What do you think?
Rate this book
Nousukkaita
L. Onerva (Hilja Onerva Lehtinen) (1882–1972) oli varsin kiistelty ja omana aikanaan radikaali kirjailija. Teoksissaan hän pohti erityisesti vapauden ja sitoutumisen välisiä ristiriitoja ja korosti yksilön oikeutta toimia vapaasti ja itsenäisesti.
Nousukkaita on novellikokoelma, joka kerää kansiensa sisälle joukon eksyneitä ihmissieluja. Onervan nousukkaita yhdistää eräänlainen valheellinen asema ympäristössään. Sivistys on nostanut heidät alkuperäisestä maaperästään ja istuttanut heidät uuteen ympäristöön, johon he eivät voi sulautua. Vähitellen he muuttuvat tyytymättömiksi ja onnettomiksi.
Nousukkaita on novellikokoelma, joka kerää kansiensa sisälle joukon eksyneitä ihmissieluja. Onervan nousukkaita yhdistää eräänlainen valheellinen asema ympäristössään. Sivistys on nostanut heidät alkuperäisestä maaperästään ja istuttanut heidät uuteen ympäristöön, johon he eivät voi sulautua. Vähitellen he muuttuvat tyytymättömiksi ja onnettomiksi.
144 pages, Paperback
First published January 1, 1911
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 6 of 6 reviews
December 22, 2017
The last book I managed to read for the reading Challenge for Finland's Hundredth year of independence was L. Onerva's Nousukkaita, which might translate as Upstarts. Indeed, each of the short stories of the collections more or less tell about what might be classified as social upstarts in Finland of approximately 120 years ago who are unable to escape their pasts.
Onerva displays fair skill in (often) depicting people, who like the country they are living in, is looking for its identity and is desperate to anchor it on something besides the past. The profiles are quite astute, for example, I felt a connection to the academic suffering from what might now be classified as impostor syndrome. The stories are somewhat romantic, yet more often raw, almost like a Finnish short story collection version of Dorian Gray.
My favorite among the books I managed to read for the challenge.
Onerva displays fair skill in (often) depicting people, who like the country they are living in, is looking for its identity and is desperate to anchor it on something besides the past. The profiles are quite astute, for example, I felt a connection to the academic suffering from what might now be classified as impostor syndrome. The stories are somewhat romantic, yet more often raw, almost like a Finnish short story collection version of Dorian Gray.
My favorite among the books I managed to read for the challenge.
November 6, 2012
Novellikokoelmaa on hieman vaikea pisteyttää, eikä Onervan Nousukkaita ole tässä suhteessa poikkeus. Monet novelleista ovat erinomaisia mutta kokonaisuudesta jäi ainakin minulle epätasainen tunne, minkä takia annan neljän tähden sijaan kolme. Suosittelen kuitenkin kaikkia tarttumaan kokoelmaan, koska sitä voi hyvin lukea myös tarina kerrallaan, omat suosikkinsa etsien.
Nousukkaita koostuu varsin erilaisista novelleista, joista osa on ehkä turhankin kepeitä (esim. Väsymystä), osa taas nokkelia pieniä tarinoita (esim. Neljä Ihmistä ja Arvostelija). Parhaiten esiin nousevat kuitenkin ilmeeltään vakavammat novellit, kuten kuvaukseltaan naturalistinen, surullinen Marja Havu, omaperäisen nerokas nuoren murtumisen kuvaus Kaija tai kokoelman päättävä Veren ääni, joka kirjan novelleista kaikkein suoriten käsittelee ihmistä hänen luokkansa - Onervan kuvauksessa melkeinpä rotunsa - edustajana.
Onervan kieltä on miellyttävä lukea ja se saavuttaa ajoittain upeita hetkiä, kuten seuraava lainaus novellista Pentti Korjus osoittaa:
"Kenties he [nousukkaat] eivät tehneet erehdyksiä enemmän kuin hienotkaan ihmiset, mutta heillä ei ollut ainoaankaan lupaa, he olivat toisin rakennetut. [- -] Mikä siis oli heidän paikkansa Suomen nousevassa päivässä? Hukkua hämärän lintuina, tulla niitetyiksi kuin nimetön heinä miljoonain muiden kanssa, painua jykevien hirsien lailla täytteeksi hyllyvään maaperään, jonka kerran tuli kannattaa korkeita palatseja ja onnellisempia ihmisiä. Mutta heistä ei arvatenkaan säilyisi muuta muistoa kuin korkeintaan maine heidän rikoksistaan ja raakuuksistaan. He, muodottomat, tulevat mitatuiksi muotojen mukaan, he, joilla vielä oli renessanssin rajattomuus veressään, tulevat tuomituiksi rajallisten lakien mukaan."
Nousukkaita koostuu varsin erilaisista novelleista, joista osa on ehkä turhankin kepeitä (esim. Väsymystä), osa taas nokkelia pieniä tarinoita (esim. Neljä Ihmistä ja Arvostelija). Parhaiten esiin nousevat kuitenkin ilmeeltään vakavammat novellit, kuten kuvaukseltaan naturalistinen, surullinen Marja Havu, omaperäisen nerokas nuoren murtumisen kuvaus Kaija tai kokoelman päättävä Veren ääni, joka kirjan novelleista kaikkein suoriten käsittelee ihmistä hänen luokkansa - Onervan kuvauksessa melkeinpä rotunsa - edustajana.
Onervan kieltä on miellyttävä lukea ja se saavuttaa ajoittain upeita hetkiä, kuten seuraava lainaus novellista Pentti Korjus osoittaa:
"Kenties he [nousukkaat] eivät tehneet erehdyksiä enemmän kuin hienotkaan ihmiset, mutta heillä ei ollut ainoaankaan lupaa, he olivat toisin rakennetut. [- -] Mikä siis oli heidän paikkansa Suomen nousevassa päivässä? Hukkua hämärän lintuina, tulla niitetyiksi kuin nimetön heinä miljoonain muiden kanssa, painua jykevien hirsien lailla täytteeksi hyllyvään maaperään, jonka kerran tuli kannattaa korkeita palatseja ja onnellisempia ihmisiä. Mutta heistä ei arvatenkaan säilyisi muuta muistoa kuin korkeintaan maine heidän rikoksistaan ja raakuuksistaan. He, muodottomat, tulevat mitatuiksi muotojen mukaan, he, joilla vielä oli renessanssin rajattomuus veressään, tulevat tuomituiksi rajallisten lakien mukaan."
Read
June 26, 2014Loistava pieni helmi, jonka soisin jokaisen suomalaisista klassikoista kiinnostuneen lukevan.
Onerva kuvaa modernia nousukkaan hahmoa monesta eri näkökulmasta, monen eri ihmiskohtalon kautta. Novellien ihmiskuva on naturalistinen: ihminen esitetään teoksessa monesti viettiensä vankina. Tosin viimeinen novelli, "Veren ääni", vilauttaa ihmisen mahdollisuutta nousta rotunsa esimerkilliseksi edustajaksi.
Itse pitäisin kokoelman parhaimpana antina dekadentteja hahmoja, jotka nauttivat kuolemanhalustaan ja hetkestä ennen kaiken lopullista sirpaloitumista. Onervan teos suhtautuu nousukkuuteen kaksijakoisesti, sillä tosinaan nousukkaat osoittautuvat muita ihmisiä aidommiksi ja vetovoimaisemmiksi. Tuomiot jäävät ontoiksi, ja eikä aatteen valitseminen vaatteen sijaan aina tuo mukanaan onnea. Päinvastoin, se saattaa etäännyttää ihmisen kauemmas todellisuudesta ja itsestään, tyhjyyden tylsään tilaan.
Onervan kieli ja ihmiskuvaus vetoavat nykylukijaan, samoin välillä vilkkuva eksintentiaalinen ahdistus.
Onerva kuvaa modernia nousukkaan hahmoa monesta eri näkökulmasta, monen eri ihmiskohtalon kautta. Novellien ihmiskuva on naturalistinen: ihminen esitetään teoksessa monesti viettiensä vankina. Tosin viimeinen novelli, "Veren ääni", vilauttaa ihmisen mahdollisuutta nousta rotunsa esimerkilliseksi edustajaksi.
Itse pitäisin kokoelman parhaimpana antina dekadentteja hahmoja, jotka nauttivat kuolemanhalustaan ja hetkestä ennen kaiken lopullista sirpaloitumista. Onervan teos suhtautuu nousukkuuteen kaksijakoisesti, sillä tosinaan nousukkaat osoittautuvat muita ihmisiä aidommiksi ja vetovoimaisemmiksi. Tuomiot jäävät ontoiksi, ja eikä aatteen valitseminen vaatteen sijaan aina tuo mukanaan onnea. Päinvastoin, se saattaa etäännyttää ihmisen kauemmas todellisuudesta ja itsestään, tyhjyyden tylsään tilaan.
Onervan kieli ja ihmiskuvaus vetoavat nykylukijaan, samoin välillä vilkkuva eksintentiaalinen ahdistus.
April 14, 2017
Ei vain sytyttänyt. Hyviä kuvauksia ja näitä ihmistyyppejä löytää ympäristöstämme tänäänkin.
April 15, 2017
Kirja ei missään kohtaan saanut innostumaan tai edes oikeastaan kiinnostumaan tarinoista. Ehkä aika on ajanut kirjan ohi, sillä tarinat tuntuivat kovin keskinkertaisilta kuvauksilta nykypäivänä.
April 19, 2017
Ilahduttavan terävällä psykologisella silmällä rakennettuja ihmispotretteja. Pidin erityisesti kokoelman viidestä ensimmäisestä novellista (Pentti Korjus, Raina, Marja Havu, Neljä ihmistä, Väsymystä). Myös Naamiaiset ja Arvostelija olivat ihan hauskoja, kolme muuta novellia eivät niin sytyttäneet. Onervan novellikokoelman teema on (nimestäkin arvaten) yhteiskunnan tasoilla liikkuminen mm. koulutuksen tai naimakaupan avulla. Monessa on mukana henkilön jano astua sivistyspiireihin ja tulla hyväksytyksi siellä. Henkilöistä kerrotaan kuvaillen etäältä, mutta kuitenkin sen verran herkullisia ja älykkäitä huomiota tehden, että todella nautin näistä luonnetutkielmista ja ajankuvasta.
Displaying 1 - 6 of 6 reviews