Ja tässä kuva naapurin tontille "eksyneistä" täyteen mittaan kasvaneista ukonsienistä. Naapuri ei onnekseni ole sieni-ihmisiä, joten nämäkin menevät parempiin suihin...
Isovoirouskuun en tietääkseni ole koskaan törmännyt. Kiva kun tässä ketjussa on kuvia harvinaisemmistakin sienistä.
Pitulo, ihania pikku-ukkoja pihallasi. Kohta saat herkutella niillä. Itse paistoin ukonsienet tänään, pyöräytin miedosti suolatuissa kaurajauhoissa ja sitten voissa paistelin pinnat rapeiksi. Kuningasten ruokaa!
Aaarre minulle ovat myös siskoni antamat karvalukut. Laitoin ne erikseen muista rouskuista erityisen juhlavaa tilaisuutta varten.
Nuo ukonsienet on mielenkiintoisia etenkin kun en ole niitä koskaan maistanut,ja niitä kehutaan kovin. Mutta meidän kulttuuriympäristössä(sienikirjan mukaan kasvavat siellä)ei niitä kasva,en ole koskaan missään nähnytkään.Meillä kasvaa vain herkkutattia,kantarellia,kantosieniä ja kärpässieniä enimmäkseen,näitä siis pihan vieressä puiden alla.Ja sitten näitä pieniä kirkkaan keltaisia sieniä nurmikolla.
Nuo ukonsienet on mielenkiintoisia etenkin kun en ole niitä koskaan maistanut,ja niitä kehutaan kovin. Mutta meidän kulttuuriympäristössä(sienikirjan mukaan kasvavat siellä)ei niitä kasva,en ole koskaan missään nähnytkään.Meillä kasvaa vain herkkutattia,kantarellia,kantosieniä ja kärpässieniä enimmäkseen,näitä siis pihan vieressä puiden alla.Ja sitten näitä pieniä kirkkaan keltaisia sieniä nurmikolla.
Oman sienikirjani ( painettu vuonna 2015) mukaan ukonsieni ei ole kovin yleinen, kasvaa lähinnä Etelä ja Keski Suomessa. Tämän vuoksi olen ilahtunut, että sitä kasvaa Sarmuusan seuduilla. Jostain syystä olen siinä käsityksessä, että Sarmuusa asuu Itä-Suomessa mutta korjaathan käsitykseni jos olen väärässä? Kirjan mukaan ukonsieni olisi taantumassa. Viime vuonna olinkin huolissani kun eivät nousseet pihapiiriin. Toisaalta 2015 oli todella huono sienivuosi kuivuuden ja helteiden takia. Niin ettei löytynyt muitakaan sieniä.
Tänä ennätyksellisenä sienivuonna on nyt sitten ilmestynyt pihapiiriin ukonsienten lisäksi muitakin sieniä, joita siellä ei ole ennen ollut kuten esim punaisia kärpässieniä (kuvassa).
Tuo ukonsienen leivittäminen kaurajauhoissa ennen paistamista on kokeilemisen arvoinen juttu. Kiitos vinkistä, Sarmuusa!
Anian kuva keltaisista pikkusienistä on hieno. Lienevätkö upeasta ulkonäöstä huolimatta syötäväksi kelpaamattomia seitikkejä...?
Kyllä, Pitulo, asun Etelä-Karjalassa. Laatokan läheisyys vaikuttaa kasustoon ja eläimistöönkin. Lämpösumma on korkea verrattuna moneen muuhun maakuntaan, vain lounaisin osa maastamme on samoissa lukemissa. Ukonsieniä en löytänyt viime vuonna yhtään, mainitsemistasi syistä. Nyt niitä on runsaasti.
En tunnista kuvasi sieniä, Ania. Kauniita ne tosiaan ovat. Huomasin muutaman rantapolun vieressä juuri samanlaisessa sammalkasvustossa kuin kuvassasi. Täytyypä etsiä tietoa niistä.
Tänään ohjelmassani on pieni retki kantarelipaikkaan saunarannassamme. Vieläkin niitä haalin, vaikka pakastimessa on runsaasti metsän kultaa.
Täytyi tulla kertomaan teille erityisestä sieniretkestäni tänään. Olin aamulla käynyt saunarannasta hakemassa kantarelleja sekä mustarouskuja ja koska sää oli mitä parhai, lähdin iltapäivällä uudelleen vähän kauemmaksi. Sain yllättäen seuraa, kissamme Killin, joka kulki koko matkan kanssani ja "auttoi" puskemalla poimivaa kättäni. Sanin sille: Killi, tämä on sieniretki eikä mikään hellyyshetki. Ei vaikutusta. Saimme neljä litraa rouskuja sekä pari litraa kantarelleja. Menee koko ilta puhdistamiseen ja käsittelyyn. Mieheni putsaa aamulla keräämiään puolukoita.
Vierailija edellä. Olen menestyksellisesti tarjoillut perheelleni kala-sieniruokaa seuraavalla itse kehittelemälläni reseptillä:
järvikalaa, kuhaa, siikaa tai ahventa fileinä
mietoja sieniä, esim. herkkutatti
salaattisipulia pikottuna
sipuli-ruokakermaa
suolaa, sitruunapippuria, tilliä
Laitan kalafileet uunivuokaan, jonka pohjalle olen ripotellut suolaa ja sitruunapippuria. Käytän pannulla sieniä ja sipulia voissa, kun ne ovat vähän saaneet väriä, lisään ruokakerman, hieman suolaa ja haudutan hetken. Sitten kaadan seoksen kalafileiden päälle ja laitan uuniin n. 150. asteeseen puoleksi tunniksi. Meidän makuumme ainakin oli tämä helppo ruoka.
Mukava, että olet taas täällä Sarmuusa (viestisi 5.9) ja muutkin sienten ystävät. Paljon en ole ehtinyt täällä netissä käymään koska Suomen ihana luonto on nyt anteliaalla päällä: sieniä, marjoja ja omenoita. Niiden kerääminen ja säilöminen vie paljon aikaa. Eniten nautin sienestämisestä, kävelystä metsässä ja siitä nautinnollisesta ahaa-tunteesta kun löytää sieniä.
Onko tämä kuvassa oleva sieni muille tuttu? Olen niitä nähnyt ennenkin mutta en ole vaivautunut poimimaan koska ovat aika pienikokoisia, suurimman lakki oli halkaisijaltaan noin 5 cm. Tällä kertaa otin käteeni ja tutkin tarkemmin, sienistä pursusi valkoista maitiasnestettä. Oletan sen vuoksi, että ovat rouskuja ehkä harmaarousku?
Nyt on mitä parhain rouskuaika menossa, varsinkin karvalaukkuja on metsissä valtavat määrät. Kanttarellit ovat häipyneet ainakin niistä metsistä, joissa samoilen.
Minäpä löysin vakipaikalta kauppareissulla käydessäni kanttarellia,ja tein tuoreeltaan piirakan. Ei niitä enää korikaupalla tule,mutta pieniä määriä kumminkin.
Mikä on teidän enempi sienestäjien mielirousku,paras maultaan?
Mielirouskuni on kuvassa oleva männynleppärousku, joka ei tarvitse ryöppäystä vaan sen voi paloitella pannulle sinällään. Sieni ihastuttaa pelkällä oranssilla ulkomuodollaan eikä sitä pysty mitenkään sekoittamaan myrkkysieniin. Rouskun ominaismaku säilyy hyvin koska sitä ei ryöpätä.
Valitettavasti en ole päässyt nauttimaan tästä mielirouskustani kahteen vuoteen viime vuoden kuivuuden takia enkä ole ainakaan vielä löytänyt sitä taatulta, tutulta kasvupaikaltaan. Jotenkin minulla on sellainen tunne, että viime vuoden helteet vaurioittivat joidenkin sienien itiöitä niin , etteivät nouse tänäkään vuonna esim. männynherkkutatteja en ole löytänyt tänä vuonna laisinkaan kun niitä oli kolme vuotta sitten korikaupalla.
Meidän kuusikoissamme on paljon männynleppärouskuja sekä herkkutattejakin. Tasan toisinpäin, kun sinun asuinseuduillasi.
Mielirouskuni on haaparousku, ehdottomasti. Siitä värkkään salaatteja, laitan lihapullataikinaan ja paistan pannulla sipulin kanssa pihvien lisukkeeksi. Äiti teki aikoinaan myös ruskeaa ja valkokastiketta kaikista rouskuista ja kun aika kultaa muistot, ne olivat herkkuruokaa.
Tännään pakkasin useamman pussillisen vähän suolattuja haaparouskuja eräälle tilaajalle. Hän saa myös seitsemän litraa puolukoita.
Kyllä kantarelleja vielä löytyy, ei niin paljon kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin monet piirakkatarpeet.
Sarjassa hassut sienten nimet lataan tähän kuvan pihapiiriin eksyneestä känsätuhkelosta. Ei ole nimen keksijältä mielikuvitusta puuttunut! Ruokasienenä tämä känsätuhkelo ei ole mielestäni kummoinen, joskus poimin nuoria yksilöitä sekasienten joukkoon.
Muita hassuja sienten nimiä? No, limanuljaska ainakin. Vaan eipä ole kovinkaan limainen ja ihan hyvä sekasieni niin hieman kummastelen sen saamaa limaista nimeä....
Hyvä idea sinulta, Pitulo peräänkuuluttaa hassuja sienten nimiä.
Kuvassasi taitaa olla "maamuna matti, taivahan tatti, mihin minä isken, siihe tulloo patti" edesmenneen mieheni mukaan. Verbaaliakrobaatti oli tämä karjalaispoika, vaalea, vilkas ja valloittava. Rauha hänen muistolleen.
Hyökkäsin taas tänään metsään saaliin kuvat silmissäni. Pettymään en joutunut. Kaksi askelta metsän puolelle ja niitä alkoi löytyä, kultahattuja. Kolme litraa niitä haalin, enemmänkin olisin saanut, mutta en viitsinyt hakea takkia autosta. Siitä olisin saanut nyytin sienille.
Huomenna sittan voita pannulle ja sieniä sekä sipulia sekaan.
Jatkan keskustelua Sarmuusan kanssa. Seuraajia ketjulla tuntuu olevan vaikka eivät ketjuun kirjoitakaan.
Minulta pääsi nauru kun luin tuon maamuna lorun, todellista verbaalista lahjakkuutta. Ihania muistoja sinulla Sarmuusa ja tuntuu, että Etelä Karjala on sienestäjän paratiisi!
Lorusta huolimatta olen sitä mieltä, että kyseinen sieni ei ole (nurmi) maamuna. Kas kun maanmunalla ei ole jalkaosaa laisinkaan ja kuvani sienellä se on vaikka kuvasta se jalka ei hyvin näykkään. Enemmän känsätuhkelo muistuttaa mielestäni nuijakuukusta, joka on myös saanut hassun nimen. Nuijan kyllä ymmärrän mutta mikä ihme on kuukunen...
Tänään laitain näistä kuvan orakkaista orakaspannua, sekaan vähän (250 gr) kananpojan fileesuikaleita ja maustan currylla. Nopea, helppo ja maukas ruoka valmistaa. Nautitaan riisin ja salaatin kera.
Nyt kaipaan Etelä-Suomeen sateita. Tänään olin sienestämässä muutaman päivän tauon jälkeen ja harmikseni useat kangasrouskut olivat kuivuneet pystyyn, niine jalkoineen. Sama juttu monen karvalaukun kanssa.
Onneksi löysin sentään muutaman litran tatteja : herkkutatteja, nummitatteja ja voitatteja. Kuvassa olevia äikätatteja oli paljon mutta niitä en poimi, liian kirpeitä makuuni. Nuorena erehdyin laittamaan äikätatin tattirisottoon, en erehdy enää!
Äikätatin nimen laitan myös listaan hassut sienten nimet. Äikä ....mikä ihmeen äikä?
Eilen poimimistani tateista tein tänään risottoa. Teen risoton yleensä puuromaiseen Risella riisiin koska pidän siitä, että riisi imee sienten makua itseensä päinvastoin kuin irtonainen, pitkäjyväinen riisi. Joskus lisään risottoon myös herneitä kypsymisen loppuvaiheessa kuten tälläkin kertaa. Täytyy myöntää, eihän tuo risotto näytä kuvassa kummoiseltakaan mutta AAH se maku on taivaallinen. Parasta ruokaa ikinä.
Tämän päivän hesari kertoi, että kuivuus ja kylmyys ovat verottaneet sienisatoa ja että tattien aika on mennyt ohi. Muuten on ollut ihan mahtava sienikesä mutta tatteja olen jäänyt kaipaamaan. Niitä toki löytyi jonkin verran mutta ei niin paljon kuin hyvinä tattivuosina. En ole myöskään löytänyt vielä suppilovahveroja mainittavasti vaikka nyt pitäisi olla niiden parasta kasvuaikaa.
Kuvassa on yksinäinen, hylätty tatti kuusen katveessa. En alkanut tarkemmin tutkimaan, oletettavasti jo parhaat aikansa ohittanut ja matoinen.
Vuosina, jolloin kanttarelleja löytyy mahdottomat määrät, minulle on ikuisuuskysymys, miten säilön kaikki. Eiliseltä sienireissulta niitä tuli mukaan noin 5 kg. Kuivuri käy täysillä ja osasta teen muhennosta. Osa pakkaseen. Otin erilleen vähän yli litran ja marinoin ne. Marinoinut sienet säilyvät hyvin ja niitä voi syödä esim liha- tai kalaruoan lisukkeena.
Isompaan tölkkiin laitoin mausteeksi valkosipulia kuorittuna ja halkaistuna ja pienempään chilipalkoja pilkottuna.
Punasipuli sopii hyvin tähän marinadiin. Lohko kaksi keskikokoista jos teet litran verran kanttarelleja.
Lado sienet ja punasipulilohkot sekä valkosipuli tai chilipalat tölkkiin. Kaada päälle kiehautettu, kuuma liemi. Sekoittele silloin tällöin tölkissä ja odota kunnes tölkin sisältö on jäähtynyt. Säilytä kellarissa tai jääkaapissa. Ovat syötäviä parin päivän päästä.
Sivut
Ja tässä kuva naapurin tontille "eksyneistä" täyteen mittaan kasvaneista ukonsienistä. Naapuri ei onnekseni ole sieni-ihmisiä, joten nämäkin menevät parempiin suihin...
Isovoirouskuun en tietääkseni ole koskaan törmännyt. Kiva kun tässä ketjussa on kuvia harvinaisemmistakin sienistä.
Pitulo, ihania pikku-ukkoja pihallasi. Kohta saat herkutella niillä. Itse paistoin ukonsienet tänään, pyöräytin miedosti suolatuissa kaurajauhoissa ja sitten voissa paistelin pinnat rapeiksi. Kuningasten ruokaa!
Aaarre minulle ovat myös siskoni antamat karvalukut. Laitoin ne erikseen muista rouskuista erityisen juhlavaa tilaisuutta varten.
Ei kun huomennakin sieneen!
Nuo ukonsienet on mielenkiintoisia etenkin kun en ole niitä koskaan maistanut,ja niitä kehutaan kovin. Mutta meidän kulttuuriympäristössä(sienikirjan mukaan kasvavat siellä)ei niitä kasva,en ole koskaan missään nähnytkään.Meillä kasvaa vain herkkutattia,kantarellia,kantosieniä ja kärpässieniä enimmäkseen,näitä siis pihan vieressä puiden alla.Ja sitten näitä pieniä kirkkaan keltaisia sieniä nurmikolla.
Oman sienikirjani ( painettu vuonna 2015) mukaan ukonsieni ei ole kovin yleinen, kasvaa lähinnä Etelä ja Keski Suomessa. Tämän vuoksi olen ilahtunut, että sitä kasvaa Sarmuusan seuduilla. Jostain syystä olen siinä käsityksessä, että Sarmuusa asuu Itä-Suomessa mutta korjaathan käsitykseni jos olen väärässä? Kirjan mukaan ukonsieni olisi taantumassa. Viime vuonna olinkin huolissani kun eivät nousseet pihapiiriin. Toisaalta 2015 oli todella huono sienivuosi kuivuuden ja helteiden takia. Niin ettei löytynyt muitakaan sieniä.
Tänä ennätyksellisenä sienivuonna on nyt sitten ilmestynyt pihapiiriin ukonsienten lisäksi muitakin sieniä, joita siellä ei ole ennen ollut kuten esim punaisia kärpässieniä (kuvassa).
Tuo ukonsienen leivittäminen kaurajauhoissa ennen paistamista on kokeilemisen arvoinen juttu. Kiitos vinkistä, Sarmuusa!
Anian kuva keltaisista pikkusienistä on hieno. Lienevätkö upeasta ulkonäöstä huolimatta syötäväksi kelpaamattomia seitikkejä...?
Pilvistä sunnuntaita vietämme parhaillaan.
Kyllä, Pitulo, asun Etelä-Karjalassa. Laatokan läheisyys vaikuttaa kasustoon ja eläimistöönkin. Lämpösumma on korkea verrattuna moneen muuhun maakuntaan, vain lounaisin osa maastamme on samoissa lukemissa. Ukonsieniä en löytänyt viime vuonna yhtään, mainitsemistasi syistä. Nyt niitä on runsaasti.
En tunnista kuvasi sieniä, Ania. Kauniita ne tosiaan ovat. Huomasin muutaman rantapolun vieressä juuri samanlaisessa sammalkasvustossa kuin kuvassasi. Täytyypä etsiä tietoa niistä.
Tänään ohjelmassani on pieni retki kantarelipaikkaan saunarannassamme. Vieläkin niitä haalin, vaikka pakastimessa on runsaasti metsän kultaa.
Heps, taasko minä olen täällä!
Täytyi tulla kertomaan teille erityisestä sieniretkestäni tänään. Olin aamulla käynyt saunarannasta hakemassa kantarelleja sekä mustarouskuja ja koska sää oli mitä parhai, lähdin iltapäivällä uudelleen vähän kauemmaksi. Sain yllättäen seuraa, kissamme Killin, joka kulki koko matkan kanssani ja "auttoi" puskemalla poimivaa kättäni. Sanin sille: Killi, tämä on sieniretki eikä mikään hellyyshetki. Ei vaikutusta. Saimme neljä litraa rouskuja sekä pari litraa kantarelleja. Menee koko ilta puhdistamiseen ja käsittelyyn. Mieheni putsaa aamulla keräämiään puolukoita.
Antoisia sieniretkiä teille.
Vierailija edellä. Olen menestyksellisesti tarjoillut perheelleni kala-sieniruokaa seuraavalla itse kehittelemälläni reseptillä:
järvikalaa, kuhaa, siikaa tai ahventa fileinä
mietoja sieniä, esim. herkkutatti
salaattisipulia pikottuna
sipuli-ruokakermaa
suolaa, sitruunapippuria, tilliä
Laitan kalafileet uunivuokaan, jonka pohjalle olen ripotellut suolaa ja sitruunapippuria. Käytän pannulla sieniä ja sipulia voissa, kun ne ovat vähän saaneet väriä, lisään ruokakerman, hieman suolaa ja haudutan hetken. Sitten kaadan seoksen kalafileiden päälle ja laitan uuniin n. 150. asteeseen puoleksi tunniksi. Meidän makuumme ainakin oli tämä helppo ruoka.
Mukava, että olet taas täällä Sarmuusa (viestisi 5.9) ja muutkin sienten ystävät. Paljon en ole ehtinyt täällä netissä käymään koska Suomen ihana luonto on nyt anteliaalla päällä: sieniä, marjoja ja omenoita. Niiden kerääminen ja säilöminen vie paljon aikaa. Eniten nautin sienestämisestä, kävelystä metsässä ja siitä nautinnollisesta ahaa-tunteesta kun löytää sieniä.
Onko tämä kuvassa oleva sieni muille tuttu? Olen niitä nähnyt ennenkin mutta en ole vaivautunut poimimaan koska ovat aika pienikokoisia, suurimman lakki oli halkaisijaltaan noin 5 cm. Tällä kertaa otin käteeni ja tutkin tarkemmin, sienistä pursusi valkoista maitiasnestettä. Oletan sen vuoksi, että ovat rouskuja ehkä harmaarousku?
Nyt on mitä parhain rouskuaika menossa, varsinkin karvalaukkuja on metsissä valtavat määrät. Kanttarellit ovat häipyneet ainakin niistä metsistä, joissa samoilen.
Minäpä löysin vakipaikalta kauppareissulla käydessäni kanttarellia,ja tein tuoreeltaan piirakan. Ei niitä enää korikaupalla tule,mutta pieniä määriä kumminkin.
Mikä on teidän enempi sienestäjien mielirousku,paras maultaan?
Mielirouskuni on kuvassa oleva männynleppärousku, joka ei tarvitse ryöppäystä vaan sen voi paloitella pannulle sinällään. Sieni ihastuttaa pelkällä oranssilla ulkomuodollaan eikä sitä pysty mitenkään sekoittamaan myrkkysieniin. Rouskun ominaismaku säilyy hyvin koska sitä ei ryöpätä.
Valitettavasti en ole päässyt nauttimaan tästä mielirouskustani kahteen vuoteen viime vuoden kuivuuden takia enkä ole ainakaan vielä löytänyt sitä taatulta, tutulta kasvupaikaltaan. Jotenkin minulla on sellainen tunne, että viime vuoden helteet vaurioittivat joidenkin sienien itiöitä niin , etteivät nouse tänäkään vuonna esim. männynherkkutatteja en ole löytänyt tänä vuonna laisinkaan kun niitä oli kolme vuotta sitten korikaupalla.
Kiitos sinulle, Pitulo. Sanasi lämmittivät mieltäni.
Meidän kuusikoissamme on paljon männynleppärouskuja sekä herkkutattejakin. Tasan toisinpäin, kun sinun asuinseuduillasi.
Mielirouskuni on haaparousku, ehdottomasti. Siitä värkkään salaatteja, laitan lihapullataikinaan ja paistan pannulla sipulin kanssa pihvien lisukkeeksi. Äiti teki aikoinaan myös ruskeaa ja valkokastiketta kaikista rouskuista ja kun aika kultaa muistot, ne olivat herkkuruokaa.
Tännään pakkasin useamman pussillisen vähän suolattuja haaparouskuja eräälle tilaajalle. Hän saa myös seitsemän litraa puolukoita.
Kyllä kantarelleja vielä löytyy, ei niin paljon kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin monet piirakkatarpeet.
Sarjassa hassut sienten nimet lataan tähän kuvan pihapiiriin eksyneestä känsätuhkelosta. Ei ole nimen keksijältä mielikuvitusta puuttunut! Ruokasienenä tämä känsätuhkelo ei ole mielestäni kummoinen, joskus poimin nuoria yksilöitä sekasienten joukkoon.
Muita hassuja sienten nimiä? No, limanuljaska ainakin. Vaan eipä ole kovinkaan limainen ja ihan hyvä sekasieni niin hieman kummastelen sen saamaa limaista nimeä....
Hyvä idea sinulta, Pitulo peräänkuuluttaa hassuja sienten nimiä.
Kuvassasi taitaa olla "maamuna matti, taivahan tatti, mihin minä isken, siihe tulloo patti" edesmenneen mieheni mukaan. Verbaaliakrobaatti oli tämä karjalaispoika, vaalea, vilkas ja valloittava. Rauha hänen muistolleen.
Hyökkäsin taas tänään metsään saaliin kuvat silmissäni. Pettymään en joutunut. Kaksi askelta metsän puolelle ja niitä alkoi löytyä, kultahattuja. Kolme litraa niitä haalin, enemmänkin olisin saanut, mutta en viitsinyt hakea takkia autosta. Siitä olisin saanut nyytin sienille.
Huomenna sittan voita pannulle ja sieniä sekä sipulia sekaan.
Voikaatten oikein hyvin.
Jatkan keskustelua Sarmuusan kanssa. Seuraajia ketjulla tuntuu olevan vaikka eivät ketjuun kirjoitakaan.
Minulta pääsi nauru kun luin tuon maamuna lorun, todellista verbaalista lahjakkuutta. Ihania muistoja sinulla Sarmuusa ja tuntuu, että Etelä Karjala on sienestäjän paratiisi!
Lorusta huolimatta olen sitä mieltä, että kyseinen sieni ei ole (nurmi) maamuna. Kas kun maanmunalla ei ole jalkaosaa laisinkaan ja kuvani sienellä se on vaikka kuvasta se jalka ei hyvin näykkään. Enemmän känsätuhkelo muistuttaa mielestäni nuijakuukusta, joka on myös saanut hassun nimen. Nuijan kyllä ymmärrän mutta mikä ihme on kuukunen...
Tänään laitain näistä kuvan orakkaista orakaspannua, sekaan vähän (250 gr) kananpojan fileesuikaleita ja maustan currylla. Nopea, helppo ja maukas ruoka valmistaa. Nautitaan riisin ja salaatin kera.
Nyt kaipaan Etelä-Suomeen sateita. Tänään olin sienestämässä muutaman päivän tauon jälkeen ja harmikseni useat kangasrouskut olivat kuivuneet pystyyn, niine jalkoineen. Sama juttu monen karvalaukun kanssa.
Onneksi löysin sentään muutaman litran tatteja : herkkutatteja, nummitatteja ja voitatteja. Kuvassa olevia äikätatteja oli paljon mutta niitä en poimi, liian kirpeitä makuuni. Nuorena erehdyin laittamaan äikätatin tattirisottoon, en erehdy enää!
Äikätatin nimen laitan myös listaan hassut sienten nimet. Äikä ....mikä ihmeen äikä?
Otin minäkin yhden kuvan kulkiessani. En tunnista, mutta kuin asetelmassa olivat.
Eilen poimimistani tateista tein tänään risottoa. Teen risoton yleensä puuromaiseen Risella riisiin koska pidän siitä, että riisi imee sienten makua itseensä päinvastoin kuin irtonainen, pitkäjyväinen riisi. Joskus lisään risottoon myös herneitä kypsymisen loppuvaiheessa kuten tälläkin kertaa. Täytyy myöntää, eihän tuo risotto näytä kuvassa kummoiseltakaan mutta AAH se maku on taivaallinen. Parasta ruokaa ikinä.
Tämän päivän hesari kertoi, että kuivuus ja kylmyys ovat verottaneet sienisatoa ja että tattien aika on mennyt ohi. Muuten on ollut ihan mahtava sienikesä mutta tatteja olen jäänyt kaipaamaan. Niitä toki löytyi jonkin verran mutta ei niin paljon kuin hyvinä tattivuosina. En ole myöskään löytänyt vielä suppilovahveroja mainittavasti vaikka nyt pitäisi olla niiden parasta kasvuaikaa.
Kuvassa on yksinäinen, hylätty tatti kuusen katveessa. En alkanut tarkemmin tutkimaan, oletettavasti jo parhaat aikansa ohittanut ja matoinen.
Sienikausi alkoi tänä vuonna pari viikkoa myöhässä . Kuvassa marinoituja kanttarelleja. Kiinnostuneille laitan ohjeen jäljempänä.
Vuosina, jolloin kanttarelleja löytyy mahdottomat määrät, minulle on ikuisuuskysymys, miten säilön kaikki. Eiliseltä sienireissulta niitä tuli mukaan noin 5 kg. Kuivuri käy täysillä ja osasta teen muhennosta. Osa pakkaseen. Otin erilleen vähän yli litran ja marinoin ne. Marinoinut sienet säilyvät hyvin ja niitä voi syödä esim liha- tai kalaruoan lisukkeena.
Isompaan tölkkiin laitoin mausteeksi valkosipulia kuorittuna ja halkaistuna ja pienempään chilipalkoja pilkottuna.
Mausteliemi: 1 - 2 dl kasvislientä, 1 - 1,5 dl omenaviinietikkaa, 1 - 1,5 dl ruokaöljyä, puokikas teelusikka suolaa, 6 kokonaista maustepippura.
Punasipuli sopii hyvin tähän marinadiin. Lohko kaksi keskikokoista jos teet litran verran kanttarelleja.
Lado sienet ja punasipulilohkot sekä valkosipuli tai chilipalat tölkkiin. Kaada päälle kiehautettu, kuuma liemi. Sekoittele silloin tällöin tölkissä ja odota kunnes tölkin sisältö on jäähtynyt. Säilytä kellarissa tai jääkaapissa. Ovat syötäviä parin päivän päästä.
Bon appetit!
Sivut