ne näyttivät niin pieniltä molemmat?
Eihän sitä kaksi paljoa tilaa tarvitse, lapsetkin kaikki omillaan ja yövieraitakin kovin harvoin. Arvioitimme nykyisen kotimme ja varmistimme pankilta, että kotia ei tarvitse myydä, ennen kuin uusi valmistuu. Päivä päivältä kahden vuoden päähän asettuva muutto tuntui entistä oikeammalta ratkaisulta. Kaksi vuotta olisi sopiva aika tottua muuton ajatukseen. Se olisi myös riittävän pitkä aika kaikesta ylimääräisestä tavarasta eroon hankkiutumiseen, siitä kaikesta, mikä täyttää kolme ulkovarastoa ja kahden kerroksen sisätilojen säilytystilat.
Kesäkuun 18. päivä kävimme allekirjoittamassa sitoumuksen. Nyt olemme mukana porukassa, joka rakennuttaa kokonaisen kerrostalon! Talossa tulee olemaan 47 perheen koti. Muuttamaan pääsemme kesällä 2020.
- Kalasatamaan! Sinnehän sinä sanoit haluavasi jo vuosia sitten, hihkaisee ystävä uutisen kuultuaan.
- En kai?
Kun tarkemmin mietin, niin muistankin hämärästi tuollaisen ajatuksen heittäneeni. Se oli jo kauan ennen, kun aluetta oli edes kaavoitettu ja olin asian jo unohtanut. Olisiko ollut etiäinen?
Päätös tuntuu nyt hyvältä. Muutokseen on sopivasti aikaa. Ehdin vielä nähdä magnoliani kukkivan kahdesti ja saan rauhassa hyvästellä tärkeimmät kasvini, mummoni pionit ja anoppini ritarinkannukset ja daaliat. Toivottavasti ne saavat tarhurin, joka iloitsee niistä. Kahdessa vuodessa olemme valmiita lähtöön, niin minun lahot polveni, kuin siihen mennessä pihatöistä uupunut humanistikin.
Olo on ihmeellisen rauhallinen.
