Härkäpapu on yksi Suomen vanhimmista viljelykasveista, ja tällä hetkellä sitä viljellään enemmän kuin koskaan. Härkäpavun käyttöä halutaan lisätä erityisesti eläinten rehuissa.

Härkäpavun viljelypinta-ala Suomessa on tällä kasvukaudella yli 20 000 hehtaaria.

Härkäpavun käyttö ei ole lisääntynyt pelkästään Suomessa, vaan viljelyn lisääntyminen on maailmanlaajuinen ilmiö. Papu on hyvä vaihtoehto rehuissa tarvittavan valkuaisen lähteeksi. Härkäpapua käytetään eniten nautojen ja sikojen rehuissa, siipikarjan rehun valkuaislähteenä käytetään pääasiassa hernettä. Kotimaisella valkuaisella halutaan korvata tuontisoijaa ja tällä hetkellä arvio on, että vuoteen 2025 mennessä puolet sikarehujen valkuaisesta olisi kotimaista.

Janakkalassa härkäpapua viljelevän Samuel Jussilan mielestä pavun viljelyä pelätään turhaan, koska härkäpapu on suhteellisen helppo viljeltävä. Kasvuaika härkäpavulla on melko sama kuin rypsillä, mutta papu on helpompi viljellä. Jussila on kylvänyt härkäpavun ensimmäisten joukossa huhti-toukokuun vaihteessa. Siemen on kylvettävä tarpeeksi syvään, jotta se saa itämiseen tarvitsemansa kosteuden. Kuorettunut maakaan ei estä pavun kasvua vaan papu tulee läpi kovastakin kuoresta. Suurimpana puutteena härkäpavun viljelyssä Jussila pitää kunnollisen rikkakasviaineen puuttumista.

Jussilalla härkäpapu on ollut kannattavin kasvi. Viljelykustannukset ovat pienet, mutta sadosta maksettu hinta on suurempi kuin viljoilla. Parhaimmillaan Jussila on päässyt 4 500 kilon hehtaarisatoon, mutta 3 000 kilon hehtaarisato on helppo saavuttaa. Härkäpapu on hyvä katkaisukasvi viljakiertoon, mutta öljykasveja tai apilaa ei kannata viljellä heti pavun jälkeen, koska papu on pahkahomeen isäntäkasvi. Härkäpapu on osin itsepölytteinen, mutta ilman hyönteispölytystä sato voi jäädä jopa puoleen verrattuna hyönteispölytteiseen satoon.

Lähde: Käytännön Maamies KM

Kansikuvan lähde: Käytännön Maamiehen kuvapankki