Kirjoitukset avainsanalla puutarhat

Tämä on yhteenveto Villa Palasen kolmannen kauden tapahtumista. Mitä kaikkea vuonna 2023 tapahtuikaan palstallani Peltolan siirtolapuutarhassa? Aion kirjoittaa myöhemmin vielä tarkemmin vuoden parhaista oivalluksista ja esitellä onnistuneimmat perennaistutukset. 

Tammikuu

Jätin mökin kylmilleen osittain sähkön hinnan takia, mutta kuukausi olikin lauha ja lähes lumeton. Suunnittelin mökin sisustusta ja kävin Ikeassa katsomassa vaihtoehtoja. Löysin Etolasta kauniit ja kevyet bambuhyllyköt ja Kasvikuplasta kattoon ripustettavat kukkahyllyt.

Kylvöt: Tein kylvösuunnitelman Excel-taulukkoon ja tilasin siemeniä.

Helmikuu

Alkukuusta jänis ruokaili kellukkapenkissä kuin noutopöydässä. Katselin sitä valvontakameran kuvasta. Lumikellojen pieniä alkuja oli jo näkyvissä, mutta sitten saatiin kunnolla lunta.

Kylvöt: Kylvin keijunmekkoja ja laitoin köynnöspinaatin ja kuukausimansikan siemeniä jääkaappiin kylmäkäsittelyyn. Daalian juurakot saapuivat Hollannista.

Maaliskuu

Öisin oli koviakin pakkasia, mutta päivällä vesi tippui räystäiltä. 27. maaliskuuta satoi noin 20 senttiä lunta paljaaseen maahan.

Kylvöt: Kylvin leijonankitoja ja kiinanastereita. Kuukausimansikat, keijunmekot ja köynnöspinaatit kasvoivat jo kasvilamppujen alla. Loppukuusta siirsin yksittäisiin ruukkuihin noin 80 tainta.

Muut työt: Leikkasin Pepi-päärynän lähes pylväsmäiseksi. Tulppaanipenkissä näkyi paljon vihreitä alkuja, ja vein vanhoja Elfa-koreja niiden suojaksi.

Huhtikuu

Kylvöt: Siirsin osan taimista koulittuina parvekkeelle ja kylvin tsinniat, kosmoskukat, lehtikaalit ja mangoldit sekä vähän myöhemmin koreatörmäkukat ja tuoksuherneet. Kun mansikat ja pinaatit siirtyivät parvekkeelta Palaseen karaistumaan, kylvin vielä ruusupavut, auringonkukat ja basilikan. Siirtelin taimia paikasta toiseen päivät pääksytysten.

Muut työt: Leikkasin hortensiat ja sidoin vadelmat. Sain tädiltäni oksasilppurin, jolla haketimme talventörröttäjät ja muut risut.  Aloitimme kasvimaan perkaamisen ja tyhjensimme kompostin. Hanslankari kävi tekemässä takahuoneen katonrajaan varastohyllyn ja kiinnitti kattoon ja terassille koukkuja kukkahyllyjä ja muita ripustettavia varten.

Kukassa: Lumikellot ja krookukset. Loppukuusta myös narsissit ja ensimmäiset tulppaanit. Morellista kehkeytyi valkoinen kukkapilvi. Tumma jouluruusu kukki ensi kertaa.

Lue lisää: Sen piti olla helppoa - kootut epäonnistumiseni taimikasvatuksessa

Toukokuu

Istutukset: Jaoin vanhat, talvetetut daalian juurakot ja istutin vanhat ja uudet esikasvatukseen muovipusseihin. Tein kesäkukkien taimille viimeiset koulinnat ja istutin kuukausimansikat ja leijonankidat Palaseen. Ostin siirtolapuutarhan taimitorilta taponlehden, piikkiputken ja keltaisen päärynätomaatin taimen. Istutin loputkin kesäkukkien taimet, mutta touko-kesäkuun vaihteen hallayöt verottivat istutuksia. Toin daaliat palaseen karaistumaan.

Muut työt: Poistimme talkoilla lupiinin ja vuohenputken juuria kasvimaalta. Istutin peratulle alueelle perunat juuri ennen hallaöitä. Tein pikkumökin viereen pienen yrttimaan ja rakensin köynnöspinaateille kiipeilyalustan vanhoista heinäseipäistä ja narusta.

Kukassa: Melkein koko tulppaanipenkki ja kaikki hedelmäpuut. Norjanangervo, kääpiömanteli, hunajamarja ja muut marjapensaat. Perennoista särkyneet sydämet ja kalliokielot sekä kellukat. 

Sato: Korjasin ensimmäisen sadon kasvimaan valtavasta raparperista.

Lue lisää: Mitä olen oppinut tulppaaneista

Kesäkuu

Istutukset: Oli ensin tosi kylmää ja useita hallaöitä, sitten hellettä ja ihan koko ajan kuivaa. Istutin kesäkuun 10. päivän tienoilla daaliat ja erän uusia perennoja: preeriamesiangervoja, koreakärsämöitä, komeapoimulehtiä, sulka-angervoja ja jaloangervoja.

Muut työt: Siivosin mökin ja harjasin käytävän, kun kevään multatyöt olivat ohi. Kastelin joka päivä vähintään kesäkukat ja uudet taimet. Harasin perunamaan ja säkitin kuivuneita lupiinin juuria. Leikkasin etuaidan kauniiksi kartioksi heti juhannuksen jälkeen. Orapihlaja-aidan leikkuu alkoi talkoilla ennen kuun loppua. Perkasin kukkapenkkejä ja multasin perunat. Lajittelin maasta nostetut tulppaanin sipulit.

Kukassa: Kukkatykitys alkoi toden teolla. Ensin riehaantuivat kellukat ja lumipalloheisi, sitten tähtiputket, vartetut syreenit, töyhtöangervo, akileijat, alppiruusut ja lopulta myös ensimmäiset pionit sekä kurjenmiekat ja kurjenpolvet. Edelliskeväänä istutetuista pioneista kaksi juroi eikä kukkinut, mutta onneksi suosikkini Hillary teki kolme kaunista kukkaa.

Sato: Köynnöspinaatti alkoi tuottaa satoa. Hunajamarjoista saatiin maistiaisia juhannuspöytään. Karhunvadelmat kukkivat, ja päärynäpuussa näkyi paljon raakileita. 

Harmit: Pensasaidassa alkoi jo toukokuun lopulla näkyä tuholaisten harsoja. Suihkuttelin niitä kovalla vedenpaineella heinäkuun alkuun asti.

Heinäkuu

Istutukset: Hankin ja istutin lisää perennoja: tiarelloja, keijunkukkia, valkohattuja, verikurjenpolvia, kesäpikkusydämiä, mustialanruusun, varjohiippoja, isotähtiputken, lehtoakileijoja, hopeasyysvuokkoja ja peittokurjenpolvia. Kaikki menivät täydentämään olemassaolevia kukkapenkkejä. Sain naapurilta saavillisen vuorenkilpeä, jota istutin orapihlaja-aidan alle.

Muut työt: Valmistauduin avoimien ovien päivään kitkemällä hieman lisää. Siirsin miljoonakelloamppelin etupihan omenapuun oksaan, jossa se ihastutti ohikulkijoita. Maalasin ilmalämpöpumpun kotelon rikinkeltaiseksi, joka on myös mökin värisävy. Kitkin humalaa orapihlaja-aidan sisältä. Aloin kantata kukkapenkkejä.

Kukassa: Kesäkukkapenkki aloitteli kukintaansa, ja porttikaaren ruusupavut vahvistuivat päivä päivältä. Hajuherne Cupani näytti hienolta pyramideissa. Daaliapenkissä ehtivät ensimmäisinä kukkaan Wizard of Oz, Arabian Night ja Creme de Cognac. Muut seurasivat pian perässä.

Sato: Ruusupapu ja valkoinen kuukausimansikka tulivat satoikään ja  jatkoivat samaa rataa pakkasiin asti. Nostin ensimmäiset Annabelle-perunat 60 päivää istutuksesta, ja ne olivat uskomattoman maukkaita. Tulin välittömästi perunauskoon.

Harmit: Linnut söivät valkoherukat ja hapankirsikat niin, että ihmisten maistiaisiksi jäi vain pari marjaa. Jouduin edelleen kastelemaan istutuksia jatkuvasti, koska sadepilvet kiersivät Palasen lähes täydellisesti elokuun alkuun asti. Nurmikolla oli jopa keltaisia, lakastuneita lehtiä.

Lue lisää: Vuoden urotyö: Raivasin lupiinipellosta perunamaan

Elokuu

Parasta: Venetsialaisissa Palanen loisti sadunomaisena. Vain keijukaiset puuttuivat - vai puuttuivatko?

Kukassa: Sateet saapuivat vihdoin, ja tuntui kuin kesä olisi päättynyt saman tien. Kesäkukkapelto kuitenkin lainehti kauniina. Liljat avautuivat ja tuoksuivat öisin. Pikkutaimina hankitut sormustinkukat sekä gladiolukset alkoivat kukkia. Pensasruusut Sävel ja Sointu kukkivat uudestaan - ensimmäinen kukinta olikin kuivuuden takia tosi vaatimaton. Kaikki daaliat kukkivat.

Työt: Jatkoin kukkapenkkien kanttaamista. Hanslankari rakensi pikkumökin ovelle luiskan, joka helpotti koneiden siirtämistä ulos ja sisään. Arboristi vieraili leikkaamassa hedelmäpuiden vesiversot. Hän varoitti, että toinen luumupuista oli huonossa hapessa, ja jo kahden päivän päästä sen runko katkesikin myrskyssä. Kanto jyrsittiin ja runko vietiin pois. Harasin portin edustan. Sirpitsin kesän mittaan säännöllisesti kasvimaan reunat ja kääntämättä olevan alueen. 

Sato: Poimin ja pakastin viinimarjat. Karhunvatukkasato kypsyi ja omenashow käynnistyi. Tällä kertaa satoa saatiin Valkeista kuulaista. Tein melkein kaikista omenista hilloa.

Harmit: Työnteko haittasi puutarhurointia.

Lue lisää: Jatkoon vai ei? Kesän upeimmat yksivuotiset kukat ja pahimmat flopit

Syyskuu

Istutukset: Istutin valkoherukka Lepaan valkean sekä vähän lisää peittokurjenpolvia ja komeapoimulehtiä. Vaaleanpunainen kellukkakin sai paikan. Siirsin villiviinin länsirajalta terassin viereen. Yritin jatkaa syreenpenkkiä pohjoiseen, mutta multakerroksen alta paljastui louhikko. Istutin silti myyjäisistä hankkimani purppuraheisiangervon taimen siihen. Loppukuusta istutin krookuksen, kesäkellon, kevätkurjenmiekan ja hyasintin sipulit. Kasvimaan raivaus jatkui.

Muut työt:  Siivosin ja järjestin työkaluvajan ja pikkumökin, jotta sain terassin kalusteet, grillin ja työvälineet talveksi katon alle. Lopuksi siivosin mökin, siirsin parhaat matot syrjään ja peitin lattiat kuramatoilla ja sanomalehdillä talvikautta varten. Kesävesi oli jo suljettu, mutta olin säästänyt vettä siivousta ja tiskausta varten. Olin itseeni hyvin tyytyväinen, sillä Palanen ei ole koskaan minun aikanani ollut yhtä siisti ja järjestyksessä.

Sato: Nostin viimeiset perunat. Vastoin odotuksia tomaatit kypsyivät - niitä tuli ainakin neljä kourallista. Keräsin persiljaa ja muita yrttejä.

Harmit: Leikkasin perunoiden varret liian myöhään ja perunarutto ehti vioittaa perunoita, mutta vain muutamaa.

Lue lisää: Daaliakesä 2023. Parhaat kuvat Villa Palasen 15 lajikkeesta

Lokakuu

Istutukset: Nostin daaliat ensimmäisten pakkasten puraistua ja istutin niiden paikalle kerrottuja tulppaaneja, Järjestin ne muovikoreihin, jotta ne on keväällä helppo nostaa pois daalioiden tieltä. Tällä kertaa en jättänyt kesäkukkia talventörröttäjiksi, koska halusin istuttaa niiden paikoille Darwin-hybridejä, minkä teinkin. Maan pinta oli jo jäässä, kun istutin talvivalkosipulit kasvimaalle.

Muut työt: Haketin kesäkukkien varret. Silppusin myös ruusupapujen varret kompostiin ja otin värikkäät siemenet talteen. Keräsin jonkin verran muita siemeniä. Tyhjensin sadevesisaavit ja poistin koristevalot. Ostin 25 metriä uutta aitaverkkoa. Verkotin isoimman kukkapenkin kokonaisuutena ja lisäksi suojasin yksittäiset pensaat verkkohäkeillä jäniksiltä ja peuroilta.  Lopuksi sammutin ilmalämpöpumpun. Palanen oli valmis talvikauteen.

Sato: Ryöppäsin mangoldia ja lehtikaalia pakastimeen.

Harmit: Kun istutin pitkää tulppaanipenkkiä, pihasta katosi 12 isoa sipulia sillä välin, kun kävin sisällä tauolla. Ajattelin, että harakat ehkä veivät ne. Seuraavaksi alkoi näyttää siltä, että joku kaivoi jo istutettuja sipuleja ylös. Suojasin pitkän penkin kanaverkolla. Valvontakamerasta kuitenkin selvisi hetken päästä, että rosvo oli metsähiiri, jota ei verkko pidätellyt pätkääkään. Noin kolmasosa kaikista istuttamistani sipuleista meni siimahännän talvikätköihin. Lisäksi vanhuuttaan hapertunut porttikaari hajosi navakassa tuulessa kahdesta kohtaa ja piti poistaa paikaltaan.

Marraskuu

Kuun puolivälissä satoi lunta ja loppukuusta oli aika kylmääkin. Kävin Palasessa harvoin, koska olin pitkään kipeänä.

Kylvöt: Tilasin siemeniä kevättä varten ja tutkin daaliavalikoimia, mutten vielä tilannut.

Harmit: Hiirituhot jatkuivat kukkapenkeissä maan jäätymiseen asti. Hankin ladattavan jyrsijäkarkottimen.

Joulukuu

Työt: Tein talven ensimmäiset lumityöt 1. joulukuuta. Koko kuukausi oli talvinen. Pesin kuramatot lumessa, mutta muuten kävin vain luomassa lunta ja vaihtamassa kameran patterin.  Kylvin jäiseen multaan pitkään altakasteluruukkuun taponlehteä, punahattua ja kirahvikukkaa ja peittelin hiekalla ja harsolla.

Eläimet: Jänikset, peurat ja kettu liikkuivat jäljistä ja kameran tallenteista päätellen ahkerasti tontilla. Hiiren jälkiä ei enää näkynyt.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jotkut valittavat, että joulu tulee kauppoihin liian nopeasti. Minua hämmästyttää, miten aikaisin ensi kauden siementen kaupittelu on alkanut. Multahan on tuskin ehtinyt edes jäätyä viime kauden jäljiltä! Eräskin suosittu siemenkauppa ehti myydä yhden lajikkeen loppuun ennen kuin edes huomasin, että kauppa on auki.

On siis aika summata kesän kokemukset ja pohtia, mitä yksivuotisten kesäkukkien siemeniä tarvitsen myös ensi keväänä, mitkä saattavat jäädä tauolle ja mitä en ainakaan tällä kertaa kylvä. Olisi neljäskin kategoria: uudet lajit ja lajikkeet, joita mielin kokeilla. Sen aika on kuitenkin vasta vähän myöhemmin.

Nämä kukat nähdään Villa Palasessa myös ensi kesänä:

Leijonankidat Twinny F1. Kasvatin näistä kahta versiota, Peach ja Apple Blossom. Molemmat olivat tosi suloisia, mutta omenankukka kasvoi ja kukki hieman paremmin kuin persikka. Eli jos näiden kesken pitäisi valita, kylväisin jatkossa Apple Blossomia.

Leijonankitojen etuja ovat kylmänkestävyys ja uskomattoman pitkä kukinta. Nämä avasivat ensimmäiset kukat ennen juhannusta ja lopettivat vasta pakkasiin. Kukkavanat pitää vain katkaista kuihtuneiden kukkien alapuolelta, ja jäljelle jääneen varren silmuista alkaa kehittyä uusia kukkavanoja.

Twinny on kääpiölajike ja sopii parhaiten kukkapenkkien reunoille. Sille saattaisi löytyä Palasen puutarhassa parempikin paikka kuin kesäkukkapellon laita. Kesäkukkapeltohan on periaatteessa tarkoitettu korkeille kukille, jotka heiluvat tuulessa.

Hajuherneet Cupani. Tämä on yksi vanhimmista hajuhernelajikkeista ja pelkäsin, että kukkia tulisi vain vähän. Olen nimittäin lukenut, että vanhemmista lajikkeista on siirrytty uudempiin sen takia, että saataisiin enemmän kukkia per kukkavarsi. Pelko oli kuitenkin turha. Hajuhernepyramidi kukki varsin runsaasti koko kesän syksyn hallaöihin saakka.

Parasta Cupanissa on tuoksu. Olen iloinen, että sijoitin toisen pyramideista lähelle Palasen sisääntuloa. Siinä sitä oli helppo nuuhkia ja tuoksu tuntui terassille asti, jos tuulen suunta oli sopiva. Ostin siemenet Siementarhasta ja kasvatin taimet ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeilla. Myös hajuherne on kylmänkestävä, mikä oli viime keväänä etu.

Ruusupapu Käberbohne. Monivuotiset köynnökset eivät havaintojeni mukaan ole menestyneet Villa Palasen porttikaaressa järin hyvin, minkä takia päätin viime keväänä kokeilla siihen yksivuotista ruusupapua. Koe onnistui erinomaisesti. Kasvustosta tuli nopeasti rehevä ja se tuotti kukkien ohella niin paljon syötävää, etten ostanut torilta vihreitä papuja koko kesänä. Kun kyllästyin, annoin palkojen pullistua ja papujen tuleentua. Monivärisiä kuivattuja papuja kertyi kolmisen desilitraa.

Vanhuuttaan hapertunut porttikaari hajosi syysmyrskyssä, joten en ole varma, onnistuuko papukasvatus portilla ensi kesänä. Porttikaaren lisäksi kasvatin ruusupapuja myös terassin sisääntulon vieressä, ja sekin oli hyvä paikka.

Gladiolukset. Näitä ei kasvateta siemenestä vaan juurimukulasta, mutta otin ne mukaan, koska yllätyin niiden menestyksestä ja sopivuudesta Villa Palasen kukkapenkkiin. Aion ilman muuta hankkia jotakin lajiketta ensi kesäksi. Sain nämä mukulat daalioiden kaupanpäällisenä enkä ole varma, saanko samoja mistään ensi keväänä.

Nämä ovat mahtavia kesäkukkia, mutta vaihtelu virkistää:

Punakosmos Double Click Rose Bonbon. Isot kasvit ja paljon kauniita kukkia, joista osa on erityisen kauniisti laskostettuja ja osa muuten vain kerrottuja. Lajike on kuitenkin hiukan matalampi kuin Apricotta eikä heilu yhtä hienosti tuulessa. Minulla on mielessä kolmas lajike, jota ehkä haluan kokeilla.

Isotsinnia Queeny Red Lime. Kukat ovat tsinniaksi isoja ja upean värisiä, mutta niitä tuli aika vähän, koska lajike oli puistokotiloiden suursuosikki. Kotilot kalusivat lähes lehdettömiksi ne kasvit, joita ei kesäkuun alun halla vienyt.

Kiinanasteri Chamois Turm. Valtavan kokoiset, pallomaiset kukat, jotka nuokkuvat pelkän painonsa takia alaspäin. Nämä ovat ihania, mutta parin ensimmäisen kukinnon jälkeen loput eivät enää välttämättä kehity pallomaisiksi, vaan muistuttavat enemmän kiekkoa. Voi olla, että hieman pienikokoisemmat kiinanasterit ovat sittenkin varmempi valinta. Niiden kukkavarret pysyvät paremmin pystyssä ja kukat pyöreinä.

Keijunmekko. Minulla oli vaikeuksia keijunmekon esikasvatuksessa ja sain vain vaivoin kaksi amppelillista taimia istutuskuntoon. Niistä kehittyi rehevä kasvusto, joka ulottui terassin katosta sen lattiaan. Ensi kesäksi saatan silti esikasvattaa jotakin muuta kesäköynnöstä, ihan vain vaihtelun vuoksi. Kelloköynnös se ei kuitenkaan ole, koska sen kukinta jää käsittääkseni yleensä aika myöhäiseksi.

Nämä jäävät melko varmasti kylvämättä ensi keväänä:

Koreatörmäkukka Salmon Queen. Näistä sanottiin jossakin, että ne heiluvat korkeimpina muiden kesäkukkien yläpuolella ja siksi sijoitin ne kukkapenkin keskelle taakse. Ennuste ei kuitenkaan toteutunut: koreatörmäkukat olivat matalampia tai korkeintaan yhtä korkeita kuin punakosmos Apricottat.

Hennot törmäkukat jäivät rotevien kosmosten jalkoihin. Kasvi on kaunis, mutta minulla ei ole sille sopivaa paikkaa, koska asetan kosmokset etusijalle. Ensi kesänä vähemmän on enemmän.

Auringonkukat. Kasvatin muutamia matalia auringonkukkia, mutta ne eivät jostakin syystä menestyneet kovin hyvin. Alkukesä oli ehkä liian kuiva tai kasvualustassa ei ollut tarpeeksi ytyä. Havaitsin myös, etteivät ne oikeastaan sovi tyyliltään Palaseen ainakaan perinteisenä keltaisena. Ei jatkoon. Jokin punainen lajike saattaisi jossakin vaiheessa tulla kysymykseen.

Kesäleimut. Ei haittaa, jos nämä siemenet ovat jo kaupasta lopussa, koska en kasvattaisi niitä kumminkaan. Siemenkasvatus epäonnistui aika täydellisesti viime keväänä eikä houkuttele uuteen yritykseen. On niin paljon muita, helpommin kasvatettavia kesäkukkia. Sattuneesta syystä minulla ei ole tästä kukasta kuvan kuvaa.

Olen iloinen, että tähänkin kategoriaan ylipäätään tuli laji tai pari. Esikasvatus paisuisi muuten vuosi vuodelta, koska on selvää, että haluan aina kokeilla myös jotakin uutta. 

Uhosin talvella, että teen täksi kesäksi siirtolapuutarhapalstalleni Villa Palaseen 10-metrisen daaliapenkin. Suunnitelma onnistuikin, joskaan ei yli odotusten – odotukset olivat nimittäin vielä kovemmat.

Oletin hölmösti, että tulisi hetki, jolloin koko daaliapenkki olisi upeassa kukassa yhtä aikaa. Niin ei käynyt. Isokukkaisimmat daaliat kukkivat varsin myöhään ja niukasti, ja muuan varhain kukintansa aloittanut yksilö lopetti kukinnan aikaisin.  Siinä on tosin tälläkin hetkellä nuppuja, joten periaatteessa on vielä mahdollista, että unisono onnistuu. Ellei sitten halla ehdi ensin.

Ehdoton suosikkidaaliani tänä kesänä: Break Out. Ensimmäisessä erässä kolme kukkaa, toisessa kaksi.
Ehdoton suosikkidaaliani tänä kesänä: Break Out. Ensimmäisessä erässä kolme kukkaa, toisessa kaksi.

Mutta palataanpa alkuun eli kevääseen.

Minulla oli ennestään kuusi daalian juurakkoa, joista yksi, keltainen kaktusdaalia Gold Crown, ajalta ennen Villa Palasta. Osa juurakoista oli jo aika isoja enkä ollut jakanut niitä vielä kertaakaan. Niinpä ajattelin, että saisin niistä jakamalla 12-16 juurakkoa, ja lisäksi tarvitsisin saman verran uusia.

Tavoitteenani oli monipuolisuus ja runsas väriloisto, ei esimerkiksi harmonia tai tyylikkyys. Olen vielä niin tuore puutarhuri, että haluan kokeilla monenlaista, jotta näen, mistä pidän ja mikä toimii Villa Palasessa.

Maya onnistui tekemääni useita lootusmaisen kauniita kukkia, vaikka juurakko oli pieni ja huonokuntoinen.
Maya onnistui tekemääni useita lootusmaisen kauniita kukkia, vaikka juurakko oli pieni ja huonokuntoinen.

Tilasin ensin satsin Farmer Gracyltä Hollannista ja sitten vielä muutaman juurakon Ruotsista Magnolia Nossebrolta, jonka daaliavalikoima on aivan valtaisa. Valitsin kuvien perusteella mielestäni kauneimmat ja sykähdyttävimmät, ja olen yhä yhtä lukuun ottamatta tyytyväinen valintoihini.

Wizard of Oz on suosittu leikkokukka, koska sen kukkavarret ovat pitkiä. Vain ensimmäisen kukan se tekee lähelle vartta.
Wizard of Oz on suosittu leikkokukka, koska sen kukkavarret ovat pitkiä. Vain ensimmäisen kukan se tekee lähelle vartta.

Valintani olivat vaaleanpunainen pallodaalia Wizard of Oz, iso, vaalea Break Out, sitä hieman tummempi isokukkainen Penhill Watermelon, suosikkidaalia Cafe au Laitin punertava muoto Cafe au Lait Royal, keskisuuri, pronssin sävyinen Miss Brandy ja samansävyinen pompon Cornel Bronze. Lisäksi tilasin Englannin-matkojen muistoksi tummanpunaisen klassikon Arabian Nights sekä keltaisen Lake Ontarion ja kelta-pronssin sävyisen Creme de Cognacin.

Useimmat "Senior's Hopen" kukat olivat yksivärisen haaleankeltaisia, mutta parhaimmillaan siinäkin oli sävyjä.
Useimmat "Senior's Hopen" kukat olivat yksivärisen haaleankeltaisia, mutta parhaimmillaan siinäkin oli sävyjä.

Ja sitten oli se yksi. Senior’s Hope paljastui valjuksi, vaaleankeltaiseksi pallodaaliaksi, vaikka odotin sykähdyttävää vaalean mustaherukan väristä. Luulenpa, että sain Magnolia Nossebrolta vahingossa väärän juurakon. Olen ymmärtänyt, ettei se ole kovin poikkeuksellista, joten en ole reklamoinut. Sattuuhan sitä.

Creme de Cassis on monen daaliasuosikki. Ymmärrän hyvin. miksi.
Creme de Cassis on monen daaliasuosikki. Ymmärrän hyvin. miksi.

Jaoin daaliat 7. toukokuuta samalla, kun tarkistin niiden kunnon. Kookas Gold Crownin juurakko oli säilytyksessä kerrostalon kylmäkellarissa pehmennyt niin pahoin, että jouduin heittämään valtaosan muhkeista juurimukuloista biojäteastiaan. Valikoin kolme kiinteintä pötkylää esikasvatukseen. Myös Mayan juurakko oli huonossa hapessa, mutta laitoin siitä silti toiveikkaana yhden palleron multaan.

Myöhään kukkiva Ambassador on tosi voimakkaan värinen ja onnistuu harvoin kuvissa.
Myöhään kukkiva Ambassador on tosi voimakkaan värinen ja onnistuu harvoin kuvissa.

Paras juurakko oli Ambassadorilla. Sain yhdestä juurakosta viisi isoa palaa, joissa oli yksi tai useampi mukula, kaula, osa alkuperäisen kasvin maavartta ja katkaistu vanha varsi. Silmuja ei ollut näkyvissä, mutta tiesin, ettei niitä välttämättä tarvita, kun palassa on kaikki muut osat. Creme de Cassisilla oli myös laaja juurakko, vaikka melko pienet mukulat. Jaoin myös sen viiteen osaan.

Strawberry Creamilla oli jo selvät, vihreät silmut, joten se oli helppoa jakaa kolmeen osaan. Jättidaalia Cafe au Lait oli myöskin heräämässä. Sen juurakon jaoin kahteen osaan, joissa molemmissa oli silmu.

Creme de Cognac on vähintään yhtä näyttävä kuin sisarensa Cassis. Se aloitti kukintansa varhain heinäkuussa.
Creme de Cognac on vähintään yhtä näyttävä kuin sisarensa Cassis. Se aloitti kukintansa varhain heinäkuussa.

Esikasvatin daaliat Ikean isoissa muovipusseissa: pari viiltoa saksilla pussin pohjaan, pari kolme kourallista multaa pussiin, sitten juurakko mukaan ja loraus vettä päälle. Pussit pystyyn isoihin pahvilaatikoihin ja pahvilaatikot ikkunalle. Opin menetelmän kokeneemmilta Instagramissa, ja se toimi ihmeteltävän hyvin. Pussien läpi näki hyvin, miten juurakot alkoivat kasvattaa uusia juuria.

Miss Brandy kärsi ehkä kaikkein eniten lehtokotiloiden hyvästä ruokahalusta.
Miss Brandy kärsi ehkä kaikkein eniten lehtokotiloiden hyvästä ruokahalusta.

Esikasvatin kaikkiaan 30 juurakkoa, mutta neljä vanhojen daalioiden jakopalaa ei lähtenyt kasvattamaan vartta.  Ajattelin, että määrä on ihan riittävä, ja suunnittelin karkeasti korkeuteen ja väriin perustuvan istutusjärjestyksen. Matalammat daaliat olisivat penkin päädyissä ja korkeammat keskellä.

Kaktusdaalia Gold Crownin väri vaihtelee vaaleankeltaisesta lähes oranssiin.
Kaktusdaalia Gold Crownin väri vaihtelee vaaleankeltaisesta lähes oranssiin.

Siirsin taimet Palaseen akklimatisoitumaan kesäkuun alun lämpöaallon aikana. Tulppaanipenkki alkoi jo näyttää siltä, että sipulit voisi kaivaa ylös ja vaihtaa mukuloihin, mutta sitten tulivat hallayöt. Istutin daaliat lopulta vasta 15. kesäkuuta, ja silti pidin vielä muutaman yön ajan harsoa niiden päällä. Varustin penkin aimo annoksella kompostoitua hevosen takapotkua, jonka sain ostettua siirtolapuutarhan omasta Multamarketista.

Strawberry Cream on varma kukkija.
Strawberry Cream on varma kukkija.

Alkukesä oli Palasessa hyvin kuiva. Reilut kaksi kuukautta kului ilman pisaraakaan, kun sadekuurot eivät vain osuneet kohdalle. Kastelin daaliapenkkiä ahkerasti ja pidin taimia silmällä. Se oli helppoa, koska mökille ei pääse sisään kulkematta kukkapenkin sivuitse. Havaitsin pian jotakin outoa molemmissa Cafe au Laitin taimissa. En jäänyt arpomaan, mikä niitä vaivasi, vaan poistin taimet, jotta mahdollinen virustauti ei leviäisi.

Tässä ovat Cafe au Lait Royal -daalian molemmat kukat. Samasta juurakosta.
Tässä ovat Cafe au Lait Royal -daalian molemmat kukat. Samasta juurakosta.

Daalioita oli nyt jäljellä 24. Kaikki kukkivat, mutta eivät yhtä paljon. Nyrkkisääntönä saattaa pitää, että mitä isommat kukat, sitä vähemmän.

Huonoin suoritus on Cafe au Lait Royalilla, joka on tähän mennessä tehnyt tasan kaksi kukkaa. Niistä toinen oli melko tumma pinkki ja toinen aivan vaalea, ja molemmat piilottelivat lehtien takana, kuten Cafe au Laitilla on tapana.  Penhill Watermelon on tehnyt vain kolme kukkaa, mutta ne ovat isoja, korkeita ja upeita. Wizard of Oz ja Strawberry Cream edustavat toista ääripäätä: aloittivat aikaisin ja kukkivat tauotta koko kesän. Onnekkaasti sijoitin ne lähelle hiekkatietä ja porttia.

Arabian Night lienee yksi tunnetuimmista jalostetuista daalioista.
Arabian Night lienee yksi tunnetuimmista jalostetuista daalioista.

Ja mitäkö tästä daaliakaudesta jäi käteen? Ainakin se, että tulppaanien ja daalioiden vuorottelu on ylipäätään mahdollista. Myöhäisimmätkin tulppaanit ehtivät kuihtua ennen kuin yöhallat olivat ohi ja daalioiden istutus oli mahdollista. Nyt odotan talvihallaa ennen kuin nostan juurakot ylös, ja sen jälkeen voi vielä aivan hyvin istuttaa tulppaanin sipulit tilalle.

Sen myös opin, että rohkea jakaminen kannattaa ja jakopaloista kasvaa kelpo daalioita. Jaettavan juurakon pitää kuitenkin olla kiinteä ja hyväkuntoinen.

Saanko esitellä: Penhill Watermelon, iso ja upea.
Saanko esitellä: Penhill Watermelon, iso ja upea.

Pitkä, mutta kapea kukkapenkki ei ehkä ole daalioille aivan optimaalinen. Mieluiten istuttaisin ne osaksi leveämpää kukkapenkkiä, jossa ne saisivat luontevaa tukea muilta kukilta. Nyt samassa penkissä on vain jättilaukkoja ja muutamia liljoja. Toisaalta kukkia on helppoa ja hauskaa ihailla ihan läheltä, kun ne ovat kaikki aivan sisääntulokäytävän vieressä, ja sehän tässä juuri oli pointti.

Cornel Bronze on niin ihana pompon, että sitä pitää koskettaa ohi kulkiessa.
Cornel Bronze on niin ihana pompon, että sitä pitää koskettaa ohi kulkiessa.

Yhden asian aion tehdä ensi kesänä toisin. Rakensin heinäkuussa lähes koko daaliapenkin ympärille tukikehikon muovikepeistä ja hamppunarusta. Naruja risteilee myös penkin keskellä. Viritys ei ole ollut kovin toimiva eikä tietysti kauniskaan. Matalammat daaliat eivät tarvitse tukea, ja ne jotka tarvitsevat, hyötyisivät vankemmasta tukemisesta.

Matala Lake Ontario jäi hieman muiden daalioiden varjoon. Ensi kesänä annan sille paremman paikan.
Matala Lake Ontario jäi hieman muiden daalioiden varjoon. Ensi kesänä annan sille paremman paikan.

Ensi kesäksi aion monipuolistaa daaliavalikoimaa entisestään. Tämän syksyn juurakoista saattaa riittää jokin jakopala jopa siirtolapuutarhan taimitorille ensi keväänä. Ainakin Ambassadorista ja Creme de Cassisista. Pussikasvatus on niin näppärää, ettei parin ylimääräisen taimen esikasvatuksesta olisi juurikaan vaivaa.

--

Aloituskuvassa: Miss Brandy.

Kommentit (4)

Leenu
1/4 | 

Odotan aina sinun postauksiasi, olivatpa ne kuvauksia Palasen elämästä, puutarhan kukista, ihan mistä vaan. Minäkin olen innostunut tulppaaneista ja ehkä jatkossa daalioista, sinun ansiostasi. Kaipaan juttuja vaatteiden ostamisesta ja esittelystä. Mutta voi, miten harvoin tulet näkyville. Kun Palasen elämä vaipuu talven lepoon, niin ilahduta useammin kirjoituksillasi.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/4 | 

No mutta, onpa mukava kuulla, että kirjoitelmani kiinnostavat. Viime aikoina kaikki työltä liikenevä aikani on kuitenkin kulunut puutarhanhoidossa, ja siihen Kankkulan kaivoon hulahtavat myös rahat. En ole hankkinut sanottavasti uusia vaatteita pariin vuoteen. Tuskinpa ensi keväällä tapahtuva eläkkeelle jääminen tuo tähän isoa muutosta, koska silloin tarvitsen yhä harvemmin siistejä asuja (nykyään sentään pukeudun kerran viikossa) ja rahaa tulee olemaan käytössä niukasti. Niinpä en uskalla luvata vaate-esittelyille jatkoa.
Olen tosin kuullut, että eläkkeellä oleminen on ihan erilaista kuin siitä haaveilu, joten ehkä on parempi olla lyömättä lukkoon minkäänlaista ennustetta blogin tulevaisuudesta. Aika näyttää. 

Vierailija
3/4 | 

Toivon samaa kun edellinen kirjoittaja. Odottelen kovasti sinun kirjoituksia.
Hyvää alkavaa syksyä 🍂

Maija
Liittynyt15.10.2015
4/4 | 

Pitkää ja lämmintä syksyä myös sinulle, arvoisa Vierailija! Olkoon talvi luminen ja tulkoon kevät nopeasti!

Yritin kukittaa Villa Palasen sisääntulon tulppaaneilla jo viime vuoden kevääksi, mutta yritys jäi yritykseksi poikkeuksellisen vaikean talven takia. Tänä vuonna onnistuin paremmin, vaikkakin ilman omaa ansiotani. Talvi vain oli sipulikasveille parempi, ja lähes kaikki istutetut sipulit kukkivat. Kukinnan seuraaminen tuotti monta oivallusta tulppaanien luonteesta.

Tulppaanipenkin toinen kattaus. Tässä on ainakin Charming Ladyjä, Peptalkeja, Mount Tacomia ja Foxy Foxtroteja.
Tulppaanipenkin toinen kattaus. Tässä on ainakin Charming Ladyjä, Peptalkeja, Mount Tacomia ja Foxy Foxtroteja.

1. Tarkka suunnitelma ei aina toteudu

Vuoden 2022 kevääksi tein tulppaanipenkkiä varten tarkat suunnitelmat. Istutin vain muutamia lajikkeita ja jengasin niiden värit, korkeudet ja kukkimisajankohdat yhteen niin, että penkin etulaidassa olisi matalampia ja aikaisempia lajikkeita, takalaidassa korkeampia ja myöhäisempiä. Istutin valkoisia ja värillisä lajikkeita ryhminä vuorotellen tasaisin välimatkoin.

Penkki olisi epäilemättä näyttänyt hyvältä, ellei luonto olisi tehnyt suunnitelmaani tyhjäksi. Vain noin puolet tulppaaneista ylipäätään nousi maasta talven jälkeen, ja niistäkin osa joutui sorkkaeläinten suihin. Kukkapenkki näytti kaikkea muuta kuin harkitulta. Päätin toimia jatkossa toisin.

Keskellä vihreäraitaiset Florosat ja niiden ympärillä neljä versiota Peptalkista. Liljatulppaaneiden lajike on Ballerina, ja mukana on myös kaksi Mount Tacomaa ja yksi persikanhohtoinen Charming Lady.
Keskellä vihreäraitaiset Florosat ja niiden ympärillä neljä versiota Peptalkista. Liljatulppaaneiden lajike on Ballerina, ja mukana on myös kaksi Mount Tacomaa ja yksi persikanhohtoinen Charming Lady.

Exotic Emperoreja tuli yllättävän monta.
Exotic Emperoreja tuli yllättävän monta.

2. Jos tulppaani ei kukkinut viime vuonna, se voi kukkia tänä vuonna

Vihreäraitatulppaanit Florosa ja Greenland epäonnistuivat viime keväänä oikein urakalla: kummastakaan lajikkeesta ei näkynyt  kuin pari hassua esimerkkiä. En hankkinut niitä tai muita viridianoja täksi kevääksi ollenkaan. Silti kukkapenkin laitaan ilmestyi useita upeita Florosoja. En valita, ihmettelen vain.

Sitäkin ihmettelen, että aikaisia, valkoisia Exotic Emperoreja tuli 15, vaikka istutin vain 10 sipulia. Varmaan sama syy kuin Florosan kohdalla.

Charming Lady.
Charming Lady.

3 Viime vuoden suosikki voi olla tänä vuonna pettymys

Viime vuoden suosikkilajikkeeni olivat iso, puhtaan valkoinen pionitulppaani Mount Tacoma ja aprikoosin sävyinen, vivahteikas kerrottu tulppaani Charming Lady, joka tuottaa useita kukkia samaan varteen. Istutin täksi kevääksi molempia 30 sekaisin muiden lajikkeiden kanssa.

Molemmat alisuoriutuivat. Yllätyksestä ei voi puhua, koska etenkin Charming Ladyn sipulit olivat huomattavan pieniä. Niin ovat monet kukatkin, ja sama pätee Mount Tacomaan. Upeita, isoja kukkia tuli kyllä muutamia, mutta ei kolmeakymmentä.

Nämä keltaiset tulppaanit olivat kukkapenkin kutsumaton lisä, jonka nimeä en tiedä. Muutamia punaisia perustulppaaneja on penkissä ollut "aina".
Nämä keltaiset tulppaanit olivat kukkapenkin kutsumaton lisä, jonka nimeä en tiedä. Muutamia punaisia perustulppaaneja on penkissä ollut "aina".

Kaufmanniana-tulppaani The First on sisäpuolelta hyvin vaalea ja ulkopuolelta värikäs. Se sopii mainiosti yksivärisen Toronton seuraan, vaikka aloittaa kukinnan hieman aikaisemmin.
Kaufmanniana-tulppaani The First on sisäpuolelta hyvin vaalea ja ulkopuolelta värikäs. Se sopii mainiosti yksivärisen Toronton seuraan, vaikka aloittaa kukinnan hieman aikaisemmin.

4. Sipulipussissa ei aina ole sitä, mitä päällä lukee

Istutin ison tulppaanipenkin sipulit sekoituksena ja useimmat lajikkeet olivat minulle ennestään tuntemattomia. Kun penkkiin sitten ilmestyi koko joukko kirkkaan keltaisia kukkia, olin hieman ihmeissäni. Osassa oli musta sisus, osa oli kauttaaltaan keltaisia. Kumpiakaan en muistanut istuttaneeni, ja muistiinpanoni vahvistivat tämän.

Vaikutti siltä, että White Parrot puuttui penkistä kokonaan ja lisäksi Blushing Lady -liljatulppaaneja oli selvästi vähemmän kuin piti. Ilmeisesti sipulipusseissa oli väärä sisältö.

En ollut keltaisista tulppaaneista kovin innoissani, mutta kolmas sekaannus oli onnekas. Istutin syksyllä ruusupensaiden juurelle kahta raitalehtitulppaania, punaista Torontoa ja matalaa, vaaleanpunaista  Sweet Ladya. Tai niinhän minä luulin. Sweet Ladyn sijasta penkissäni komeili lummetulppaani The First. Yhdistelmä oli hätkähdyttävän hieno. Mikä parasta, nämä molemmat tulppaanit ovat kestävän maineessa ja ilahduttanevat ohikulkijoita tulevinakin vuosina.

Foxy Foxtrot.
Foxy Foxtrot.

Onko tämä vaalea Peptalk vai värikäs Foxy Foxtrot? En ole varma.
Onko tämä vaalea Peptalk vai värikäs Foxy Foxtrot? En ole varma.

La Belle Epoque.
La Belle Epoque.

5. Kukkien väri voi vaihtua kukinnan edetessä

Foxy Foxtrotin tunnistaminen aiheutti hieman päänvaivaa. Tulppaani oli auetessaan yksivärinen, kerrottu vaalean keltainen, enkä muistanut hankkineeni sellaisia. Kukinnan edetessä se sai kuitenkin lisää persikkaisia, kultaisia ja vaaleanpunaisia sävyjä, kuten kuuluikin. Hieman vaaleaksi lajike kuitenkin Palasessa jäi.

Toinen värinvaihtaja on La Belle Epoque, joka oli aluksi roosa ja sai lisää ruskeita vivahteita kypsyessään. Tulppaani on maineensa veroinen: kukat ovat todella isot ja hätkähdyttävän kauniit, ja kukinta kestää pitkään. La Belle Epoque on tämän kevään Top 10 -listan ehdoton ykkönen.

Peptalkin eri värimuotoja.
Peptalkin eri värimuotoja.

6. Joskus sama lajike kukkii eri väreissä

Aika hämmästyttävä on myös Peptalk. Sen kukka on aina viirukas ja kerrottu, mutta väri voi olla mitä tahansa lähes valkoisesta pinkin kautta tummahkoon punaiseen. Luulin niitä ensin eri lajikkeiksi, kunnes googlasin ja tämä ominaisuus tuli esiin. Top 10-listan kakkonen, sanoisin.

Ensimmäisessä vaiheessa kukkivat Exotic emperorit ja perusväriset, yksinkertaiset Darwin-hybridit. Seuraava vaihe oli valkoisten Mount Tacomien ja pastelliväristen pionitulppaanien juhlaa. Ne ovat tässä vasta nupulla.
Ensimmäisessä vaiheessa kukkivat Exotic emperorit ja perusväriset, yksinkertaiset Darwin-hybridit. Seuraava vaihe oli valkoisten Mount Tacomien ja pastelliväristen pionitulppaanien juhlaa. Ne ovat tässä vasta nupulla.

Blushing Lady on kookas ja korkea, suorastaan majesteettinen liljatulppaani, yksi tämän vuoden suosikeistani.
Blushing Lady on kookas ja korkea, suorastaan majesteettinen liljatulppaani, yksi tämän vuoden suosikeistani.

7. Tiheä istutus ei jätä tilaa kukinnalle

Istutin osan sipuleista aivan vieri viereen, koska olin nähnyt netissä, että leikkotulppaaneja kasvatetaan niin, ja sen näytti hyvältä. Tämä kukkapenkin kohta näyttikin upealta vielä siinä vaiheessa, kun myöhäisemmät lajikkeet olivat nupulla. Kun ne kuitenkin kasvoivat ja avautuivat, huomasin, etteivät isot kukinnot saaneet ansaitsemaansa tilaa ja osa kukista jäi muiden varjoon. Näitähän ei leikata nuppuina kuten leikkotulppaaneja.

La Belle Epoquet sijoitin muista erilleen ryhmäksi noin viiden sentin päähän toisistaan, ja tämä ratkaisu osoittautui hyväksi. Jatkossa jätän hieman enemmän tilaa sipulien väliin.

8. Hallittu sekaistutus näyttää hauskalta

Istutin melkein kaikki lajikkeet sekaisin samaan pitkään penkkiin, ja tuloksena oli ihan hauska sekamelska. Se oli väreiltään aiottua räväkämpi, koska ikivanhat tulipunaiset ja uudet kirkkaan keltaiset sotkivat aiottua valkoisten, pinkkien ja aprikoosinväristen harmoniaa. 

Siitä en ole ihan varma, istutanko jatkossa yksinkertaisia ja kerrottuja tulppaaneja sekaisin. Ne ovat niin eriluonteisia, että vievät tehoja toisiltaan. Sen sijaan liljatulppaanit sopivat mielestäni hyvin molempien muiden muotojen seuraan. Ripsureunoja minulla ei ole ollut ollenkaan, kun en oikein ymmärrä niiden viehätystä.

Kerrotut tulppaanit eivät tiettävästi ole kestäviä kuten Darwin-hybridit ja muut perustulppaanit. Tykkään kuitenkin niistä ja Parrot-lajikkeista ehkä eniten, ja kun joka tapauksessa kaivan sipulit ylös heti kukkimisen jälkeen saadakseni daaliat niiden paikalle penkkiin, taantuminen ei ole iso ongelma. Juuri nyt tuntuu, että jatkan pääasiassa pionitulppaaneilla.

Pidätän kuitenkin oikeuden muuttaa mieltäni milloin tahansa. Esimerkiksi vaaleanpunainen Apricot Beauty ja oranssi Daydream ovat tosi kauniita.

Tulppaanien Top 10 vuonna 2023

1. La Belle Epoque

2. Peptalk

3. Charming Lady

4. Mount Tacoma

5. Blushing Lady

6. Exotic Emperor

7. Apricot Beauty

8. Daydream

9. Foxy Foxtrot

10. Ballerina

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tulekaan maraton- eikä joogamummoa, vaan tulee kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 64-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016