Uhosin talvella, että teen täksi kesäksi siirtolapuutarhapalstalleni Villa Palaseen 10-metrisen daaliapenkin. Suunnitelma onnistuikin, joskaan ei yli odotusten – odotukset olivat nimittäin vielä kovemmat.
Oletin hölmösti, että tulisi hetki, jolloin koko daaliapenkki olisi upeassa kukassa yhtä aikaa. Niin ei käynyt. Isokukkaisimmat daaliat kukkivat varsin myöhään ja niukasti, ja muuan varhain kukintansa aloittanut yksilö lopetti kukinnan aikaisin. Siinä on tosin tälläkin hetkellä nuppuja, joten periaatteessa on vielä mahdollista, että unisono onnistuu. Ellei sitten halla ehdi ensin.
Mutta palataanpa alkuun eli kevääseen.
Minulla oli ennestään kuusi daalian juurakkoa, joista yksi, keltainen kaktusdaalia Gold Crown, ajalta ennen Villa Palasta. Osa juurakoista oli jo aika isoja enkä ollut jakanut niitä vielä kertaakaan. Niinpä ajattelin, että saisin niistä jakamalla 12-16 juurakkoa, ja lisäksi tarvitsisin saman verran uusia.
Tavoitteenani oli monipuolisuus ja runsas väriloisto, ei esimerkiksi harmonia tai tyylikkyys. Olen vielä niin tuore puutarhuri, että haluan kokeilla monenlaista, jotta näen, mistä pidän ja mikä toimii Villa Palasessa.
Tilasin ensin satsin Farmer Gracyltä Hollannista ja sitten vielä muutaman juurakon Ruotsista Magnolia Nossebrolta, jonka daaliavalikoima on aivan valtaisa. Valitsin kuvien perusteella mielestäni kauneimmat ja sykähdyttävimmät, ja olen yhä yhtä lukuun ottamatta tyytyväinen valintoihini.
Valintani olivat vaaleanpunainen pallodaalia Wizard of Oz, iso, vaalea Break Out, sitä hieman tummempi isokukkainen Penhill Watermelon, suosikkidaalia Cafe au Laitin punertava muoto Cafe au Lait Royal, keskisuuri, pronssin sävyinen Miss Brandy ja samansävyinen pompon Cornel Bronze. Lisäksi tilasin Englannin-matkojen muistoksi tummanpunaisen klassikon Arabian Nights sekä keltaisen Lake Ontarion ja kelta-pronssin sävyisen Creme de Cognacin.
Ja sitten oli se yksi. Senior’s Hope paljastui valjuksi, vaaleankeltaiseksi pallodaaliaksi, vaikka odotin sykähdyttävää vaalean mustaherukan väristä. Luulenpa, että sain Magnolia Nossebrolta vahingossa väärän juurakon. Olen ymmärtänyt, ettei se ole kovin poikkeuksellista, joten en ole reklamoinut. Sattuuhan sitä.
Jaoin daaliat 7. toukokuuta samalla, kun tarkistin niiden kunnon. Kookas Gold Crownin juurakko oli säilytyksessä kerrostalon kylmäkellarissa pehmennyt niin pahoin, että jouduin heittämään valtaosan muhkeista juurimukuloista biojäteastiaan. Valikoin kolme kiinteintä pötkylää esikasvatukseen. Myös Mayan juurakko oli huonossa hapessa, mutta laitoin siitä silti toiveikkaana yhden palleron multaan.
Paras juurakko oli Ambassadorilla. Sain yhdestä juurakosta viisi isoa palaa, joissa oli yksi tai useampi mukula, kaula, osa alkuperäisen kasvin maavartta ja katkaistu vanha varsi. Silmuja ei ollut näkyvissä, mutta tiesin, ettei niitä välttämättä tarvita, kun palassa on kaikki muut osat. Creme de Cassisilla oli myös laaja juurakko, vaikka melko pienet mukulat. Jaoin myös sen viiteen osaan.
Strawberry Creamilla oli jo selvät, vihreät silmut, joten se oli helppoa jakaa kolmeen osaan. Jättidaalia Cafe au Lait oli myöskin heräämässä. Sen juurakon jaoin kahteen osaan, joissa molemmissa oli silmu.
Esikasvatin daaliat Ikean isoissa muovipusseissa: pari viiltoa saksilla pussin pohjaan, pari kolme kourallista multaa pussiin, sitten juurakko mukaan ja loraus vettä päälle. Pussit pystyyn isoihin pahvilaatikoihin ja pahvilaatikot ikkunalle. Opin menetelmän kokeneemmilta Instagramissa, ja se toimi ihmeteltävän hyvin. Pussien läpi näki hyvin, miten juurakot alkoivat kasvattaa uusia juuria.
Esikasvatin kaikkiaan 30 juurakkoa, mutta neljä vanhojen daalioiden jakopalaa ei lähtenyt kasvattamaan vartta. Ajattelin, että määrä on ihan riittävä, ja suunnittelin karkeasti korkeuteen ja väriin perustuvan istutusjärjestyksen. Matalammat daaliat olisivat penkin päädyissä ja korkeammat keskellä.
Siirsin taimet Palaseen akklimatisoitumaan kesäkuun alun lämpöaallon aikana. Tulppaanipenkki alkoi jo näyttää siltä, että sipulit voisi kaivaa ylös ja vaihtaa mukuloihin, mutta sitten tulivat hallayöt. Istutin daaliat lopulta vasta 15. kesäkuuta, ja silti pidin vielä muutaman yön ajan harsoa niiden päällä. Varustin penkin aimo annoksella kompostoitua hevosen takapotkua, jonka sain ostettua siirtolapuutarhan omasta Multamarketista.
Alkukesä oli Palasessa hyvin kuiva. Reilut kaksi kuukautta kului ilman pisaraakaan, kun sadekuurot eivät vain osuneet kohdalle. Kastelin daaliapenkkiä ahkerasti ja pidin taimia silmällä. Se oli helppoa, koska mökille ei pääse sisään kulkematta kukkapenkin sivuitse. Havaitsin pian jotakin outoa molemmissa Cafe au Laitin taimissa. En jäänyt arpomaan, mikä niitä vaivasi, vaan poistin taimet, jotta mahdollinen virustauti ei leviäisi.
Daalioita oli nyt jäljellä 24. Kaikki kukkivat, mutta eivät yhtä paljon. Nyrkkisääntönä saattaa pitää, että mitä isommat kukat, sitä vähemmän.
Huonoin suoritus on Cafe au Lait Royalilla, joka on tähän mennessä tehnyt tasan kaksi kukkaa. Niistä toinen oli melko tumma pinkki ja toinen aivan vaalea, ja molemmat piilottelivat lehtien takana, kuten Cafe au Laitilla on tapana. Penhill Watermelon on tehnyt vain kolme kukkaa, mutta ne ovat isoja, korkeita ja upeita. Wizard of Oz ja Strawberry Cream edustavat toista ääripäätä: aloittivat aikaisin ja kukkivat tauotta koko kesän. Onnekkaasti sijoitin ne lähelle hiekkatietä ja porttia.
Ja mitäkö tästä daaliakaudesta jäi käteen? Ainakin se, että tulppaanien ja daalioiden vuorottelu on ylipäätään mahdollista. Myöhäisimmätkin tulppaanit ehtivät kuihtua ennen kuin yöhallat olivat ohi ja daalioiden istutus oli mahdollista. Nyt odotan talvihallaa ennen kuin nostan juurakot ylös, ja sen jälkeen voi vielä aivan hyvin istuttaa tulppaanin sipulit tilalle.
Sen myös opin, että rohkea jakaminen kannattaa ja jakopaloista kasvaa kelpo daalioita. Jaettavan juurakon pitää kuitenkin olla kiinteä ja hyväkuntoinen.
Pitkä, mutta kapea kukkapenkki ei ehkä ole daalioille aivan optimaalinen. Mieluiten istuttaisin ne osaksi leveämpää kukkapenkkiä, jossa ne saisivat luontevaa tukea muilta kukilta. Nyt samassa penkissä on vain jättilaukkoja ja muutamia liljoja. Toisaalta kukkia on helppoa ja hauskaa ihailla ihan läheltä, kun ne ovat kaikki aivan sisääntulokäytävän vieressä, ja sehän tässä juuri oli pointti.
Yhden asian aion tehdä ensi kesänä toisin. Rakensin heinäkuussa lähes koko daaliapenkin ympärille tukikehikon muovikepeistä ja hamppunarusta. Naruja risteilee myös penkin keskellä. Viritys ei ole ollut kovin toimiva eikä tietysti kauniskaan. Matalammat daaliat eivät tarvitse tukea, ja ne jotka tarvitsevat, hyötyisivät vankemmasta tukemisesta.
Ensi kesäksi aion monipuolistaa daaliavalikoimaa entisestään. Tämän syksyn juurakoista saattaa riittää jokin jakopala jopa siirtolapuutarhan taimitorille ensi keväänä. Ainakin Ambassadorista ja Creme de Cassisista. Pussikasvatus on niin näppärää, ettei parin ylimääräisen taimen esikasvatuksesta olisi juurikaan vaivaa.
--
Aloituskuvassa: Miss Brandy.
Odotan aina sinun postauksiasi, olivatpa ne kuvauksia Palasen elämästä, puutarhan kukista, ihan mistä vaan. Minäkin olen innostunut tulppaaneista ja ehkä jatkossa daalioista, sinun ansiostasi. Kaipaan juttuja vaatteiden ostamisesta ja esittelystä. Mutta voi, miten harvoin tulet näkyville. Kun Palasen elämä vaipuu talven lepoon, niin ilahduta useammin kirjoituksillasi.
No mutta, onpa mukava kuulla, että kirjoitelmani kiinnostavat. Viime aikoina kaikki työltä liikenevä aikani on kuitenkin kulunut puutarhanhoidossa, ja siihen Kankkulan kaivoon hulahtavat myös rahat. En ole hankkinut sanottavasti uusia vaatteita pariin vuoteen. Tuskinpa ensi keväällä tapahtuva eläkkeelle jääminen tuo tähän isoa muutosta, koska silloin tarvitsen yhä harvemmin siistejä asuja (nykyään sentään pukeudun kerran viikossa) ja rahaa tulee olemaan käytössä niukasti. Niinpä en uskalla luvata vaate-esittelyille jatkoa.
Olen tosin kuullut, että eläkkeellä oleminen on ihan erilaista kuin siitä haaveilu, joten ehkä on parempi olla lyömättä lukkoon minkäänlaista ennustetta blogin tulevaisuudesta. Aika näyttää.
Toivon samaa kun edellinen kirjoittaja. Odottelen kovasti sinun kirjoituksia.
Hyvää alkavaa syksyä 🍂
Pitkää ja lämmintä syksyä myös sinulle, arvoisa Vierailija! Olkoon talvi luminen ja tulkoon kevät nopeasti!