Kirjoitukset avainsanalla villa palanen

Pienempi kastelukannu ja kuusi muuta oivallusta Villa Palasen kolmannelta kaudelta

9.1.2024 klo 19:39

Tekemällä oppii. Villa Palasen kolmas kesäkausi tuotti muutaman pienen, mutta tärkeän oivalluksen. Joitakin asioita meni jakeluun myös niin sanotusti kantapään kautta – ihan kaikkea en aio tehdä samalla tavalla ensi kesänä.

1. Viiden litran kastelukannu on kevyempi kuin kymmenen litran kannu.

Ostin keskikesällä viiden litran kastelukannun, kun ajatelin, että saisin sillä täytettyä terassin altakasteluamppelit nopeammin kuin pikkukannulla. Tämä ei kuitenkaan toiminut. Olin vähällä viedä kannun kierrätykseen, mutta sitten kokeilin pionipenkin kastelua sillä.

Havaitsin, että pienellä ja kevyellä kannulla on hauskempaa kastella kuin hiukan liian painavalla kymmenen litran kannulla. Ei haittaa, vaikka askelia sadevesitynnyrille ja takaisin tulee enemmän. Ensi kesäksi aion hankkia toiseenkin käteen viiden litran kannun. Niin yksinkertainen asia, ja niin iso parannus!

2. Karhunvatukat ja vadelmat voi latvoa.

Villa Palasen karhunvatukoiden vierestä kulkee polku, jota on välttämätöntä käyttää kukkapenkkejä kastellessa. Erittäin pitkät ja erittäin piikkiset versot tarttuvat hanakasti vaatteisiin ja repivät ne. Aina ei kiinnittäminenkään auta tarpeeksi.

Päätin kokeilla versojen latvomista. Katkaisin toukokuussa kaikista karhunvatukan versoista ja isoimmista vadelman versoista noin kolmanneksen pois. Pihasta tuli huomattavasti helpompi kulkea, eikä latvominen mielestäni vaikuttanut satoon. Vatukat alkoivat nimittäin tehdä sivuversoja, jotka kukkivat ja tuottivat marjoja. Piiskamaisen sijasta niistä tuli tuuheita.

3. Kanttaaminen on tekniikkalaji.

Ostin kanttausraudan heti ensimmäisenä kesänä, mutta ehdin harjoitella sen käyttämistä vasta nyt. Tavoitteenani oli tehdä nurmikon ja kukkapenkkien väliin pieni oja, jonka nurmikon puoleinen reuna olisi suora ja kukkapenkin puoleinen reuna kauniisti vino. Vaikka olin katsonut useita opetusvideoita, työkalun käyttö ei auennut. En saanut sen avulla sitä, mitä halusin.

Yrityksen ja erehdyksen kautta ymmärsin, että toisin kuin opastusvideoilla näytetään, rautaa kannattaa käyttää kahteen suuntaan. Ei riitä, että polkaisee raudalla nurmikkoon kanttauksen suoran reunan. Sen voisi tehdä lapiollakin, ei siihen tarvita kanttausrautaa. Erikoistyökalun idea on sen vinossa reunassa. Työkalun reuna muodostaa kanttaukseen vinon reunan, kun sitä käytetään horisontaalisen jälkeen vertikaalisesti.

Ensin luodaan kantattavan alueen muoto tai osa siitä, käytännössä tehdään viilto nurmikkoon. Sitten nurmikon ja kukkapenkin välinen maa lohkotaan ja irrotetaan kanttausraudalla 90 asteen kulmassa viiltoon nähden. Irrotettu multa poistetaan istutuslapiolla.

Minun piti tehdä tästä kesällä video, mutta tekemättä jäi. Ilmeisesti tätä ei näytetä ammattilaisten tekemillä opetusvideoilla, koska he siistivät jo olemassa olevia kukkapenkkejä. Eihän niiden reunoissa ole multaa, jota lohkoa. Kun kantataan neitseellistä maaperää, tarvitaan tätä tuplatekniikkaa.

4. Oksasilppuri on hiljainen ja kätevä apuväline.

Sain Bosch-merkkisen, kevyehkön oksasilppurin tädiltäni, joka luopui omakotitalostaan eikä enää tarvinnut silppuria. En luultavasti olisi tullut hankkineeksi sellaista itse, koska ajattelin sen olevan turhan järeä, meluisa, hankala käyttää ja ehkä vaarallinenkin. Hui hai! Sähkökäyttöinen laite on oikeasti hyvin hiljainen. Kyllähän se rouskuttaa oksia menemään, mutta minkäänlaista pörinää tai putputusta ei kuulu. Siimaleikkuri on monin verroin äänekkäämpi. En tarvitse laitteen siirtämiseen tai käyttöön välttämättä apuria, vaan saan sen varastosta esille ja sinne takaisin ongelmitta.

Käyttäessä pitää vain muistaa, ettei tunge kättään aukkoon, eikä se ole kovin vaikeaa. On minulla suojalasitkin, mutta myös silmälasit suojaavat silmiä. Käytän käsineitä ja kenkiä ja pidän vaatteet päällä. Siinä se.

Haketin nyt itse monta kottikärrykuormaa risuja ja oksia, jotka vielä edellisenä kesänä vein hiki hatussa kottikärryillä risupaikkaan. Hake on hyvää kuiviketta kompostiin, ja sitä voi levittää myös sellaisenaan esimerkiksi pensasaidan alle.

5. Ohjeita kesäkukkien istutusväleistä kannattaa noudattaa.

Ajattelin, ettei sellaista olekaan kuin liian tiheään istutetut taimet, joten jätin punakosmoksille, oppineidenkukille ja koreatörmäkukille vain noin 25 sentin välit, jos sitäkään. Taimethan näyttävät istutusvaiheessa aika pieniltä ja hennoilta, ja on vaikea kuvitella, miten paljon tilaa ne loppukesällä vievät.

Lopputuloksena koreatörmäkukat ja osa tsinnioista jäivät täysin kosmosten jalkoihin eikä niitä juurikaan erottanut kukkapenkistä. Ja mikä vielä pahempaa: vasta istutetut perennojen taimet eivät päässeet kunnolla kasvamaan. Kosmosten suositeltu istutusväli on 40 cm. Ensi kesänä pitäydyn siinä.

6. Hamppunaru ei toimi daalioiden tukena.

Ympäröin pitkän daaliapenkkini tukikepeillä ja yhdistin tukikepit hamppunarulla. Vedin narua kahteen kerrokseen ja myös ristiin rastiin penkin keskeltä. Viritelmä näytti ikävältä eikä käytännössä tukenut kasveja juuri ollenkaan. Valtaosa daalioista ei olisi tarvinnut minkäänlaista tukea ja ne, jotka tarvitsivat, olisivat hyötyneet jykevämmästä tuesta. Ensi kesäksi pitää keksiä jotakin muuta. Minulla oli kokeilussa myös pyöreä muovituki, jossa oli kolme kerrosta. Se toimi Strawberry Creamilla oikein hyvin.

7. Aitaverkko ei aina riitä suojaksi istutuksille.

Peltolan siirtolapuutarhan voisi melkeinpä nimetä uudelleen Peltolan villieläintarhaksi. Siellä liikkuu päivittäin ainakin jäniksiä, kettuja, valkohäntäkauriita, harakoita, variksia, naakkoja, rastaita, metsähiiriä ja oravia sekä suuri määrä pikkulintuja. Ketuista ja pikkulinnuista on pelkkää iloa, mutta puput ja kauriit pistelevät mieluusti tulppaanien versot ja salaatilta näyttävät perennaruusukkeet poskeensa, rastaat ovat ahneita marjoille, harakat ryöstelevät kaikkea, mitä irti saavat ja metsähiiret poimivat syksyisin tulppaanin sipulit talteen.

Kun hunajamarjat alkoivat kypsyä kesäkuussa, heitin niiden päälle saman verkkokopan, jolla suojasin niiden versot talven aikana nälkäisiltä jäniksiltä. Siitä ei ollut mitään apua: linnut mahtuivat mainiosti harvan verkon silmistä sisään ja ulos. Ensi kesäksi olen hankkinut Ikean edullista valoverhoa, jonka aion virittää pensaiden ylle. Tulppaanipenkin aion ensi syksynä suojata kanaverkon sijasta tiheäsilmäisellä jyrsijäverkolla.

Toissa talvena suojasin vain yksittäisiä puita ja pensaita kana- tai aitaverkolla. Täksi talveksi pystytin noin 25 metriä 120 senttiä korkeaa verkkoaitaa tärkeimmän istutusalueen ympärille. Se suojaa jäniksiltä ja kauriilta, mutta ei metsähiiriltä eikä linnuilta. Myyriä tai kontiaisia en ole toistaiseksi Palasessa tavannut.

Kyllä minusta on ihan oikein, että eläimetkin saavat osansa istutuksista. Haluan kuitenkin päättää, minkä osan. Jo lyhyt kokemus on osoittanut, että melkein kaikki, mitä ei ole suojattu, syödään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tietyssä iässä

Villa Palasen vuosi 2023

klo 15:02 | 30.12.2023

Tämä on yhteenveto Villa Palasen kolmannen kauden tapahtumista. Mitä kaikkea vuonna 2023 tapahtuikaan palstallani Peltolan siirtolapuutarhassa? Aion kirjoittaa myöhemmin vielä tarkemmin vuoden parhaista oivalluksista ja esitellä onnistuneimmat perennaistutukset.

Tammikuu

Jätin mökin kylmilleen osittain sähkön hinnan takia, mutta kuukausi olikin lauha ja lähes lumeton. Suunnittelin mökin sisustusta ja kävin Ikeassa katsomassa vaihtoehtoja. Löysin Etolasta kauniit ja kevyet bambuhyllyköt ja Kasvikuplasta kattoon ripustettavat kukkahyllyt.

Kylvöt: Tein kylvösuunnitelman Excel-taulukkoon ja tilasin siemeniä.

Helmikuu

Alkukuusta jänis ruokaili kellukkapenkissä kuin noutopöydässä. Katselin sitä valvontakameran kuvasta. Lumikellojen pieniä alkuja oli jo näkyvissä, mutta sitten saatiin kunnolla lunta.

Kylvöt: Kylvin keijunmekkoja ja laitoin köynnöspinaatin ja kuukausimansikan siemeniä jääkaappiin kylmäkäsittelyyn. Daalian juurakot saapuivat Hollannista.

Maaliskuu

Öisin oli koviakin pakkasia, mutta päivällä vesi tippui räystäiltä. 27. maaliskuuta satoi noin 20 senttiä lunta paljaaseen maahan.

Kylvöt: Kylvin leijonankitoja ja kiinanastereita. Kuukausimansikat, keijunmekot ja köynnöspinaatit kasvoivat jo kasvilamppujen alla. Loppukuusta siirsin yksittäisiin ruukkuihin noin 80 tainta.

Muut työt: Leikkasin Pepi-päärynän lähes pylväsmäiseksi. Tulppaanipenkissä näkyi paljon vihreitä alkuja, ja vein vanhoja Elfa-koreja niiden suojaksi.

Huhtikuu

Kylvöt: Siirsin osan taimista koulittuina parvekkeelle ja kylvin tsinniat, kosmoskukat, lehtikaalit ja mangoldit sekä vähän myöhemmin koreatörmäkukat ja tuoksuherneet. Kun mansikat ja pinaatit siirtyivät parvekkeelta Palaseen karaistumaan, kylvin vielä ruusupavut, auringonkukat ja basilikan. Siirtelin taimia paikasta toiseen päivät pääksytysten.

Muut työt: Leikkasin hortensiat ja sidoin vadelmat. Sain tädiltäni oksasilppurin, jolla haketimme talventörröttäjät ja muut risut. Aloitimme kasvimaan perkaamisen ja tyhjensimme kompostin. Hanslankari kävi tekemässä takahuoneen katonrajaan varastohyllyn ja kiinnitti kattoon ja terassille koukkuja kukkahyllyjä ja muita ripustettavia varten.

Kukassa: Lumikellot ja krookukset. Loppukuusta myös narsissit ja ensimmäiset tulppaanit. Morellista kehkeytyi valkoinen kukkapilvi. Tumma jouluruusu kukki ensi kertaa.

Lue lisää: Sen piti olla helppoa - kootut epäonnistumiseni taimikasvatuksessa

Toukokuu

Istutukset: Jaoin vanhat, talvetetut daalian juurakot ja istutin vanhat ja uudet esikasvatukseen muovipusseihin. Tein kesäkukkien taimille viimeiset koulinnat ja istutin kuukausimansikat ja leijonankidat Palaseen. Ostin siirtolapuutarhan taimitorilta taponlehden, piikkiputken ja keltaisen päärynätomaatin taimen. Istutin loputkin kesäkukkien taimet, mutta touko-kesäkuun vaihteen hallayöt verottivat istutuksia. Toin daaliat palaseen karaistumaan.

Muut työt: Poistimme talkoilla lupiinin ja vuohenputken juuria kasvimaalta. Istutin peratulle alueelle perunat juuri ennen hallaöitä. Tein pikkumökin viereen pienen yrttimaan ja rakensin köynnöspinaateille kiipeilyalustan vanhoista heinäseipäistä ja narusta.

Kukassa: Melkein koko tulppaanipenkki ja kaikki hedelmäpuut. Norjanangervo, kääpiömanteli, hunajamarja ja muut marjapensaat. Perennoista särkyneet sydämet ja kalliokielot sekä kellukat.

Sato: Korjasin ensimmäisen sadon kasvimaan valtavasta raparperista.

Lue lisää: Mitä olen oppinut tulppaaneista

Kesäkuu

Istutukset: Oli ensin tosi kylmää ja useita hallaöitä, sitten hellettä ja ihan koko ajan kuivaa. Istutin kesäkuun 10. päivän tienoilla daaliat ja erän uusia perennoja: preeriamesiangervoja, koreakärsämöitä, komeapoimulehtiä, sulka-angervoja ja jaloangervoja.

Muut työt: Siivosin mökin ja harjasin käytävän, kun kevään multatyöt olivat ohi. Kastelin joka päivä vähintään kesäkukat ja uudet taimet. Harasin perunamaan ja säkitin kuivuneita lupiinin juuria. Leikkasin etuaidan kauniiksi kartioksi heti juhannuksen jälkeen. Orapihlaja-aidan leikkuu alkoi talkoilla ennen kuun loppua. Perkasin kukkapenkkejä ja multasin perunat. Lajittelin maasta nostetut tulppaanin sipulit.

Kukassa: Kukkatykitys alkoi toden teolla. Ensin riehaantuivat kellukat ja lumipalloheisi, sitten tähtiputket, vartetut syreenit, töyhtöangervo, akileijat, alppiruusut ja lopulta myös ensimmäiset pionit sekä kurjenmiekat ja kurjenpolvet. Edelliskeväänä istutetuista pioneista kaksi juroi eikä kukkinut, mutta onneksi suosikkini Hillary teki kolme kaunista kukkaa.

Sato: Köynnöspinaatti alkoi tuottaa satoa. Hunajamarjoista saatiin maistiaisia juhannuspöytään. Karhunvadelmat kukkivat, ja päärynäpuussa näkyi paljon raakileita.

Harmit: Pensasaidassa alkoi jo toukokuun lopulla näkyä tuholaisten harsoja. Suihkuttelin niitä kovalla vedenpaineella heinäkuun alkuun asti.

Heinäkuu

Istutukset: Hankin ja istutin lisää perennoja: tiarelloja, keijunkukkia, valkohattuja, verikurjenpolvia, kesäpikkusydämiä, mustialanruusun, varjohiippoja, isotähtiputken, lehtoakileijoja, hopeasyysvuokkoja ja peittokurjenpolvia. Kaikki menivät täydentämään olemassaolevia kukkapenkkejä. Sain naapurilta saavillisen vuorenkilpeä, jota istutin orapihlaja-aidan alle.

Muut työt: Valmistauduin avoimien ovien päivään kitkemällä hieman lisää. Siirsin miljoonakelloamppelin etupihan omenapuun oksaan, jossa se ihastutti ohikulkijoita. Maalasin ilmalämpöpumpun kotelon rikinkeltaiseksi, joka on myös mökin värisävy. Kitkin humalaa orapihlaja-aidan sisältä. Aloin kantata kukkapenkkejä.

Kukassa: Kesäkukkapenkki aloitteli kukintaansa, ja porttikaaren ruusupavut vahvistuivat päivä päivältä. Hajuherne Cupani näytti hienolta pyramideissa. Daaliapenkissä ehtivät ensimmäisinä kukkaan Wizard of Oz, Arabian Night ja Creme de Cognac. Muut seurasivat pian perässä.

Sato: Ruusupapu ja valkoinen kuukausimansikka tulivat satoikään ja jatkoivat samaa rataa pakkasiin asti. Nostin ensimmäiset Annabelle-perunat 60 päivää istutuksesta, ja ne olivat uskomattoman maukkaita. Tulin välittömästi perunauskoon.

Harmit: Linnut söivät valkoherukat ja hapankirsikat niin, että ihmisten maistiaisiksi jäi vain pari marjaa. Jouduin edelleen kastelemaan istutuksia jatkuvasti, koska sadepilvet kiersivät Palasen lähes täydellisesti elokuun alkuun asti. Nurmikolla oli jopa keltaisia, lakastuneita lehtiä.

Lue lisää: Vuoden urotyö: Raivasin lupiinipellosta perunamaan

Elokuu

Parasta: Venetsialaisissa Palanen loisti sadunomaisena. Vain keijukaiset puuttuivat - vai puuttuivatko?

Kukassa: Sateet saapuivat vihdoin, ja tuntui kuin kesä olisi päättynyt saman tien. Kesäkukkapelto kuitenkin lainehti kauniina. Liljat avautuivat ja tuoksuivat öisin. Pikkutaimina hankitut sormustinkukat sekä gladiolukset alkoivat kukkia. Pensasruusut Sävel ja Sointu kukkivat uudestaan - ensimmäinen kukinta olikin kuivuuden takia tosi vaatimaton. Kaikki daaliat kukkivat.

Työt: Jatkoin kukkapenkkien kanttaamista. Hanslankari rakensi pikkumökin ovelle luiskan, joka helpotti koneiden siirtämistä ulos ja sisään. Arboristi vieraili leikkaamassa hedelmäpuiden vesiversot. Hän varoitti, että toinen luumupuista oli huonossa hapessa, ja jo kahden päivän päästä sen runko katkesikin myrskyssä. Kanto jyrsittiin ja runko vietiin pois. Harasin portin edustan. Sirpitsin kesän mittaan säännöllisesti kasvimaan reunat ja kääntämättä olevan alueen.

Sato: Poimin ja pakastin viinimarjat. Karhunvatukkasato kypsyi ja omenashow käynnistyi. Tällä kertaa satoa saatiin Valkeista kuulaista. Tein melkein kaikista omenista hilloa.

Harmit: Työnteko haittasi puutarhurointia.

Lue lisää: Jatkoon vai ei? Kesän upeimmat yksivuotiset kukat ja pahimmat flopit

Syyskuu

Istutukset: Istutin valkoherukka Lepaan valkean sekä vähän lisää peittokurjenpolvia ja komeapoimulehtiä. Vaaleanpunainen kellukkakin sai paikan. Siirsin villiviinin länsirajalta terassin viereen. Yritin jatkaa syreenpenkkiä pohjoiseen, mutta multakerroksen alta paljastui louhikko. Istutin silti myyjäisistä hankkimani purppuraheisiangervon taimen siihen. Loppukuusta istutin krookuksen, kesäkellon, kevätkurjenmiekan ja hyasintin sipulit. Kasvimaan raivaus jatkui.

Muut työt: Siivosin ja järjestin työkaluvajan ja pikkumökin, jotta sain terassin kalusteet, grillin ja työvälineet talveksi katon alle. Lopuksi siivosin mökin, siirsin parhaat matot syrjään ja peitin lattiat kuramatoilla ja sanomalehdillä talvikautta varten. Kesävesi oli jo suljettu, mutta olin säästänyt vettä siivousta ja tiskausta varten. Olin itseeni hyvin tyytyväinen, sillä Palanen ei ole koskaan minun aikanani ollut yhtä siisti ja järjestyksessä.

Sato: Nostin viimeiset perunat. Vastoin odotuksia tomaatit kypsyivät - niitä tuli ainakin neljä kourallista. Keräsin persiljaa ja muita yrttejä.

Harmit: Leikkasin perunoiden varret liian myöhään ja perunarutto ehti vioittaa perunoita, mutta vain muutamaa.

Lue lisää: Daaliakesä 2023. Parhaat kuvat Villa Palasen 15 lajikkeesta

Lokakuu

Istutukset: Nostin daaliat ensimmäisten pakkasten puraistua ja istutin niiden paikalle kerrottuja tulppaaneja, Järjestin ne muovikoreihin, jotta ne on keväällä helppo nostaa pois daalioiden tieltä. Tällä kertaa en jättänyt kesäkukkia talventörröttäjiksi, koska halusin istuttaa niiden paikoille Darwin-hybridejä, minkä teinkin. Maan pinta oli jo jäässä, kun istutin talvivalkosipulit kasvimaalle.

Muut työt: Haketin kesäkukkien varret. Silppusin myös ruusupapujen varret kompostiin ja otin värikkäät siemenet talteen. Keräsin jonkin verran muita siemeniä. Tyhjensin sadevesisaavit ja poistin koristevalot. Ostin 25 metriä uutta aitaverkkoa. Verkotin isoimman kukkapenkin kokonaisuutena ja lisäksi suojasin yksittäiset pensaat verkkohäkeillä jäniksiltä ja peuroilta. Lopuksi sammutin ilmalämpöpumpun. Palanen oli valmis talvikauteen.

Sato: Ryöppäsin mangoldia ja lehtikaalia pakastimeen.

Harmit: Kun istutin pitkää tulppaanipenkkiä, pihasta katosi 12 isoa sipulia sillä välin, kun kävin sisällä tauolla. Ajattelin, että harakat ehkä veivät ne. Seuraavaksi alkoi näyttää siltä, että joku kaivoi jo istutettuja sipuleja ylös. Suojasin pitkän penkin kanaverkolla. Valvontakamerasta kuitenkin selvisi hetken päästä, että rosvo oli metsähiiri, jota ei verkko pidätellyt pätkääkään. Noin kolmasosa kaikista istuttamistani sipuleista meni siimahännän talvikätköihin. Lisäksi vanhuuttaan hapertunut porttikaari hajosi navakassa tuulessa kahdesta kohtaa ja piti poistaa paikaltaan.

Marraskuu

Kuun puolivälissä satoi lunta ja loppukuusta oli aika kylmääkin. Kävin Palasessa harvoin, koska olin pitkään kipeänä.

Kylvöt: Tilasin siemeniä kevättä varten ja tutkin daaliavalikoimia, mutten vielä tilannut.

Harmit: Hiirituhot jatkuivat kukkapenkeissä maan jäätymiseen asti. Hankin ladattavan jyrsijäkarkottimen.

Joulukuu

Työt: Tein talven ensimmäiset lumityöt 1. joulukuuta. Koko kuukausi oli talvinen. Pesin kuramatot lumessa, mutta muuten kävin vain luomassa lunta ja vaihtamassa kameran patterin. Kylvin jäiseen multaan pitkään altakasteluruukkuun taponlehteä, punahattua ja kirahvikukkaa ja peittelin hiekalla ja harsolla.

Eläimet: Jänikset, peurat ja kettu liikkuivat jäljistä ja kameran tallenteista päätellen ahkerasti tontilla. Hiiren jälkiä ei enää näkynyt.

Tietyssä iässä

Jatkoon vai ei? Kesän upeimmat yksivuotiset kukat ja sitten ne muut

klo 16:33 | 24.11.2023

Jotkut valittavat, että joulu tulee kauppoihin liian nopeasti. Minua hämmästyttää, miten aikaisin ensi kauden siementen kaupittelu on alkanut. Multahan on tuskin ehtinyt edes jäätyä viime kauden jäljiltä! Eräskin suosittu siemenkauppa ehti myydä yhden lajikkeen loppuun ennen kuin edes huomasin, että kauppa on auki.

On siis aika summata kesän kokemukset ja pohtia, mitä yksivuotisten kesäkukkien siemeniä tarvitsen myös ensi keväänä, mitkä saattavat jäädä tauolle ja mitä en ainakaan tällä kertaa kylvä. Olisi neljäskin kategoria: uudet lajit ja lajikkeet, joita mielin kokeilla. Sen aika on kuitenkin vasta vähän myöhemmin.

Nämä kukat nähdään Villa Palasessa myös ensi kesänä:

Leijonankidat Twinny F1. Kasvatin näistä kahta versiota, Peach ja Apple Blossom. Molemmat olivat tosi suloisia, mutta omenankukka kasvoi ja kukki hieman paremmin kuin persikka. Eli jos näiden kesken pitäisi valita, kylväisin jatkossa Apple Blossomia.

Leijonankitojen etuja ovat kylmänkestävyys ja uskomattoman pitkä kukinta. Nämä avasivat ensimmäiset kukat ennen juhannusta ja lopettivat vasta pakkasiin. Kukkavanat pitää vain katkaista kuihtuneiden kukkien alapuolelta, ja jäljelle jääneen varren silmuista alkaa kehittyä uusia kukkavanoja.

Twinny on kääpiölajike ja sopii parhaiten kukkapenkkien reunoille. Sille saattaisi löytyä Palasen puutarhassa parempikin paikka kuin kesäkukkapellon laita. Kesäkukkapeltohan on periaatteessa tarkoitettu korkeille kukille, jotka heiluvat tuulessa.

Hajuherneet Cupani. Tämä on yksi vanhimmista hajuhernelajikkeista ja pelkäsin, että kukkia tulisi vain vähän. Olen nimittäin lukenut, että vanhemmista lajikkeista on siirrytty uudempiin sen takia, että saataisiin enemmän kukkia per kukkavarsi. Pelko oli kuitenkin turha. Hajuhernepyramidi kukki varsin runsaasti koko kesän syksyn hallaöihin saakka.

Parasta Cupanissa on tuoksu. Olen iloinen, että sijoitin toisen pyramideista lähelle Palasen sisääntuloa. Siinä sitä oli helppo nuuhkia ja tuoksu tuntui terassille asti, jos tuulen suunta oli sopiva. Ostin siemenet Siementarhasta ja kasvatin taimet ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeilla. Myös hajuherne on kylmänkestävä, mikä oli viime keväänä etu.

Ruusupapu Käberbohne. Monivuotiset köynnökset eivät havaintojeni mukaan ole menestyneet Villa Palasen porttikaaressa järin hyvin, minkä takia päätin viime keväänä kokeilla siihen yksivuotista ruusupapua. Koe onnistui erinomaisesti. Kasvustosta tuli nopeasti rehevä ja se tuotti kukkien ohella niin paljon syötävää, etten ostanut torilta vihreitä papuja koko kesänä. Kun kyllästyin, annoin palkojen pullistua ja papujen tuleentua. Monivärisiä kuivattuja papuja kertyi kolmisen desilitraa.

Vanhuuttaan hapertunut porttikaari hajosi syysmyrskyssä, joten en ole varma, onnistuuko papukasvatus portilla ensi kesänä. Porttikaaren lisäksi kasvatin ruusupapuja myös terassin sisääntulon vieressä, ja sekin oli hyvä paikka.

Gladiolukset. Näitä ei kasvateta siemenestä vaan juurimukulasta, mutta otin ne mukaan, koska yllätyin niiden menestyksestä ja sopivuudesta Villa Palasen kukkapenkkiin. Aion ilman muuta hankkia jotakin lajiketta ensi kesäksi. Sain nämä mukulat daalioiden kaupanpäällisenä enkä ole varma, saanko samoja mistään ensi keväänä.

Nämä ovat mahtavia kesäkukkia, mutta vaihtelu virkistää:

Punakosmos Double Click Rose Bonbon. Isot kasvit ja paljon kauniita kukkia, joista osa on erityisen kauniisti laskostettuja ja osa muuten vain kerrottuja. Lajike on kuitenkin hiukan matalampi kuin Apricotta eikä heilu yhtä hienosti tuulessa. Minulla on mielessä kolmas lajike, jota ehkä haluan kokeilla.

Isotsinnia Queeny Red Lime. Kukat ovat tsinniaksi isoja ja upean värisiä, mutta niitä tuli aika vähän, koska lajike oli puistokotiloiden suursuosikki. Kotilot kalusivat lähes lehdettömiksi ne kasvit, joita ei kesäkuun alun halla vienyt.

Kiinanasteri Chamois Turm. Valtavan kokoiset, pallomaiset kukat, jotka nuokkuvat pelkän painonsa takia alaspäin. Nämä ovat ihania, mutta parin ensimmäisen kukinnon jälkeen loput eivät enää välttämättä kehity pallomaisiksi, vaan muistuttavat enemmän kiekkoa. Voi olla, että hieman pienikokoisemmat kiinanasterit ovat sittenkin varmempi valinta. Niiden kukkavarret pysyvät paremmin pystyssä ja kukat pyöreinä.

Keijunmekko. Minulla oli vaikeuksia keijunmekon esikasvatuksessa ja sain vain vaivoin kaksi amppelillista taimia istutuskuntoon. Niistä kehittyi rehevä kasvusto, joka ulottui terassin katosta sen lattiaan. Ensi kesäksi saatan silti esikasvattaa jotakin muuta kesäköynnöstä, ihan vain vaihtelun vuoksi. Kelloköynnös se ei kuitenkaan ole, koska sen kukinta jää käsittääkseni yleensä aika myöhäiseksi.

Nämä jäävät melko varmasti kylvämättä ensi keväänä:

Koreatörmäkukka Salmon Queen. Näistä sanottiin jossakin, että ne heiluvat korkeimpina muiden kesäkukkien yläpuolella ja siksi sijoitin ne kukkapenkin keskelle taakse. Ennuste ei kuitenkaan toteutunut: koreatörmäkukat olivat matalampia tai korkeintaan yhtä korkeita kuin punakosmos Apricottat.

Hennot törmäkukat jäivät rotevien kosmosten jalkoihin. Kasvi on kaunis, mutta minulla ei ole sille sopivaa paikkaa, koska asetan kosmokset etusijalle. Ensi kesänä vähemmän on enemmän.

Auringonkukat. Kasvatin muutamia matalia auringonkukkia, mutta ne eivät jostakin syystä menestyneet kovin hyvin. Alkukesä oli ehkä liian kuiva tai kasvualustassa ei ollut tarpeeksi ytyä. Havaitsin myös, etteivät ne oikeastaan sovi tyyliltään Palaseen ainakaan perinteisenä keltaisena. Ei jatkoon. Jokin punainen lajike saattaisi jossakin vaiheessa tulla kysymykseen.

Kesäleimut. Ei haittaa, jos nämä siemenet ovat jo kaupasta lopussa, koska en kasvattaisi niitä kumminkaan. Siemenkasvatus epäonnistui aika täydellisesti viime keväänä eikä houkuttele uuteen yritykseen. On niin paljon muita, helpommin kasvatettavia kesäkukkia. Sattuneesta syystä minulla ei ole tästä kukasta kuvan kuvaa.

Olen iloinen, että tähänkin kategoriaan ylipäätään tuli laji tai pari. Esikasvatus paisuisi muuten vuosi vuodelta, koska on selvää, että haluan aina kokeilla myös jotakin uutta.

Tietyssä iässä

Vuoden urotyö: Raivasin lupiinipellosta perunamaan

klo 22:23 | 11.11.2023

Katselin sitä kasvimaan palaa jo edellisenä kesänä. Panin merkille, että siinä kasvoi valtava raparperi, joka kukki yli kaksimetrisillä kukkavarsilla. Oli myös kookas mustaherukkapensas. Palsta näytti kuitenkin hoitamattomalta: oli lupiinia, vuohenputkea, hevonhierakkaa, voikukkaa ja päivänkakkaraa. En todellakaan aikonut ottaa sitä vaivoikseni. Olinhan perustamassa kukkapuutarhaa omalle tontille, ja siinä riittäisi tekemistä vuosiksi.

Olin hankkiutunut ensimmäisen kesän jälkeen eroon lavakauluksista, joissa aikaisemmat omistajat olivat kasvattaneet perunaa, juureksia, yrttejä ja mansikkaa Villa Palasen tontilla. Tiesin kyllä, että siirtolapuutarhat perustettiin alun perin sitä varten, että palstoilla kasvatettaisiin ruokaa. Joka palstalla piti olla hedelmäpuita, marjapensaita ja kasvimaa. Keittelin hymy huulilla omenahilloa Palasen hedelmistä, mutta olin varma, että saan Turun kauppatorilta paremmat perunat, porkkanat ja valkosipulit kuin omasta maasta. Siis ei kasvimaata, ei, ei, ei.

Minulle tarjottiin toista palstaa, mutta se oli liian pieni, valmis ja kaukana.

En osaa edelleenkään sanoa, mikä muutti mieleni. Keskellä synkintä kaamosta päähäni vain pälkähti, että minun kannattaisi varata tuo kasvimaan palanen ennen kuin joku muu nappaa sen. Arvelin, etten kesällä 2023 vielä viljelisi siinä, ainakaan vihanneksia, mutta voisin aloittaa sen raivaamisen sitä hetkeä varten, kun Palasen perennapenkit olisivat valmiita ja minulle jäisi aikaa kasvimaan hoitoon.

Tuumasta toimeen. Heti toukokuun alussa, kun siirtolapuutarhan toimintakausi alkoi, tein treffit yhdistyksen rekisterinpitäjän kanssa kasvimaiden kulmalle. Hän esitteli minulle myös toisen vaihtoehdon: valmiiksi muokatun palstan, joka oli suhteellisen lähellä vesipistettä ja siten helppo kasteltava. Se oli kuitenkin minulle liian pieni, liian valmis ja liian kaukana Villa Palasesta. Olin mielessäni jo päättänyt kyntää kyisen pellon, joten vuokrasin sen.

Alkoi vimmattu googletus. Selvisi, että lupiini on haitallinen vieraslaji, joka leviää erittäin tehokkaasti siemenistä. Se ei kuitenkaan monista itseään juurakoiden avulla, joten pääsisin hyvään alkuun kaivamalla juurakot pois ja estämällä jäljelle jääneitä lupiineja kukkimasta.

Vuohenputki sen sijaan leviää nimenomaan pienistäkin juurenpaloista, ja sen tehokkain hävittämistapa on säännöllinen niittäminen juuri oikeassa vaiheessa, kun kasvissa on vasta muutama lehti. Kun tämän tekee toistuvasti, kasvi näivettyy vähitellen. Kasvimaa oli kuitenkin paikoitellen niin täynnä vuohenputken juuria, että lapion sai lyötyä vain vaivoin niiden läpi. Kyllä ne piti perata pois, jos alalle aikoi jotakin istuttaa tai kylvää.

Valtavien lupiininjuurakoiden vetäminen maasta oli nautinnollista.

Oli aurinkoinen ja raikas kevätpäivä, kun talkooavuksi tulleen tätini kanssa iskimme ensi kertaa lapiomme kasvimaan multaan. Lupiinin juurakot olivat valtavia! Niiden kiskominen maasta oli suorastaan nautinnollista. Melkein yhtä mukavaa oli paksujen, valkoisten vuohenputken juurien erottelu käännetyistä lapiollisista. Maa vaikutti muhevalta, ja onkilieroja oli paljon. Onnittelin itseäni hankinnasta: mahtavaa peltomultaa!

Ämpärit täyttyivät nopeasti juurakoista, mutta melkein yhtä nopeasti hupenivat voimamme. Saimme ensimmäisenä päivänä puhdistetuksi korkeintaan kolmen neliömetrin alan. Olimme silti onnellisia ja ylpeitä. Seuraavana aamuna olimme kipeitä.

Alkukesä oli täysin sateeton, joten aurinkokuivuri toimi tehokkaasti.

Seuraavaksi kerraksi toin palstalle pressun ja myöhemmin vielä toisen. Levitin pressut kasvimaan eteläpäätyyn kahdessa tarkoituksessa: ne tukahduttaisivat alla olevat rikkaruohot ja niiden päälle voisi kantaa juurakot kuivumaan. Se oli hyvä idea. Alkukesä oli Palasessa täysin sateeton, joten aurinkokuivuri toimi tehokkasti. Kun siirsin juurakot talikolla jätesäkkeihin heinäkuussa, ne olivat rutikuivia ja kevyitä.

Havittelin aluksi noin neljäsosaa palstasta perunamaaksi. Juurakoita oli kuitenkin niin paljon enemmän kuin vapaa-aikaa, että olisin ollut pulassa, ellei myös muuan riuska (lue: nuori) ystäväni olisi ilmoittautunut avuksi. Hän sanoi kaipaavansa liikuntaa ja ulkoilmaa sisällä istumisen vastapainoksi, joten tilanne oli win-win.

Nyt alkoi tapahtua. Ystäväni keskittyi maan kääntämiseen ja lupiineihin ja me muut poimimme pienemmät juuret multapaakuista käsin ja kolmipiikkisellä haralla. Toukokuun loppuun mennessä kolmen koplamme sai peratuksi noin puolet vuokramaan alasta. Työ jatkui syksyllä niin, että tällä hetkellä kääntämättä on enää pressujen alle jäänyt maa. Sen vuoro on ensi keväänä.

Sain perunat maahan kerralla, mutta sen jäkeen oli pakko levätä kaksi päivää.

Perunoiden idättäminen jäi viime tinkaan. Eihän minulla ollut kasvimaata vielä silloin, kun olisi pitänyt aloittaa. Arvelin ensin, että kahden kilon pussillinen Annabelle-siemenperunaa riittäisi, mutta kun perkuutyö eteni, ymmärsin, ettei niistä olisi kuin vähän alkuun. Ostin vielä toisen samanlaisen pussillisen. Kolmaskin pussillinen olisi kulunut.

Toisaalta oli onni, ettei perunoita ollut enempää. En ollut tajunnut, miten raskasta vakojen vetäminen kuokalla peltomultaan ja perunoiden kunnollinen peittäminen on. Olisin tarvinnut apua siihenkin. Sain perunat maahan miten kuten kerralla, mutta sen jälkeen oli pakko levätä kaksi päivää. Vatsalihakset, selkälihakset, reidet, jänteet – kaikki kipeinä.

Perunamaa pysyi yllättävän siistinä heinäkuun loppuun asti. Karu totuus paljastui kuitenkin sateiden myötä elokuussa, kun mullan mahtava siemenpankki heräsi eloon. Syyskuuhun mennessä perunan varsia tuskin enää erotti rikkaruohojen joukosta. En ehtinyt kitkeä, joten annoin olla.

Eniten oman maan perunoissa yllätti maku.

Nostin ensimmäiset perunat 65 päivää istutuksesta todistajien läsnäollessa. Hämmästyin nähdessäni, miten sieviä, siistejä ja puhtaita ne olivat, mutta eniten yllätti maku. Nehän olivat herkullisia, paljon parempia kuin kauppatorin parhaat. En ollut laskenut niiden varaan mitään. Pidin täysin mahdollisena, että viljely epäonnistuisi ensikertalaiselta, joten täydellisyyttä hipova sato ylitti odotukseni monin verroin.

Ei viljely ihan täysin onnistunut. Perunarutto iski lehtiin ja varsiin, mutten pitänyt kiirettä varsien katkaisemisessa, koska oli muuta tekemistä. Rutto ehtikin vioittaa muutamia mukuloita ennen kuin ehdin hätiin. Muutama peruna oli myös saanut osuman kuokasta, kun multasin perunoita kesäkuussa, ja muutama oli osittain vihertynyt. Täytyy olla ensi kerralla huolellisempi.

Perunoiden nostaminen oli muuten yhtä raskasta kuin istutus, ellei raskaampaa. En ihmettele yhtään, että maatiloilla sekä perunan istutus että nosto on valtaosin koneellistettu.

Terävällä sirpillä oli ilo huiskia menemään.

Palatakseni lupiineihin ja vuohenputkiin: niitin kesän aikana useita kertoja sirpillä sen kasvimaan osuuden, jota ei ollut vielä käännetty. Sirppi oli tuliterä eli hyvin terävä. Oli ilo huiskia sillä menemään. Nyt vain huolettaa, kun en tiedä, missä saisin sirppini teroitettua. Itse en valitettavasti osaa eikä minulla ole tahkoa.

Kuivia lupiinin ja vuohenputken juuria kertyi peratulta perunamaan osuudelta viisi jätesäkillistä. Ne eivät mahtuneet Villa Palasen puutarhajätekompostoreihin, puhumattakaan lämpökompostorista, joten järjestin niille kyydin Topinojan jäteasemalle. En erotellut eri lajien juurakoita toisistaan, joten jäte ei ollut puhdasta haitallista vieraslajia. Menikö se täydestä, en osaa sanoa, koska en ollut mukana.

Jäteyhtiö ohjeisti vielä alkukesällä tuomaan lupiinijätteet kaksinkertaisissa jätesäkeissä jäteasemalle. Sittemmin ohjetta on täsmennetty niin, että juurakot voisi kompostoida itse, ellei mukana ole kypsiä siemeniä. Jäteasemalle pitäisi viedä vain lupiinijäte, joka sisältää siemenkotia. Palasen jätteessä ei siemenkotia ollut.

Ensi kesän juurakkojätteet saattavat hyvällä onnella mahtua Palasen kompostoreihin. Perkaamatta on enää suhteellisen pieni ala, jonka valtalaji on lupiinin sijasta hevonhierakka.

Olen varautunut siihen, että saan niittää vuohenputkia ja kiskoa lupiineja maasta vielä pitkään, kenties täältä ikuisuuteen. Olkoon niin. Jokin hinta kai maailmankaikkeuden parhaista perunoista on kohtuullista maksaa.

Kirjoitukset avainsanalla villa palanen

1. Viiden litran kastelukannu on kevyempi kuin kymmenen litran kannu.

2. Karhunvatukat ja vadelmat voi latvoa.

3. Kanttaaminen on tekniikkalaji.

4. Oksasilppuri on hiljainen ja kätevä apuväline.

5. Ohjeita kesäkukkien istutusväleistä kannattaa noudattaa.

6. Hamppunaru ei toimi daalioiden tukena.

7. Aitaverkko ei aina riitä suojaksi istutuksille.

Tammikuu

Helmikuu

Maaliskuu

Huhtikuu

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu

Lokakuu

Marraskuu

Joulukuu

Nämä kukat nähdään Villa Palasessa myös ensi kesänä:

Nämä ovat mahtavia kesäkukkia, mutta vaihtelu virkistää:

Nämä jäävät melko varmasti kylvämättä ensi keväänä:

Minulle tarjottiin toista palstaa, mutta se oli liian pieni, valmis ja kaukana.

Valtavien lupiininjuurakoiden vetäminen maasta oli nautinnollista.

Alkukesä oli täysin sateeton, joten aurinkokuivuri toimi tehokkaasti.

Sain perunat maahan kerralla, mutta sen jäkeen oli pakko levätä kaksi päivää.

Eniten oman maan perunoissa yllätti maku.

Terävällä sirpillä oli ilo huiskia menemään.

Blogiarkisto

Kategoriat

Lue myös

Ensimmäinen kuukausi eläkkeellä – viisi asiaa, jotka yllättivät

Kuntien yhteinen E-kirjasto on digiloikka muinaisuuteen

Keukenhofin kauneimmat tulppaanit 2024 Top 10

Mielessä Keukenhof? 5 vinkkiä tulppaanimatkan suunnitteluun

Lainahöyhenissä – Olen mikä olen

Musikaalia Seinäjoen kaupunginteatterissa

Suosituimmat

Tapahtumat