Kirjoitukset avainsanalla retket

Muutama tunti Keukenhofissa opettaa tulppaaneista ainakin sen, että lajikkeita on valtavasti. Oli hauskaa tunnistaa istutuksista tuttuja tulppaaneja, joita olen itsekin istuttanut. Niitä löytyi muutamia, mutta samalla tajusin, miten pienestä joukosta olin valintani tehnyt. Valtaosaa Keukenhofin tulppaanilajikkeista en ollut koskaan nähnyt enkä ollut niistä ikinä kuullutkaan.

China Town näytti sateessa hieman kärsivältä. Ei myöskään ollut vielä aivan sen aika - moni nuppu oli vielä kiinni.
China Town näytti sateessa hieman kärsivältä. Ei myöskään ollut vielä aivan sen aika - moni nuppu oli vielä kiinni.

Daydream oli juuri niin ihana kuin ajattelinkin.
Daydream oli juuri niin ihana kuin ajattelinkin.

On aivan eri asia nähdä tulppaani kasvamassa hyvin hoidetussa istutuksessa Hollannissa kuin katsella sitä verkkokaupan myyntikuvissa ja yrittää arvuutella, miltä se näyttäisi omassa pihassa. Esimerkiksi viime syksynä ihastuin viherraitatulppaani China Towniin niin paljon, että halusin siitä Villa Palasen tulppaanipenkin valtalajin. En ollut nähnyt sitä luonnossa ollenkaan. Nyt näin. Onhan se ihan suloinen kukkanen, mutta ei hengästyttävän upea, kuten moni muu lajike. 

Tehokas yhdistelmä, mutta en istuttaisi omaan pihaani.
Tehokas yhdistelmä, mutta en istuttaisi omaan pihaani.

Tuntematon lajike. Tätä voisin kyllä harkita.
Tuntematon lajike. Tätä voisin kyllä harkita.

Sensual Touch. En tavallisesti valitse ripsureunaisia tulppaaneja, mutta tämän voisin ottaa.
Sensual Touch. En tavallisesti valitse ripsureunaisia tulppaaneja, mutta tämän voisin ottaa.

Pidän eniten kerrotuista ja papukaijatulppaaneista, eikä tähän tullut Keukenhofissa muutosta. Darwin-hybrideistä minua miellyttävät etenkin lempeät kerman, vaaleanpunaisen, lohen ja aprikoosin sävyt, eivät niinkään voimakkaat perusvärit tai hyvin tummat tulppaanit. Yleensä ottaen yksinkertaiset tulppaanit ovat olleet minusta vähän tylsiä.

Havaitsin kuitenkin, että olen ajatellut ja tarkastellut tulppaaneja kenties liiaksi yksilöinä. Keukenhofissa näin, miten upeita yksinkertaiset tulppaanit voivat olla isoissa istutuksissa. Kaikentyyppisille tulppaaneille on paikkansa. Puolustuksekseni totean, etten yleensä saa Palasessa kuin muutaman tulppaanin kukkaan asti, eikä varsinaiselle massaistutukselle olisi tilaa. Joudun pakostakin katsomaan yhtä kukkaa kerralla.

Lajikkeiden korkeuserot tulivat Keukenhofissa selvästi esiin. Keskellä China Town.
Lajikkeiden korkeuserot tulivat Keukenhofissa selvästi esiin. Keskellä China Town.

Tulppaanien kokoa on erityisen vaikea arvioida kuvista. Keukenhofissa kasvoi niin isokukkaisia tulppaaneja, etten usko nähneeni sellaisia koskaan Suomessa. Ne olivat aivan valtavia. Useimpien kukinta oli kuitenkin jo melkein ohi, joten ohitin ne tarttumatta kameraan. Orange Marmaladen luo tunsin kuitenkin pakottavaa tarvetta pysähtyä. Kookas ja erittäin näyttävä!

Viridichic ja tuntematon vaalea tulppaani.
Viridichic ja tuntematon vaalea tulppaani.

Dream Touch ja White Triumphator.
Dream Touch ja White Triumphator.

Snow Crystal ja tuntematon helmililja.
Snow Crystal ja tuntematon helmililja.

Opin Keukenhofissa paljon myös tulppaanien yhdistämisestä toisiinsa ja muihin sipulikukkiin. Jos esimerkiksi tietää tulppaanien korkeuden, voi istutuksissa leikitellä korkeuseroilla. Matalampi tulppaani antaa silloin joko harmonisen taustavärin tai pirteän kontrastin korkeammalle lajikkeelle. Tätä näki Keukenhofissa paljon. Myös helmililjoja ja tulppaaneja yhdisteltiin usein tähän tapaan.

--

Uudet tulppaanilajikkeet Top 10

Kaikki edeltävä jorina oli johdantoa, ja nyt seuraa otsikossa luvattu upeimpien lajikkeiden listaus. Nämä kaikki tulppaanilajikkeet näin Keukenhofissa ensi kertaa, mutta en ole varma, ovatko kaikki oikeasti upouusia lajikkeita. Valtaosa esiteltiin Willem Alexander -paviljongin tulppaaninäyttelyssä eikä niitä juuri näkynyt ulkona istutuksissa. Vain New 4 on kuvattu ulkona.

1.  Zoë

Google-haulla ei löytynyt Zoësta mitään, joten myöhäinen lajike todennäköisesti on aivan uusi. En edes yleensä pidä näin räikeän värisistä kukista, mutta tässä on jotakin erityisen pysähdyttävää.

2. 15-RF-03-2

Niin ihana isokukkainen pionitulppaani! Eikä sillä luultavasti ole vielä edes oikeaa nimeä. Sama lajike on tämän postauksen aloituskuvassa.

3. Dreamer

Dreamer on varhainen kerrottu tulppaani ja siksi tässä jo kuihtumaan päin. Siitä näyttäisi olevan myös ripsureunainen versio, Sugar Crystal. En ottanut sitä Top 10 -joukkoon, koska nuo kaksi ovat niin samanlaisia. Dreamer löytyy Googlella ja sen sanotaan olevan uusi lajike.

4. Amazing Grace

Amazing Graze on söpö kuin mikä! Tässä se on nuppuinen, mutta lajike löytyy myös Googlella ja näyttää olevan avautuessaan erittäin upea.

5. Chandelier

Miten hieno pinkin ja oliivinvihreän yhdistelmä! Isot, näyttävät kukat, jotka erottuvat kauas. Lajike lienee upouusi.

6. Amorosa

Amorosa on melkein perustulppaani, mutta ei sittenkään! Tässäkin hieno pinkin ja vihreän yhdistelmä.

7. 20-TT-07-05

Tämän tulppaanin esittely vaatii kaksi kuvaa. Vaikutelma muuttuu tyylikkäästä riehakkaaksi kukan avautuessa.

8. New 4

Tummien sävyjen kanssa kokeillaan tulppaaninjalostuspiireissä nyt paljon. New 4 on siitä yksi esimerkki, toinen samantyyppinen on Wyndham.

9. Marshmallow 

No, onhan tämä Marshmallow aika vaahtokarkki. Ottaisin heti Palaseen.

10. Icoon

Hienoja keskipunaisia kerrottuja lajikkeita oli esillä useita, ja matalakasvuinen Icoon oli niistä näyttävin. Sitä lienee ollut saatavana sipuleina jo viime syksynä.

--

Raporttini Keukenhofista päättyy tähän. Lue myös aikaisemmat osat:

Sateenkaaren päässä siintää Keukenhof

Mielessä Keukenhof? 5 vinkkiä tulppaanimatkan suunnitteluun

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Käynti Keukenhofin kevätpuutarhassa Hollannin Lissessä on täysin oikeutetusti useimpien kukkien ystävien toivelistalla: sinne halutaan ainakin kerran elämässä. Palasin sieltä äskettäin ja kerron nyt, mitä kannattaa ottaa huomioon, jotta retkestä tulisi ikimuistoinen. 

Keukenhofin kukkamosaiikki juhlistaa tänä vuonna puiston 75-vuotispäivää. Sitä katsotaan erityiseltä katselutasanteelta.
Keukenhofin kukkamosaiikki juhlistaa tänä vuonna puiston 75-vuotispäivää. Sitä katsotaan erityiseltä katselutasanteelta.

Keukenhof-kuvat ovat usein räiskyvän värikkäitä, mutta kyllä siellä hillittyjäkin istutuksia on.
Keukenhof-kuvat ovat usein räiskyvän värikkäitä, mutta kyllä siellä hillittyjäkin istutuksia on.

1. Varaa puistolle vähintään yksi kokonainen päivä

Keukenhof on 32 hehtaarin laajuinen ja siellä on taitavan maisemasuunnittelun ansiosta vielä enemmän nähtävää kuin koon perusteella luulisi. Muutaman askelen päässä avautuu usein jo uusi, ihana maisema. Keskimääräinen kävijä viettää puistossa neljä tuntia, mutta siinä ajassa on kokemukseni mukaan mahdollista nähdä korkeintaan noin puolet alueesta. Paviljonkien näyttelyt jäävät silloin vielä kokonaan kiertämättä.

Tervejalkaiselle kukkien ystävälle voi riittää yksi kokonainen päivä, mutta itse varasin kaksi päivää, koska pystyn kävelemään kivutta vain tunnin verran. Ensimmäisenä päivänä jaksoin neljä tuntia ja toisena kolme, ja alueesta jäi täysin tutkimatta ehkä neljännes. Neljästä paviljonkien näyttelystä näin yhden.

Keukenhof on kauneimmillaan aamulla ja illalla, kun kävijöitä on vähemmän ja valo on kaunein. Puisto avataan aamulla kello 8 ja suljetaan illalla kello 8. Sadepäivänä tosin kaunis aamuvalo voi jäädä haaveeksi.

Tämä on Daydream, ihana tulppaani, jota istutin Palaseenkin. Taisi vain hiiri viedä sipulit piiloihinsa toisin kuin Keukenhofissa.
Tämä on Daydream, ihana tulppaani, jota istutin Palaseenkin. Taisi vain hiiri viedä sipulit piiloihinsa toisin kuin Keukenhofissa.

Tässä lienee Copper Image ja vieressä Icecream-tuppaaneja, jotka olivat vielä nupulla.
Tässä lienee Copper Image ja vieressä Icecream-tuppaaneja, jotka olivat vielä nupulla.

2. Harkitse omatoimimatkaa

Tutkin myös valmismatkavaihtoehdot, koska mietin, että soolomatkailijalle se olisi vaivattominta. Päädyin kuitenkin omatoimimatkaan. Jos nimittäin valmismatkalla tai opastetulla retkellä käydään samana päivänä Keukenhofissa ja toisessa kohteessa, on selvää, ettei puistossa viivytä kovin kauan. Halusin päättää itse, mihin aikaan päivästä olen puistossa ja miten kauan viivyn.

Hankin edullisen lentolipun Turusta Riian kautta Schipholiin ja varasin huoneen lentokenttähotellista, joka on noin 10 minuutin kävelymatkan päässä Keukenhof Expressin pysäkistä. Aamulennon laskeuduttua nautin aamupalaa hotellissa, jätin laukkuni säilytykseen ja suuntasin pysäkille. Seuraavana aamuna tein saman, paitsi ettei tarvinnut lähteä Turusta saakka. En edes yrittänyt nähdä matkallani mitään muuta kuin Keukenhofin, koska pystyn kävelemään niin vähän. Minulle tämä oli hyvä tapa toteuttaa unelmani - pystyvämmät suunnitelkoot kernaasti matkansa toisin. 

Ostin etukäteen netistä kummaksikin päiväksi kombilipun, joka sisälsi paikallisbussikuljetuksen ja pääsylipun. Keukenhof Express -bussilla pääsee kätevästi perille ainakin Amsterdamin keskustasta, Schipholin lentokentältä, Haarlemista ja Leidenistä. Lentokentällä oli hyvät opasteet Keukenhof-bussiin – eksymisen vaara oli olematon.

Liput kannattaa hankkia valmiiksi, koska puisto voi olla loppuunmyyty ja usein onkin sitä viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Tämän kevään perusliput tulivat myyntiin marraskuun lopulla ja kombiliput joulun välipäivinä. Ostaja saa helposti sen vaikutelman, että lippu oikeuttaa sisäänpääsyyn vain sen puolen tunnin aikana, joka lipussa lukee. Oikeasti tuloaika on ohjeellinen ja lippu on voimassa koko päivän. Lipuntarkastaja kertoi tämän, kun pahoittelin bussipysäkillä, että olen kaksi tuntia etuajassa. Kellonajat ovat uudehko käytäntö, jonka avulla pyritään varmistamaan, etteivät puutarha ja bussit ruuhkaudu liikaa.

Keukenhof muistuttaa kävijän kannalta maatalousnäyttelyä tai asuntomessuja. Parkkipaikat ovat valtavia, joten kävelymatkaa voi kertyä aika tavalla jo ennen puutarhan porttia. Lähimmäs porttia pääsee juuri Keukenhof Expressillä. Busseja kulkee niin tiheästi, ettei pysäkillä tarvitse kauan odotella. Palatessakin voi vain mennä pysäkille, ja bussi tulee pian.

3. Valitse viikko sen mukaan, mitä sipulikukkia haluat nähdä

Koska Keukenhof on alun perin ja edelleenkin kukkasipulituottajien tuote-esittelyalue, se on auki ainoastaan sipulikukkien kukinnan aikaan, maaliskuun loppupuolelta toukokuun alkupuolelle. Tänä vuonna tarkka aika on 21.3.–10.6. Se, milloin kannattaa mennä, riippuu siitä, mitä siellä haluaa nähdä.

Matkailukohde ei tietenkään kerro asiakkaille, milloin kannattaa tulla, koska kävijöitä halutaan tasaisesti koko ajalle. Lisäksi on aidosti vaikeaa sanoa etukäteen, milloin mikäkin laji tai lajike on kukassa, koska kevät voi olla aikaisessa tai myöhässä. Tänä vuonna se oli Hollannissa aikaisessa, vaikka sitä oli raesateessa ja +2 asteen lämmössä hieman vaikea uskoa.

Narsissien, kasvitieteellisten tulppaanien ja muiden pikku kevätsipulikukkien ystävien kannattaa mennä jo maaliskuussa tai huhtikuun alussa. Keukenhofin läntisen osan metsäpuutarha on laaja ja epäilemättä erittäin kaunis, mutta huhtikuun puolivälissä siellä ei enää ollut juurikaan kukkia. Luonnonlajikkeethan kukkivat melkein samaan aikaan kaikki.

Jos haluat nähdä Darwin-hybridejä ja muita yksinkertaisia tulppaaneja kaikissa sateenkaaren väreissä, paras vierailuajankohta lienee useimpina vuosina huhtikuun alkupuoli. Pionitulppaanit ja hyvin korkeat tulppaanit puolestaan ovat usein myöhäisiä lajikkeita, jotka alkavat kukkia vasta huhtikuun lopulla. Jos haluat nähdä erityisesti niitä, käynti voi olla hyvä osuttaa huhti-toukokuun vaihteeseen.

Puiston valtavat massaistutukset näyttävät raikkailta koko ajan, koska kuihtuneet kukat poistetaan nopeasti ja uusia lajikkeita aukeaa sopivin väliajoin. Tärkeimmät kukkapenkit pidetään priimakunnossa vaihtamalla sipulit tuoreisiin aina kukkien kuihduttua. Lisäksi paviljonkien näyttelyissä on esillä suuret määrät kukkia ajankohdasta riippumatta. Sikäli puistossa on todennäköisesti aina enemmän kukkia kuin kävijä pystyy kerralla näkemään.

Jotakin voi päätellä siitäkin, että Hollannin tulppaaninviljelyalueella eli Bollenstreekillä järjestettävä Tulip Festival -tapahtuma pidetään vuosittain heti huhtikuun puolivälin jälkeen. Voi olettaa, että tulppaanit ovat keskimäärin parhaimmillaan juuri silloin. Tänä vuonna tapahtuman kohokohta, Flower Parade, oli 20.4. Kävin juuri ennen sitä, 16. ja 17.4. ja olin valintaani tyytyväinen. Yksinkertaiset tulppaanit olivat vielä enimmäkseen melko hyväkuntoisia, ja useimmat kerratut tulppaanit olivat jo aloittaneet kukintansa. 

Metsäpuutarhan isojen tammien alla on aaltoilevia kukkamättäitä - ainakin silloin, kun pikkusipulit ovat kukassa.
Metsäpuutarhan isojen tammien alla on aaltoilevia kukkamättäitä - ainakin silloin, kun pikkusipulit ovat kukassa.

Narsissien aika oli huhtikuun puolivälin jälkeen jo enimmäkseen ohi.
Narsissien aika oli huhtikuun puolivälin jälkeen jo enimmäkseen ohi.

Irene-paviljongissa on pelkästään kahvila/ravintola, ei näyttelyä. Aukiolla on myös koju, josta myydään tuoreita hollantilaisia vohveleita. Tunnelman takaa posetiivi.
Irene-paviljongissa on pelkästään kahvila/ravintola, ei näyttelyä. Aukiolla on myös koju, josta myydään tuoreita hollantilaisia vohveleita. Tunnelman takaa posetiivi.

Juliana-paviljongissa on tulppaanien ja Keukenhofin historiaa esittelevä näyttely sekä kahvila, vessat ja matkamuistomyymälä, kuten kaikissa paviljongeissa.
Juliana-paviljongissa on tulppaanien ja Keukenhofin historiaa esittelevä näyttely sekä kahvila, vessat ja matkamuistomyymälä, kuten kaikissa paviljongeissa.

4. Vältä ruuhkat valitsemalla viikonpäivä ja kellonaika oikein

Keukenhofin ruuhkaisuudesta puhutaan paljon. Ruuhka-ajat ovat kuitenkin suhteellisen lyhyitä ainakin arkisin. Rauhaa rakastavan ei välttämättä kannata mennä viikonloppuna eikä kuninkaan päivänä 27.4. Jos vappumainen juhlahumu innostaa, Flower Parade -päivä on erinomainen valinta, muussa tapauksessa ei. Paraatin paras katsomispaikka on kuulemma Keukenhofin edessä ja puisto silloin kuin nuijalla lyöty.

Hiljaisinta Keukenhofissa on aamulla klo 8–10 ja iltapäivällä klo 15:n jälkeen. Keskipäivällä etenkin puiston keskiosa ruuhkautuu turistiryhmistä, jotka kiirehtivät näkemään tärkeimmät kohteet ja ottamaan pakolliset selfiet ennen kuin retkibussi jatkaa matkaa. Nämä kävijät eivät yleensä ehdi ollenkaan puiston laitamille. Tulppaanien tosifani voi lymytä silloin syrjemmällä tai nauttia vaikka lounasta jossakin alueen ravintoloista.

Syötävää ja vessoja on tarjolla tasaisin välimatkoin, joten nälkäkiukkua tai vessahätää ei tarvitse minkään ikäisten kävijöiden kauan kärsiä. Ruuan tasoa arvioidessa kannattaa muistaa, että kyseessä on sesonkikohde, joka on auki vain muutaman viikon vuodessa. Erityisiä kulinaristisia elämyksiä ei pidä odottaa.

Ajattelin alun perin ottaa hyvät piknik-eväät Schiphol Plazalta ja nauttia ne nurmikolla, mutta koska molemmiksi päiviksi ennustettiin sadetta, muutin mieltäni. Ruokailu oli hyvä syy istahtaa hetkeksi kuiviin sisätiloihin. Suosittelen erityisesti Irene- ja Wilhelmina-paviljonkeja, joissa ei ole näyttelyä ja jotka ovat ehkä sen takia usein vähän muita rauhallisempia.

Rae- ja sadekuurot taivuttivat etenkin painavien pionitulppaanien varret, mutta se ei vähentänyt niiden kauneutta.
Rae- ja sadekuurot taivuttivat etenkin painavien pionitulppaanien varret, mutta se ei vähentänyt niiden kauneutta.

5. Varaudu vaihtelevaan säähän

Hollannin sää on erittäin vaihtelevaa. Edes samana aamuna annettu sääennuste ei välttämättä pidä paikkaansa. Ensimmäisenä Keukenhof-päivänäni satoi koko neljän tunnin ajan vähintään pientä tihkua. Toinen päivä valkeni aurinkoisena. Heti kello kahdeksan jälkeen alkoi kuitenkin jälleen sade, joka huipentui kunnon raekuuroon. Sitten taivas jälleen kirkastui. Aurinko ja vesipisarat saivat nurmikentät ja kukkaistutukset näyttämään aivan epätodellisilta. Ja sitten alkoikin taas sataa.  

Sadepäivinä osa paikallisista puistovieraista jättäytyy kotiin ja ennalta lippunsa varanneet pelastautuvat paviljonkeihin. Koilliskulman Beatrixissa on pysyvä orkideanäyttely, keskiosan Willem-Alexanderissa tulppaani- ja amaryllisnäyttely ja lähinnä sisäänkäyntiä sijaitsevassa Oranje-Nassaussa vaihtuva näyttely. Se vaihdetaan yleensä keskiviikkoisin, jolloin ovet ovat säpissä. Puiston länsiosan Julianassa on Keukenhofin ja tulppaanien historiaan liittyvä näyttely. Pelkästään näissä saisi yhden päivän kulumaan.

Näyttelyaikataulu ja tapahtumakalenteri löytyvät Keukenhofin vekkosivulta: https://keukenhof.nl/en/

Myös matkamuistomyymälät ovat päteviä paikkoja pitää sadetta, ja Keukenhofista pitää tietenkin saada mukaan jotakin kukkivaa. Parhaat valikoimat on sisäänkäynnin luona olevissa kaupoissa. Nyt siellä oli leikkotulppaaneja, pieniä tulppaani-istutuksia, daalian juurakoita sekä yhdistelmiä, joissa oli daalia, miekkaliljoja ja jotakin kolmatta mukulakasvia.

Puiston siimeksessä on myös kioskeja, joissa voi selata tulppaanikuvastoja ja tilata sipuleita seuraavaksi syksyksi. Hinnat vaikuttivat hieman korkeilta enkä muutenkaan innostunut tästä. Mieluummin valitsen tulppaanini kotona lämpimässä.

Niin ja se säähän varautuminen: ainoastaan pesunkestävimmät lifestyle-bloggarit keikaroivat sateella Keukenhofissa muotimekoissa ja tyylikkäissä nahkanilkkureissa. Muilla on järkevät ulkoiluvarusteet ja vedenpitävät jalkineet. Matkustin farkuissa ja nahkakengissä, mutta vaihdoin villaan ja goretexiin hotellin aularavintolan vessassa. 

Kevyttoppatakin ja sadeviitan yhdistelmä on pätevä, jos on kylmä päivä. Harmillista kyllä huomasin liian myöhään, että sisääntulon luona myytiin sadeviittoja. Sateenvarjon kanssa oli hankalaa ottaa valokuvia, vaihtaa kameran objektiivia ja kyykistellä parhaita kuvakulmia etsimässä. 

Keukenhof on puutarhamatkailukohteena maailman ehdotonta eliittiä, mutta säälle hollantilaisetkaan eivät voi mitään. En silti pettynyt - kukat ja maisemat olivat valtavan kauniita. Osa näkymistä oli parhaimmillaan ihmissilmällä katsottuna, ei kameran linssin läpi. Siksi nämäkin kuvat antavat puutarhasta vain kalpean aavistuksen.

Lue lisää: Sateenkaaren päässä siintää Keukenhof

Ooooh! Bussin läpi kävi kansainvälinen kohahdus, kun huomasimme komean sateenkaaren piirtyvän Hollannin pilviselle taivaalle meistä oikealle. Hollanti on maailman suurin tulppaaninsipuleiden tuottaja ja me olimme matkalla Keukenhofiin, tulppaanien ystävien Mekkaan. Tuossa noin sadan tulppaanifirman elävässä tuotekatalogissa kukkii vuosittain seitsemän miljoonaa kukkasipulia. Keukenhof on monille sateenkaaren pää, unelmien käyntikohde, ja me saavuttaisimme sen ihan kohta.

Portin sisäpuolella nappasin hyppysiini ilmaisen kartan, vaikka tiesin, etten tarvitsisi sitä. Osasin mielestäni puiston rakenteen melkein ulkoa ja olin suunnitellut reitin etukäteen. Sukelsin välittömästi etuvasemmalle tiheiden pensasaitojen ympäröimään muotopuutarhaan, jonka riemukkaissa sekaistutuksissa kaikki sipulikukkien lajit ja värit kilpailivat huomiosta. Ihan kiva, mutta selfieiden ja kaverikuvien ottajia oli niin paljon, ettei kukista pystynyt ottamaan kuvaa ilman asiaankuulumattomia ruumiinosia.

Pelastauduin puiston muihin osiin. Tuossapa upea väriyhdistelmä! Helmililjat ja tulppaanit näyttävät tosiaan sopivan hyvin yhteen! Oho, tuota tulppaania minulla on Palasessakin! Ja tuota suunnittelin hankkivani, mutta jätin tilaamatta! Tosi hienon muotoisia kukkapenkkejä! Ihana kukkiva kirsikkapuu tulppaanien ympäröimänä! Kaunis symmetrinen vesiaihe ja sen vieressä söpö pikku mökki!

Mutta hups, minähän olen eksyksissä!

Näin jonkun paviljongeista, mutta sen nimeä ei näkynyt missään, joten en tiennyt, oliko se Wilhelmina vai kenties Irene.  Opasteissa näkyi suuntia: pääportti, toinen sisäänkäynti, Willem-Alexander, mutta ei tietoa etäisyyksistä. Mistä voin tietää, onko tienviitassa mainittu paviljonki tuo tuossa lähellä vai onko sinne kenties kilometri matkaa?

Keukenhof on suunniteltu äärimmäisen taitavasti siten, että siellä on muutamia avoimia, pitkiä näkymiä, mutta myös lukemattomia kasvillisuudella eroteltuja lokeroita tai taskuja, joihin voi kadota. Kukkaistutukset ovat puiston eri osissa hieman erityyppisiä – pyöreitä, nelikulmaisia, vapaamuotoisia, muodollisia, isoja, pieniä, mutta niiden perusteella ei voi suunnistaa, koska niiden muotoja ei ole merkitty karttoihin.

Ihmettelin ennen matkaa, miksei Keukenhof-kuvissa ikinä kerrota, missä puiston osassa ne on otettu. Nyt ymmärrän, ettei kukaan muukaan tiedä, missä on.

Saatat olla kahden tai neljän askeleen päässä mitä upeimmasta näkymästä, mutta et näe sitä, koska et ymmärrä ottaa juuri niitä askeleita. Ikonisetkin nähtävyydet erottuvat alueen kartasta huonosti tai puuttuvat kokonaan, mikä on hieman yllättävää.

Esimerkiksi tunnetuin kuvauskohde, sininen helmililjajoki, joko löytyy sattumalta tai sitten ei. Etsin kaksi päivää tiettyä vesiputousta, josta olin nähnyt kuvia. Samalla havaitsin, että helmililjajokia on itse asiassa kaksi. Vesiputouksia on toki vielä enemmän ja kanavia lukemattomia, ollaanhan sentään Hollannissa.

Voin nyt paljastaa, että isompi helmililjajoki sijaitsee Willem-Alexanderin ja Beatrixin välisessä maastossa ja pienempi joki Julianan itäpuolella. Jos haluaa nähdä veteen upotetut pyöreät askelkivet ja otattaa niissä kuvia itsestään, kannattaa suunnistaa tekojärven itärannalle. Kivet näkyvät kartassa pieninä pisteinä. Kivinen kaarisilta ja joen ylittävät isot askelkivet ovat niistä luoteeseen, lähellä Wilhelminaa. Valtavan kukkakimpun muotoiset tulppaanipenkit ovat rinteessä tekojärven länsirannalla.

Koko Keukenhofin kaunein maisema, kätketty helmi, on kuitenkin Juliana-paviljongin luona. Se on hienoimmillaan, kun paviljongin eteläpuoliselle aukiolle saapuu puiston pääsisäänkäynnin (koillisen) suunnasta. Melkein yhtä sykähdyttävä se on muista suunnista, mutta erilainen. Kyllä täällä osataan kaleidoskooppihommat!

Julianan ja Irenen välissä maisema muuttuu kumpuilevaksi ja sen keskellä painanteessa on japanilaistyyppinen vesipuutarha. Vietin tällä metsäisellä ja luonnonmukaisen näköisellä, luultavasti kauhakuormaajalla rakennetulla alueella ison osan toisesta vierailupäivästäni. Siellä näkee, miten kevätsipulikukkia kannattaa yhdistellä muihin kasveihin ja miltä ne näyttävät, kun ne voivat hyvin. Aika naurettavaa yrittää kasvattaa esimerkiksi isoa Gravetye Giant -suvikelloa Palasessa. Tiedän nyt, että ei tule onnistumaan.

Jos pääsisin uudestaan Keukenhofiin, suunnistaisin ensimmäiseksi puiston vapaamuotoisempaan länsiosaan. Paitsi, jos haluaisin tietää, miltä mikäkin uusi tulppaanilajike näyttää. Muualla puutarhassa on enemmän arboretum-henkeä ja nimilappuja. Myös Willem-Alexanderin tulppaaninäyttely on hyvä, jos haluaa tutustua lajikkeisiin ja kenties valita omaan puutarhaan hienoimmat. Siitä lisää myöhemmin. Tulossa on myös kirjoitus Keukenhof-retken käytännön asioista ja etenkin ajoittamisesta. Sitähän monet jännittävät: ovatko tulppaanit varmasti kukassa, kun menen?

Sanoinko jo, että Keukenhofissa on kaikki mahdolliset kevätpuutarhat yhdessä puutarhassa? Ei tule mieleen, mitä puuttuisi. En heti keksi ihanampaa paikkaa eksyä.

--

Kartta ladattu Keukenhofin verkkosivuilta. Pahoittelen muiden kuvien epätasaista laatua. Osa on otettu vesisateessa, muutamat raekuuron aikana ja jokunen kirkkaassa kevätauringossa. Olin liian laiska säätämään niitä jälkeenpäin.

Norjan-reissuni pohjoinen lakipiste oli Tromssa, jonne saavuin juhannusviikon maanantaina. Hurtigruten-laivalta oli kävelymatka hotelliin ja hotellista vain kymmenisen metriä keskusaukiolle, jossa oli myös taksiasema. Käväisin kaupassa ostamassa juotavaa ja Kvikk Lunsjeja, suklaavohveleita, joita ilman en enää tullut toimeen. Ja sitten hyppäsin jonon ensimmäiseen taksiin. Olin luntannut, että Botanisk Hage oli kohteeni nimi.

Taksi syöksähti melkein heti luolastoon, jossa oli tienviittoja ja risteyksiä ihan kuin maan päällä. Nyt ymmärsin, miksi isotkin kaupungit näyttävät Norjassa niin idyllisiltä. Liikennehän on suurelta osin viety vuorten sisään! Öljyvaroilla on ollut mahdollista rakentaa tunneleita. 

Tromssan yliopisto UIT, Norges Arktiske Universitet, on maailman pohjoisin yliopisto ja tunnettu arktisen tutkimuksen keskus. Yliopiston kampus sijaitsee Breivikan entisen maatilan mailla Tromssan keskustan pohjoispuolella. Hansine Hansen lahjoitti osan tilan maista yliopistolle opetustarkoituksiin vuonna 1938,  ja loput maat siirtyivät Tromssan kaupungin omistukseen hänen kuoltuaan vuonna 1947. Maanviljelys tilalla lopetettiin vasta, kun kampus muutti Hansinen pelloille vuoden 1980 tienoilla.

Kasvitieteellinen puutarha, sekin maailman pohjoisin, perustettiin tilan entiseen pihapiiriin. Muuan vanha talo tuotiin paikalle ja kunnostettiin muistuttamaan alkuperäistä päärakennusta, joka ei ollut säilynyt. Talossa on nyt kahvila ja museokauppa. Entisen navetan paikalla on henkilökunnan rakennus ja hieman kauempana uudehkoja aittoja, joiden katoilla kasvaa perinteiseen tapaan heinää.

Ikävä kyllä museokauppa ja kahvila olivat jo kiinni, kun ehdin paikalle kuuden maissa. Itse puutarha on auki 24/7 eikä sinne ole sisäänpääsymaksua. 

Rakennusten ympärillä on rehevä, kauniisti ryhmitelty perennapuutarha, mutta muutoin kasvitieteellinen puutarha esittelee pääasiassa vuoristojen ja arktisten alueiden kasveja. Sillä on esimerkiksi laaja esikkokokoelma, josta myydään taimiakin. Siksi harmitti, ettei myymälä ollut enää auki. Paras esikoiden kukinta oli kesäkuun puolivälissä kylläkin jo ohi.

Kesä näytti olevan Tromssassa pari viikkoa myöhäisemmässä kuin Turussa. Ylimmän kuvan unelmatädyke on tieteelliseltä nimeltään Veronica gentianoides, ja toisen kuvan punalehtinen kasvi lilenee ketomesiangervo Filipendula purpurea. Siperiassa ja Mongoliassa luonnonvaraisina kasvavilla kevätakileijoilla oli valtavat, siniset kukat. Oli siellä toki tutumpiakin akileijoja.

Kullerot ja vuokot kukkivat täysillä. Harvinaisempia kasveja edusti komea valkopärskäjuuri, jonka nimen löysin vasta kotona. En ollut nähnyt sellaista ennen. Se onkin hyvin harvinainen Suomessa.

Pionitarhan istutus oli vielä kesken. Pionit viihtyvät kuulemma erityisen hyvin Tromssan olosuhteissa, mahdollisesti viileän, kostean ja valoisan alkukesän ansiosta. Vierailuhetkellä olivat kukassa vasta kaikkein varhaisimmat luonnonlajikkeet.

Suomessa on totuttu siihen, että alppiruusut kohoavat kolmimetrisiksi ja ylikin. Tromssan kasvitieteellisen puutarhan arktisessa rhododendronlaaksossa yksikään pensas ei ylittänyt korkeudeltaan puolta metriä. Kasvit ryömivät kukkamattoina pitkin kiviä ja kallioita. Värit olivat pääosin hienostuneita vaaleita pastelleja, ja mukana oli myös erittäin hieno vaalean keltainen lajike.

Tikankontteja, kämmeköitä ja muita orkidean sukuisia kasveja oli kukassa Etelä-Amerikan vuoriston kasvillisuutta esittelevällä alueella. Sieltä löytyi myös hauska mehikasvi, Falklandin saarilla ja eteläisessä Patagoniassa luonnonvaraisena kasvava Oxalis Enneaphylla ’Rosea’, englanninkielisestä nimestä käännettynä keripukkiruoho. Kasvi sisältänee runsaasti C-vitamiinia. Tiedä sitten.

Oli satanut jo jonkin aikaa, ja kasvitieteellinen puutarha oli tyhjentynyt kävijöistä. Kutsuin taksin paikallisen taksisovelluksen kautta, kun en parempaakaan keinoa keksinyt. Pirssi saapui muutamassa minuutissa, joten rohkaistuin tilaamaan saman tien sovelluksella taksin myös aamuksi lentokentälle menoa varten.

Matkan pahin moka oli sattua viime metreillä Tromssan lentokentällä. Minulla ei ollut lentokoneen ruumaan meneviä matkatavaroita, joten etsin lähtöhallissa katseellani vain turvatarkastusta. Tiesin, että terminaaleja on vain yksi, enkä huomannut, että hallin oikeassa nurkassa oli ovi ja sen yläpuolella kyltti kuljetuksesta tietyille porteille. En edes ollut pannut merkille porttini numeroa vielä siinä vaiheessa.

Läpäisin saksineni turvatarkastuksen ja jäin odottelemaan lennon lähtöä terminaalin toiseen kerrokseen. Odotustilassa näkyi olevan meneillään remontti. Aikaa oli varmasti kulunut jo yli tunti, kun jäin pohtimaan, mitä kylttiä remppamiehet tuossa lähistöllä nostivatkaan roikkumaan katosta. Kas vain, siinähän luki, että minun portilleni mentäisiin tuosta portaita alas.

No minäpä siitä portaita alas. Portaat veivät takaisin lähtöhalliin, ja silloin huomasin myös sen kuljetusta koskevan kyltin. Oven takaa lähti bussi, joka kuljetti minut ja muut Suomen-lennolle lähtijät muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan isoon telttaan. Ehdin sinne juuri sopivasti ennen boardingin alkamista, mutta täysinäistä Pepsi-pulloa köyhempänä. Telttaan tultaessa oli nimittäin uusi turvatarkastus. 

Olisi ollut hyvää palvelua Finnairilta kertoa jossakin vaiheessa, ettei lento lähde terminaalista, vaan boarding tapahtuu teltan kautta.

--

Päivän kuva: Pikkuruisia tikankontteja (tai mitä lienee) Tromssan kasvitieteellisessä puutarhassa.

 

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Uskomatonta mitä kaikkea siellä oli kukassa yhtaikaa! Kauniisti maastoon rakennettu kokonaisuus, ainakin näiden kuvien perusteella. Kiitos tästäkin postauksesta.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tulekaan maraton- eikä joogamummoa, vaan tulee kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 64-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016