10 metrin daaliapenkki ja muita suunnitelmia

Kukkapuutarhan rakentaminen siirtolapuutarhapalstalleni Villa Palaseen eteni viime kesänä hyvin, mutta muutama asia jäi vielä ratkaisematta ja uusiakin ongelmia ilmeni. Näin keskitalvella on sopiva hetki miettiä, mitä ensi kaudella voin tehdä toisin. Listasin muutamia pulmia ja niiden mahdollisia ratkaisuja.

Yläkuvassa daalia Gold Crown, keskellä Cafe au Lait ja alakuvassa Ambassador.

1. Pitkä sisääntulopenkki on sekava ja iloton

Villa Palasen suora sisääntulokäytävä johtaa portilta mökin luo, ja sen vasemmalla puolella on pitkä, laudoilla rajattu kukkapenkki. Poistin siitä jo ensimmäisenä syksynä sinisävyiset perennat ja istutin tilalle kuunliljoja. Ajattelin niistä penkin peruskasveja, joiden välit täyttäisin jollakin värikkäällä.

Tämä ei kuitenkaan toiminut. Kuunliljat eivät lähteneet kunnolla kasvuun ja lehtokotilot söivät vähäiset versot. Istuttamistani tulppaaneista vain noin puolet kukki, minkä jälkeen kukkapenkki näytti surkealta. Yritin pelastaa tilanteen unikoilla ja leijonankidoilla, mutta ei se oikein onnistunut. Vaikutelma oli sekava.

Sisääntulopenkin pitäisi toivottaa mökille tulija suloisesti tervetulleeksi. Se on myös puutarhan helppopääsyisin paikka, josta kuljetaan jatkuvasti ohi. Niinpä siihen sopivat parhaiten kukat, joita pysähdytään ihailemaan monta kertaa päivässä. Siis mitkä?

No tietysti daaliat. Miksen sitä heti tajunnut? Kunhan kevään tulppaanit ovat kukkineet, aion poistaa sipulit ja istuttaa paikalle 10-metrisen daaliapenkin. Juurakot saan pääosin jakamalla kylmäkellarissa talvehtivat vanhat, isot juurakot, ja olen myös tilannut niihin täydennystä Hollannista. Jatkossa istutan tulppaanit koreihin, joiden avulla ne voi näppärästi poistaa penkistä daalioiden tieltä heti kukkimisen jälkeen ja siirtää syrjemmälle keräämään voimia.

Tulppaanien ja daalioiden vuorottelu tarkoittaa, että juhannuksen tienoolla pitkässä penkissä ei kuki mikään. Se ei haittaa, koska pionit kukkivat ihan vieressä. Kun tulppaaneiden, hedelmäpuiden ja pionien kukinta on ohi, esikasvatetut daaliat aloittavat ja kukkivat pakkasiin saakka. Työläs tämä ratkaisu ehkä on, mutta helppohoitoisuus ei olekaan minulla tavoitteena. Jos tämä onnistuu, penkistä tulee tosi hieno! Jos ei, kehitän jotakin muuta.

Yläkuvassa daalia Creme de Cassis, keskellä Strawberry Cream ja alakuvassa Maya.

2. Porttikaari on tyhjillään lumikärhön palelluttua

Portin luona kaaressa kasvoi ensimmäisenä kesänä komea lumikärhö ja toisella puolella villiviini. Kärhö kuitenkin menehtyi viime talven pakkasissa, eikä villiviini näytä voivan kovin hyvin. Mitäs tähän sitten?

Jos luottaisin taitoihini enemmän, istuttaisin kaaren juurelle tarhalyhtykärhöjä tai köynnösruusuja, mutta toistaiseksi aion tyytyä yksivuotisiin köynnöksiin. Aion esikasvattaa porttikaareen ruusupapu Käferbohnea! Sen versot ovat 2–4 metriä pitkiä, mikä riittänee. Olen kasvattanut ruusupapua aikaisemmin parvekkeella, joten tiedän, että pärjään sen kanssa. Käferbohnen papujen pitäisi sitä paitsi olla oikein maukkaita. Ne ovat vieläpä monivärisiä ja tosi kauniita.

Sain idean, kun selasin Naantalin Livonsaaressa sijaitsevan Siementarhan siemenluetteloa. Siementarha on erikoistunut tuottamaan ja myymään luomulaatuisia kotimaisia siemeniä. Tunnen perustajan siltä ajalta, kun hän oli Livonsaaren osuuspuutarhan puutarhuri ja kävin siellä kitkemässä ja sadonkorjuutalkoissa. Tiedän, että hän kokeilee mielellään lajikkeita ja valitsee jatkoon vain parhaat. Minusta tällaista pienyritystoimintaa kannattaa tukea, joten tilasin samalla yhtä ja toista muutakin.

Syyshortensia Wim's Red.

3. Kesäkukkapelto varjostaa syyshortensiaa

Istutin ensimmäisenä syksynä syyshortensia Wim’s Redin tarkasti harkittuun paikkaan. Etupihan suunnitelmani menivät kuitenkin uusiksi, kun selvisi, että sähkökaapeli kulkee diagonaalisesti pihan halki. Siihen ei kannata kaivaa syvää kuoppaa esimerkiksi isokukkaisten ruusujen vaatimalle salaojitukselle, puhumattakaan puun istuttamisesta. Kesäkukka- tai perennapenkki olisi turvallisin vaihtoehto.

Viime kesän kesäkukkapenkistä tulikin komea, mutta syyshortensia jäi sen taakse varjoon ja vaille ansaitsemaansa huomiota. Uskon, että korkeiden kukkien penkki jää pysyväksi ilmiöksi. Siksi voi olla parempi kaikille, että syyshortensia väistyy.

Siirrän hortensian todennäköisesti keväällä heti maan sulettua etupihan länsipuolelle, pensasruusujen viereen. Olin aikeissa laittaa siihen vielä yhden ruusun, mutta koska en saanut viime keväänä Marzipanin tainta, paikka jäi tyhjäksi. Siinä on toisella puolella lumipalloheisi, jonka kukinta ehtii mennä ohi ennen kuin syyshortensia aloittaa.

Ikävää, että vasta juurtunut pensas siirretään jälleen, mutta eiköhän virheet ole parempi korjata heti kun ne on havaittu.

Yläkuvassa tsinnioita Rainbow Mixed, keskellä punakosmoksia Apricotta ja Candy Stripe ja alakuvassa kesäpäivänhattuja Cherry Brandy.

4. Esikasvatetut taimet jurovat istutuksen jälkeen

Minulla on kaupunkiasunnossa varsin hyvät olosuhteet omaan taimituotantoon: isoja ikkunoita kolmeen suuntaan ja mahdollisuus ripustaa kasvivaloja katosta. Olen myös kehittänyt alun perin pelargonien talvetusta varten monikerroksisen kasvatuspaikan vanhasta kirjahyllystä ja remonttivaloista. Kun siirrän pelakuut loppukeväällä lasitetulle parvekkeelle, hyllypaikat vapautuvat taimille.

Taimien karaiseminen eli sopeuttaminen ulkoilmaan on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi. Sille ei ole paikkaa, kun piha puuttuu. En ole ainakaan toistaiseksi vienyt taimiani ulkoilemaan kerrostalon yhteiselle takapihalle, pyörätelineiden ja mattojen tamppauksen viereen. Käytettävissä on vain lasitettu parveke, joka on auringon paistaessa aika lämmin.

Koska jouduin viime keväänä istuttamaan taimet vain parin päivän karaisulla, ne juroivat pitkään ennen kuin juurtuvat ja alkoivat kasvaa. Etenkin kesäpäivänhatut kärsivät auringon paahteesta. Niiden lehdet ruskettuivat ja ne joutuivat kasvattamaan kokonaan uudet lehdet.

Voisin ehkä jatkossa karaista taimia Palasessa pidempäänkin kuin pari päivää. Tosin siellä on vähemmän valoisia ikkunapaikkoja kuin kaupungissa ja lasikuistin yölämpötila on sama kuin ulkona. Olosuhteet eivät paljon eroaisi suoraan kukkapenkkiin istuttamisesta.  Lisäksi taimia täytyy siirrellä sisä- ja ulkotilojen välillä, mikä ei sovi kovin hyvin yhteen työelämän vaatimusten kanssa.

Sitä paitsi taimikasvatukseni on porrastettua, joten minulla olisi samaan aikaan kaupungissa pienempiä taimia, jotka myös vaatisivat huomiota. Eli pitäisi sahata jatkuvasti bussilla Palasen ja kaupunkikodin väliä. Tämä ratkaisu tuskin toteutuu ainakaan tänä vuonna, enkä ole ylipäätään varma sen järkevyydestä.

Istutettujen taimien sopeutumista voi helpottaa virittämällä varjostavan harson niiden päälle. Etenkin kosmoksen ja tsinnian taimet ovat kuitenkin istutusvaiheessa jo melko korkeita, joten harsolla pitäisi olla jonkinlaiset pidikkeet ja se pitäisi kiinnittää kunnolla maahan, ettei tuuli vie sitä mennessään. En vielä tiedä, miten tämän tekisin.

Täydellinen ratkaisu taimikasvatuksen kannalta olisi muuttaa omakotitaloon. Tuskinpa silti luovun kaupunkikodistani pelkästään taimien karaisun takia. Jotakin rajaa sentään! 

--

Päivän kuvat: Daaliota, pääasiassa.