What do you think?
Rate this book
Paras mahdollinen maailma
Mitä tapahtui Berliinissä yli 20 vuotta sitten? Väkevä romaani äidistä joka on tehnyt peruuttamattoman virheen, isästä joka ei löydä tietä ulos surustaan ja tyttärestä jolle muistaminen on liian kipeää.
Teatterikorkeakoulusta valmistunut Aurelia on saman ikäinen kuin vapaa Eurooppa: hän on syntynyt Berliinin muurin murtumisen päivänä. Nyt Aurelia on läpimurtonsa kynnyksellä, kun kulttiohjaaja on kutsunut hänet näytelmänsä päärooliin.
Samaan aikaan Aurelian isä makaa sairaalassa puhumattomana. Äidin toistuviin soittoihin Aurelia ei suostu vastaamaan. Mitä isä ehti kertoa ennen sairauskohtaustaan? Ja kuka kulkee Aurelian kannoilla ja tietää kaikesta enemmän kuin hän itse?
Teatterikorkeakoulusta valmistunut Aurelia on saman ikäinen kuin vapaa Eurooppa: hän on syntynyt Berliinin muurin murtumisen päivänä. Nyt Aurelia on läpimurtonsa kynnyksellä, kun kulttiohjaaja on kutsunut hänet näytelmänsä päärooliin.
Samaan aikaan Aurelian isä makaa sairaalassa puhumattomana. Äidin toistuviin soittoihin Aurelia ei suostu vastaamaan. Mitä isä ehti kertoa ennen sairauskohtaustaan? Ja kuka kulkee Aurelian kannoilla ja tietää kaikesta enemmän kuin hän itse?
358 pages, Hardcover
First published January 1, 2016
About the author
Riikka Pulkkinen
13 books135 followersRiikka Pulkkinen was born in 1980 and spent her youth in Oulu, a town on Finland’s northwest coast, with her father (a lawyer), mother (a doctor), and two sisters. During that time, she was also a very talented athlete. Nowadays she studies literature and philosophy at the University of Helsinki, and does her jogging without a stopwatch.
The Border, Pulkkinen's first novel, was published in 2006 and got positive reviews and immediate sales success.
Her second novel, True, came out in 2010 and was shortlisted for the Finlandia Prize, the most prestigious literary award in Finland. The film rights of True have been sold to Vertigo Productions (Finland), and its adaptation for the stage premiered at Helsinki KOM Theatre in November 2011.
Pulkkinen’s third novel, The Book of Strangers, was published in September 2012.
The publishing rights for Pulkkinen’s novels have been sold to publishers all around the world. Current rights sold and published translations for each of her books can be viewed in the books section.
See more at: http://riikkapulkkinen.com/author?lan...
The Border, Pulkkinen's first novel, was published in 2006 and got positive reviews and immediate sales success.
Her second novel, True, came out in 2010 and was shortlisted for the Finlandia Prize, the most prestigious literary award in Finland. The film rights of True have been sold to Vertigo Productions (Finland), and its adaptation for the stage premiered at Helsinki KOM Theatre in November 2011.
Pulkkinen’s third novel, The Book of Strangers, was published in September 2012.
The publishing rights for Pulkkinen’s novels have been sold to publishers all around the world. Current rights sold and published translations for each of her books can be viewed in the books section.
See more at: http://riikkapulkkinen.com/author?lan...
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 62 reviews
October 17, 2016
Kaksosena (ja vieläpä samana päivänä syntyneenä kuin tarinan kaksoset) tämä tarina kosketti aivan erityisen syvältä. Viilsi suorastaan. Pulkkisen tavassa kirjoittaa maailman kokemisesta, rakastamisesta ja surusta on jotain hyvin tunnistettavaa, osuvaa ja kipeää. Kieli ja tyyli on hiottua, aistivoimaista. Paikoin ehkä ihan hivenen liikaa alleviivaavaa, mutta yhtä kaikki kaunista, maailmoja ja ajatuksia avaavaa. Minulle ja minuun tämä osui!
October 6, 2016
Äh.
Suuria menetyksiä, kesken jääneitä tunteita, sekavia hahmoja, lässähdys keskellä, kaksi viimeistä osaa, jotka eivät tarjonneet enää mitään uutta.
Kirjoittaa Pulkkinen osaa, kauniisti ja menevästi. Olisi vain tarinankin siihen lisäksi.
Suuria menetyksiä, kesken jääneitä tunteita, sekavia hahmoja, lässähdys keskellä, kaksi viimeistä osaa, jotka eivät tarjonneet enää mitään uutta.
Kirjoittaa Pulkkinen osaa, kauniisti ja menevästi. Olisi vain tarinankin siihen lisäksi.
March 10, 2017
Hmm. Hmm. Tuntuu ihan siltä kuin olisin käynyt katsomassa liian taiteellisen näytelmän, mutta kuitenkin ihan miellyttävän sellaisen: kukaan ei ryhtynyt huutamaan tai riehumaan. Siitä aina plussaa! :D
Plussaa myös siitä, että tässä oli mysteerejä joihin tahdoin saada vastauksen: Mitä Aurelian äiti ja isä tahtoivat kertoa? Mitä Friedalle tapahtui? Mitä Annabellalle tapahtui?
Toisaalta oli mielenkiintoista seurata näyttelijän elämää, mutta toisaalta se kaikki tuntui ihan pähkähullulta. On se kumma että näyttelijät ovat niinkin järjissään kuin ovat! (Onkohan Riikka Pulkkinen itse näytellyt? Eikös kirjoittaminenkin ole tavallaan näyttelemistä?)
Mieluiten luin Aurelian äidin osuuksia, sillä niissä oli eniten järkeä. Aika paljon politiikkaa, mutta järkeä silti. Niissä ainakin jokainen oli vain yksi ihminen kerrallaan...
Kielestä tykkäsin.
Siinä päällimmäiset ajatukset. Mielenkiintoista osallistua lukupiiriin huomenna! :)
Plussaa myös siitä, että tässä oli mysteerejä joihin tahdoin saada vastauksen: Mitä Aurelian äiti ja isä tahtoivat kertoa? Mitä Friedalle tapahtui? Mitä Annabellalle tapahtui?
Toisaalta oli mielenkiintoista seurata näyttelijän elämää, mutta toisaalta se kaikki tuntui ihan pähkähullulta. On se kumma että näyttelijät ovat niinkin järjissään kuin ovat! (Onkohan Riikka Pulkkinen itse näytellyt? Eikös kirjoittaminenkin ole tavallaan näyttelemistä?)
Mieluiten luin Aurelian äidin osuuksia, sillä niissä oli eniten järkeä. Aika paljon politiikkaa, mutta järkeä silti. Niissä ainakin jokainen oli vain yksi ihminen kerrallaan...
Kielestä tykkäsin.
Siinä päällimmäiset ajatukset. Mielenkiintoista osallistua lukupiiriin huomenna! :)
November 13, 2016
Rakastin Pulkkisen esikoista, mutta sen jälkeen meillä on ollut vaikeampi suhde. Tämäkin kirja jätti minut etäälle itsestään. Tarina oli liian kaikkea. Liian dramaattinen, liian hienosti yhteensopiva, liian selitetty. Pulkkisen kieli on todella kaunista parhaimmillaan, mutta tässä sitäkin oli liian. Koin tämän enemmän laskelmoituna tuotteena kuin taideteoksena.
November 14, 2016
Rakastin Rajaa ja Totta. Tältä odotin paljon mutta uuvuin jo alussa kieleen ja kohosteiseen kertojaan. Varsinkin Aurelia-osuuksissa on vaikea yhdistää taituroivaa ja välillä yli-intellektuellia kieltä Aurelian kokemukseen. Teatteriosuudet ovat teennäisyydessään puuduttavia. Jotain tarttumapintaa tarjoaa Aurelian äidin tarina, niin että jaksoin lukea kirjan loppuun. Ei kuitenkaan mitään, mikä uppoaisi ja saisi ajattelemaan tai ainakaan kokemaan mitään erityistä. Teennäinen teos. Harmi.
December 7, 2016
Rakastin Rajaa, pidin erittäin paljon romaanista Totta ja vähän Vieraastakin. Jotenkin tuntuu, että Pulkkisen vahva alku on lässähtänyt ja uudet romaanit ovat pelkkää kikkailua.
Paras mahdollinen maailma on tarina nuoresta naisesta, joka etsii itseään, äidistä, joka haluaa selittää menneisyyttä ja lukuisista sivuhahmoista, joista ei oikein jää mitään käteen. Itse tarina on kiinnostava ja siksi jaksoin lukea kirjan loppuun, mutta se levisi liikaa eikä yksikään hahmo herättänyt tunteita, puhumattakaan että olisi tsempannut heidän puolesta. Paikoitellen tunnelma on unenomainen ja jopa harhainen, enkä oikein ymmärtänyt mitä Pulkkinen symboliikallaan haluaa kertoa. Toisaalta symboliikka oli myös liian ilmeistä ja tietyt hahmot, kuten näyttelijäkaveri Tekla ja varakkaasta perheestä oleva Theo suorastaan kliseisiä.
Harmi, koska edelleen odotan Pulkkiselta hienoja tarinoita.
Paras mahdollinen maailma on tarina nuoresta naisesta, joka etsii itseään, äidistä, joka haluaa selittää menneisyyttä ja lukuisista sivuhahmoista, joista ei oikein jää mitään käteen. Itse tarina on kiinnostava ja siksi jaksoin lukea kirjan loppuun, mutta se levisi liikaa eikä yksikään hahmo herättänyt tunteita, puhumattakaan että olisi tsempannut heidän puolesta. Paikoitellen tunnelma on unenomainen ja jopa harhainen, enkä oikein ymmärtänyt mitä Pulkkinen symboliikallaan haluaa kertoa. Toisaalta symboliikka oli myös liian ilmeistä ja tietyt hahmot, kuten näyttelijäkaveri Tekla ja varakkaasta perheestä oleva Theo suorastaan kliseisiä.
Harmi, koska edelleen odotan Pulkkiselta hienoja tarinoita.
October 19, 2016
Teatterimaailmaan sijoittuva suhteellisen vetävä psykologinen romaani, joka paransi otettaan tahmean alun jälkeen. Näytelmäharjoitukset yhdentekevine roolihahmoineen olivat kirjan heikointa antia, perheeseen liittyvät teemat parasta. Paikoin sydäntäkylmäävä, mutta kuitenkin lohdullinen.
November 22, 2016
Jätti ristiriitaisiin tunnelmiin. Alku hapuileva ja kirja joiltakin osin vähän teennäinen. Tavaraa ja erilaisia tarinoita oli liikaa, mutta loppua kohden romaani selkeästi parani ja vei mukaansa. Kokonaisuutena ihan hyvä, muttei huippu.
December 6, 2016
Vuoden paras.
August 1, 2018
'Er is in het leven zo weinig troost, en er zijn nog minder troosters. Uiteindelijk laat een mens maar weinig anderen zo dicht bij zich komen dat hij heel even zijn last kan neerleggen, zijn zwakheden kan onthullen, kan zeggen dat hij uitgerekend vandaag het gewicht van de werkelijkheid niet kan dragen. Er zijn zo verschrikkelijk weinig mensen die je op dat moment in hun armen nemen, die zeggen: Het geeft niet, laten we even wachten, het komt wel goed, je bent geweldig, je bent lief.'
Een actrice - Aurelia - en een regisseur trachten een gelijkaardig trauma uit hun kindertijd te verwerken in een toneelstuk over de val van de Berlijnse muur: een historische gebeurtenis die hun beider leven een dramatische wending gaf. Het toneelstuk en allerlei imaginaire personages maken het gedeelte dat door Aurelia verteld wordt nogal ingewikkeld. Het verhaal van de moeder, over de relatie met de vader en het ouderschap, is makkelijker te volgen. Uiteindelijk valt alles op zijn plaats, zonder ongeloofwaardig of melodramatisch te worden.
Een actrice - Aurelia - en een regisseur trachten een gelijkaardig trauma uit hun kindertijd te verwerken in een toneelstuk over de val van de Berlijnse muur: een historische gebeurtenis die hun beider leven een dramatische wending gaf. Het toneelstuk en allerlei imaginaire personages maken het gedeelte dat door Aurelia verteld wordt nogal ingewikkeld. Het verhaal van de moeder, over de relatie met de vader en het ouderschap, is makkelijker te volgen. Uiteindelijk valt alles op zijn plaats, zonder ongeloofwaardig of melodramatisch te worden.
August 19, 2019
Nappasin tämän kirjan tyttöystävän hyllystä syksyllä 2018 ja nyt kesän 2019 lopulla sain luku-urakan viimein päätökseen. Alku lähti todella kankeasti liikkeelle ja etenkin teatterikohtaukset puuduttivat. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen meno kuitenkin parani ja loput kirjasta luin yhdessä päivässä. Ihan hyvä lukukokemus, vaikka ei kirjana vastaakaan ihan itselleni ominta kirjallisuuden lajia.
December 29, 2018
Huhhuh kun oli puuduttava teos. Pulkkisen tapaan mukaan tungettu vähän taas kaikkea ilman, että asioille oli paikkaa tai motiivia. Koskettavaksi tarkoitettu tarina ei tuntunut ainakaan minussa missään, paitsi ehkä ärsytyksenä kankeutensa takana. Viimeiset viitisenkymmentä sivua luin enää vain vilkuillen, kun ei vaan jaksanut.
January 1, 2018
Pulkkinen, twee k’s, Riikka, twee i’s én twee k’s. Moeilijk en veel. Ik heb van ‘De Grens’ en vooral van ‘Echt waar’ , eerdere boeken van haar, heel erg genoten. In dit nieuwste boek zitten er nogal veel verhaallijnen, vertelperspectieven, ik heb het niet steeds helemaal mee. Vaak vind ik het te ingewikkeld, moet ik terug gaan kijken, begrijp ik niet helemaal wat ze bedoelt… Te veel gelaagdheid? Dat blijkt ook te kunnen.
Toch word ik ook deze keer weer regelmatig gegrepen door mooie, poëtische passages, gedachten. Lees mee: 'Ze voelt totale en onverdeelde dankbaarheid die haar om een of andere reden aan ronde dingen laat denken: cirkels, sinaasappels, opblaasbare strandballen, zonnen.'
En ja, het intrige boeit ook voldoende om door te lezen. Misschien herlees ik het ooiit nog een kkeer. Of misschien ookk niett ;-) Alleszins kijk ik toch weer uit naar haar volgende boek.
Toch word ik ook deze keer weer regelmatig gegrepen door mooie, poëtische passages, gedachten. Lees mee: 'Ze voelt totale en onverdeelde dankbaarheid die haar om een of andere reden aan ronde dingen laat denken: cirkels, sinaasappels, opblaasbare strandballen, zonnen.'
En ja, het intrige boeit ook voldoende om door te lezen. Misschien herlees ik het ooiit nog een kkeer. Of misschien ookk niett ;-) Alleszins kijk ik toch weer uit naar haar volgende boek.
July 22, 2017
Monisyinen ja taitavasti punottu romaani perheestä ja traumasta. Jos muistelee, miten pettynyt olin Vieraaseen, niin tämä oli valtava huojennus; Pulkkinen on kuin onkin edelleen iskussa.
July 29, 2018
1.5
Toivoisin pääseväni lukemaan Pulkkiselta esseitä ja Iiris Lempivaaran levottoman ja painavan sydämen kaltaista nokkelaa ja lähemmän tarkastelun kestävää viihdettä. Pulkkinen on todella tarkkoja ja tunnistettavia havaintoja ajastamme tekevä kirjailija, mutta Tottan jälkeen hänen "vakavat" romaaninsa ovat tuntuneet kerta kerralla naiivimmilta, banaalimmilta, mammuttitautisilta. Sääli. Totta oli ilmestyessään fantastinen teos.
Toivoisin pääseväni lukemaan Pulkkiselta esseitä ja Iiris Lempivaaran levottoman ja painavan sydämen kaltaista nokkelaa ja lähemmän tarkastelun kestävää viihdettä. Pulkkinen on todella tarkkoja ja tunnistettavia havaintoja ajastamme tekevä kirjailija, mutta Tottan jälkeen hänen "vakavat" romaaninsa ovat tuntuneet kerta kerralla naiivimmilta, banaalimmilta, mammuttitautisilta. Sääli. Totta oli ilmestyessään fantastinen teos.
May 24, 2017
Kaunista kieltä, mutta hiukan sekava. Ehkä liikaa teemoja.
Read
January 27, 2017Aiemmat Pulkkisen teokset ovat jättäneet minut kylmäksi, mutta tämä yllätyksekseni olikin mieleeni!
February 7, 2024
pidän pulkkisen kirjotustyylistä tosi paljon, siks haluunkin lukea kaiken mihin hän on koskenut :,)
varsinkin rakastamisesta hän oivaltaa niin kauniita asioita ja kuvaa sitä suloisin sanakääntein, ihailtava sanavarasto ja kyky poimia huomioita maailmasta ja elämästä
tarinana kans mun mielestä kiintoisa ja otteessaan pitävä, ihania kauniita teemoja ja kaupunkeja tässä
itketti jopa vähän
kirja 2/60
varsinkin rakastamisesta hän oivaltaa niin kauniita asioita ja kuvaa sitä suloisin sanakääntein, ihailtava sanavarasto ja kyky poimia huomioita maailmasta ja elämästä
tarinana kans mun mielestä kiintoisa ja otteessaan pitävä, ihania kauniita teemoja ja kaupunkeja tässä
itketti jopa vähän
kirja 2/60
September 18, 2016
Olen aina suhtautunut Riikka Pulkkisen tuotantoon vähän ristiriitaisesti. Koko ajan on tuntunut selvältä, että Pulkkinen on mestarillisen hyvä kirjoittaja, jonka kerronta on todella taitavaa ja tarkkanäköistä, mutta silti en saa kirjoista aina niin paljoa irti kuin haluaisin.
Esikoisromaani Raja oli erittäin hyvä, vaikkei lukukokemusta voinutkaan kutsua miellyttäväksi. Pikemminkin kirja tuntui paikoin niin ahdistavalta, että suljin välillä refleksinomaisesti kirjan, kun pääni ei halunnut lukea kohtausta eteenpäin. Kolmas romaani Vieras taas jäi itselleni selvästi etäisemmäksi. Tuntui, että olin lukijana väärää sukupuolta ja muutenkin väärä ihminen, että olisin saanut kirjasta minkäänlaista otetta.
Mihin Paras mahdollinen maailma sijoittuu tässä jatkumossa? En edelleenkään koe, että Pulkkisen näkemä maailma olisi kovinkaan lähellä omaani, mutta tällä kertaa se ei haittaa niin pahasti. Vaikka Paras mahdollinen maailma seilaa syvällä akateemisten pohdintojen ja elämän perimmäisten kysymysten äärellä, on kokonaisuus rakennettu huolella riittävän monitahoiseksi.
Ehkä tässä näkyy Pulkkisen lahjakkuus kirjoittajana. Jo kirjoittaessaan Pulkkinen on tiedostanut aiheensa ja tyylinsä suurimmat haasteet. Näin Paras mahdollinen maailma onnistuu väistämään selkeimmät karikot, eikä teos kaadu omaan kunnianhimoonsa.
Esikoisromaani Raja oli erittäin hyvä, vaikkei lukukokemusta voinutkaan kutsua miellyttäväksi. Pikemminkin kirja tuntui paikoin niin ahdistavalta, että suljin välillä refleksinomaisesti kirjan, kun pääni ei halunnut lukea kohtausta eteenpäin. Kolmas romaani Vieras taas jäi itselleni selvästi etäisemmäksi. Tuntui, että olin lukijana väärää sukupuolta ja muutenkin väärä ihminen, että olisin saanut kirjasta minkäänlaista otetta.
Mihin Paras mahdollinen maailma sijoittuu tässä jatkumossa? En edelleenkään koe, että Pulkkisen näkemä maailma olisi kovinkaan lähellä omaani, mutta tällä kertaa se ei haittaa niin pahasti. Vaikka Paras mahdollinen maailma seilaa syvällä akateemisten pohdintojen ja elämän perimmäisten kysymysten äärellä, on kokonaisuus rakennettu huolella riittävän monitahoiseksi.
Ehkä tässä näkyy Pulkkisen lahjakkuus kirjoittajana. Jo kirjoittaessaan Pulkkinen on tiedostanut aiheensa ja tyylinsä suurimmat haasteet. Näin Paras mahdollinen maailma onnistuu väistämään selkeimmät karikot, eikä teos kaadu omaan kunnianhimoonsa.
December 30, 2016
Parani kyllä supertylsän alun jälkeen, mutta ei tämä silti missään tapauksessa Pulkkisen parhaimpiin yllä.
March 19, 2019
Aina kun aloitan uutta kirjaa, haluaisin totta kai pitää siitä. Olen kirjoittaja itsekin ja ymmärrän, miten henkilökohtaisesti meitä arvostellaan, kun meidän kirjoituksiamme kritisoidaan. Siitä huolimatta minä en voi antaa tälle teokselle korkeampaa arvosanaa.
Kirjasta jäi eniten mieleen ehkä teennäinen, jopa tekotaiteellinen fiilis. Kieli, joka oli kyllä paikoitellen todella kaunista ja oivaltavaa, oli kuitenkin enimmäkseen pintanättiä, joka ei koskettanut syvemmältä. Suuria sanoja käytettiin liikaa, ajatukset pohdittiin jo lausetasolla valmiiksi. Kerrottiin, miten mikäkin tulisi tulkita, oliko mikäkin hahmo nyt surullinen, pettynyt, vihainen, onnellinen, rakastunut. Olisin halunnut päätellä ne tekstistä.
Kirjan toinen heikkous olivat mielestäni sen hahmot. Minä en tiedä, keitä he olivat, en edelleenkään. Minulla ei ole mitään käsitystä, miksi Aurelia lakkasi vastaamasta äitinsä puheluihin ja hyökkäsi tätä vastaan teatterissa. En minä edes tiedä, kuka äiti on, vaikka hän on toinen kertoja: hän kuvaili miestään ja kuvaili suruaan, mutta siitä, mikä teki hänestä hänet, en tiedä mitään. Entä kuka on Aurelia? Alussa hänet kuvataan lähes kehodysforisena, mutta yhden illan poikana oleminen unohdetaan sen jälkeen tyystin. Hänen sketsihahmoihinsa viitataan, mutta kirjassa tai henkilössä ei ole mitään koomista eikä sketsejä koskaan näy. Ja kun kirjan huipennuksessa Aurelia seurasi saksalaisten hahmojen kohtaloja Berliinissä, minä olin jo tyystin unohtanut kuka kukakin on.
Lopulta minua häiritsi se, että en missään vaiheessa tiennyt, oliko teos suoraa fantasiaa, uuskummaa, vai pelkkiä symboleita täynnä olevaa realismia. Tämä teki lukemisesta haastavaa.
Positiivisina puolina voin kuitenkin mainita paikoitellen esiintyneet upeat lauseet sekä sisarusteemaan, joka koskettaa syvästi. Kun Annabellan osaan vihdoin päästiin, se oli sydäntäsärkevä ja riipivä.
Mietin kauan, julkaisenko näin negatiivisen mielipiteen kirjasta täällä, jossa myös kirjailija itse voi siihen törmätä. En halua olla ilkeä enkä toisaalta usko, että tämä kritiikkini myöskään auttaa Pulkkista kasvamaan kirjoittajana, sillä hän on ammattilainen ja varmasti tietää mitä tekee: tämä kirja ei vain ollut minua varten. Mutta vaikka kirjat ovat osa kirjailijaa ja jotain henkilökohtaista, ne kirjoitetaan aina myös toisille, yleisölle, ja minun lukunautiintoni kuuluu myös arvioiden kirjoittaminen. Siksi julkaisen tämän mietelmäni.
Kirjasta jäi eniten mieleen ehkä teennäinen, jopa tekotaiteellinen fiilis. Kieli, joka oli kyllä paikoitellen todella kaunista ja oivaltavaa, oli kuitenkin enimmäkseen pintanättiä, joka ei koskettanut syvemmältä. Suuria sanoja käytettiin liikaa, ajatukset pohdittiin jo lausetasolla valmiiksi. Kerrottiin, miten mikäkin tulisi tulkita, oliko mikäkin hahmo nyt surullinen, pettynyt, vihainen, onnellinen, rakastunut. Olisin halunnut päätellä ne tekstistä.
Kirjan toinen heikkous olivat mielestäni sen hahmot. Minä en tiedä, keitä he olivat, en edelleenkään. Minulla ei ole mitään käsitystä, miksi Aurelia lakkasi vastaamasta äitinsä puheluihin ja hyökkäsi tätä vastaan teatterissa. En minä edes tiedä, kuka äiti on, vaikka hän on toinen kertoja: hän kuvaili miestään ja kuvaili suruaan, mutta siitä, mikä teki hänestä hänet, en tiedä mitään. Entä kuka on Aurelia? Alussa hänet kuvataan lähes kehodysforisena, mutta yhden illan poikana oleminen unohdetaan sen jälkeen tyystin. Hänen sketsihahmoihinsa viitataan, mutta kirjassa tai henkilössä ei ole mitään koomista eikä sketsejä koskaan näy. Ja kun kirjan huipennuksessa Aurelia seurasi saksalaisten hahmojen kohtaloja Berliinissä, minä olin jo tyystin unohtanut kuka kukakin on.
Lopulta minua häiritsi se, että en missään vaiheessa tiennyt, oliko teos suoraa fantasiaa, uuskummaa, vai pelkkiä symboleita täynnä olevaa realismia. Tämä teki lukemisesta haastavaa.
Positiivisina puolina voin kuitenkin mainita paikoitellen esiintyneet upeat lauseet sekä sisarusteemaan, joka koskettaa syvästi. Kun Annabellan osaan vihdoin päästiin, se oli sydäntäsärkevä ja riipivä.
Mietin kauan, julkaisenko näin negatiivisen mielipiteen kirjasta täällä, jossa myös kirjailija itse voi siihen törmätä. En halua olla ilkeä enkä toisaalta usko, että tämä kritiikkini myöskään auttaa Pulkkista kasvamaan kirjoittajana, sillä hän on ammattilainen ja varmasti tietää mitä tekee: tämä kirja ei vain ollut minua varten. Mutta vaikka kirjat ovat osa kirjailijaa ja jotain henkilökohtaista, ne kirjoitetaan aina myös toisille, yleisölle, ja minun lukunautiintoni kuuluu myös arvioiden kirjoittaminen. Siksi julkaisen tämän mietelmäni.
May 12, 2018
Äiti ja tytär jotka eivät puhu toisilleen, isä joka olisi puhunut muttei puhu enää aivoinfarktin saatuaan, jokin joka seuraa Aureliaa kaikkialle ja vaivaa kuin haamuna taustalla. Vapaan Euroopan idea ja suuruudenhullu suunnitelma näytelmästä Kansallisteatteriin.
Vaikka Berliiniin yhdistyvät tarinat osaavat aina pitää minua otteessaan, Pulkkisen tapa kirjoittaa ei ole suosikkini. Valtava määrä hokemista, toistoa ja täytesanoja, kappaleet jotka alkavat "no niin", "no mutta", "ja edelleen", "ja nyt, taas, aivan yhtäkkiä" "nyt sitä, nyt tätä, nyt tuota" ja niin edelleen. Lisäksi en ehkä osaa aivan lämmetä teokselle, jonka sisällä tehdään teosta. Aurelian kerronnan osuudet, joissa työstettiin näytelmää, tuntuvat paikoitellen naurettavan kliseiseltä taidetyöskentelyltä, väki oli sitä tyypillistä Teak-väkeä, suuria lahjakkaita näyttelijöitä jotka kuitenkin tunnetaan vain sketsihahmoistaan. Aurealian äidin kerronta oli kieleltään eheämpää ja tarinaltaan kiinnostavampaa. Koko teatteriosuus tuntu vähän päälleliimatulta, omaan makuuni tämä teos olisi toiminut paremmin jos ei olisi rönsyillyt liikaa ohjaajan ideoihin ja traumoihin, kun päähenkilön kokemuksissa oli jo riittävästi kiinnostavaa materiaalia.
Vaikka Berliiniin yhdistyvät tarinat osaavat aina pitää minua otteessaan, Pulkkisen tapa kirjoittaa ei ole suosikkini. Valtava määrä hokemista, toistoa ja täytesanoja, kappaleet jotka alkavat "no niin", "no mutta", "ja edelleen", "ja nyt, taas, aivan yhtäkkiä" "nyt sitä, nyt tätä, nyt tuota" ja niin edelleen. Lisäksi en ehkä osaa aivan lämmetä teokselle, jonka sisällä tehdään teosta. Aurelian kerronnan osuudet, joissa työstettiin näytelmää, tuntuvat paikoitellen naurettavan kliseiseltä taidetyöskentelyltä, väki oli sitä tyypillistä Teak-väkeä, suuria lahjakkaita näyttelijöitä jotka kuitenkin tunnetaan vain sketsihahmoistaan. Aurealian äidin kerronta oli kieleltään eheämpää ja tarinaltaan kiinnostavampaa. Koko teatteriosuus tuntu vähän päälleliimatulta, omaan makuuni tämä teos olisi toiminut paremmin jos ei olisi rönsyillyt liikaa ohjaajan ideoihin ja traumoihin, kun päähenkilön kokemuksissa oli jo riittävästi kiinnostavaa materiaalia.
February 6, 2017
Totta on suosikkini aikaisemmin lukemistani Pulkkisen romaaneista. Yhteistä näille tarinoille on ainakin teema lapsuuden muistojen häilyvyydestä. Parhaassa mahdollisessa maailmassa tarina kerrotaan nuoren näyttelijän Aurelian ja hänen äitinsä näkökulmista. Kumpikin puhuu niin paljon Aurelian isästä Theosta, että pitkään nimenomaan Theo tuntuu keskushenkilöltä. Loppua kohti tämä vaikutelma hälvenee. Aurelian äidin osuudet on kerrottu arkisemmalla tyylillä. Ne olivat osuuksia, jotka saivat kääntämään sivuja kiinnostuneena eteenpäin. Osittain myös siksi, että niiden jo alusta asti aavistaa selittävän Aureliaa. Aurelian osuudet olivat runollisen eteerisempiä. Ne ovat kerronnallisesti ja kielellisesti kauniita, mutta samalla vaikeammin samaistuttavia ja sisäistettäviä. Kerrontatavan voi katsoa kertovan Aurelian poikkeuksellisesta herkkyydestä, mikä sopii tarinaan. Kiinnostuin kyllä teatteriesityksen luomisprosessista. Lopulta keskiössä on kuitenkin perhetragedia ja miten se muovasi perheenjäseniä.
April 27, 2020
2.5. Tai 2.25 - en osaa päättää.
Yhdyn muiden arvostelijoiden jo esilletuomaan ajatukseen siitä, että hahmoihin - etenkin Aureliaan - on hankala muodostaa tunnesidettä, ja ensimmäinen osa laahaa uskomattoman paljon. Teatterijuoni ei tuonut itselleni mitään, eikä se tuntunut liittyvän kirjan lukuisiin teemoihin kuin pinnallisesti. Olisin kaivannut enemmän tietoa Aureliasta ihmisenä kuin näyttelijänä tai Veronikan johdateltavana olevana nukkena. Sivuhahmot myöskin jäivät kovin yksikantaisiksi, ja olisin kaivannut heistä enemmän.
Sen sijaan pidin kovasti Aurelian äidin osuuksista ja hänen suhteestaan Theoon. Jos kirja olisi kertonut enemmän perheen surusta kuin teatterimaailmasta, olisin kokenut teoksen vahvempana; ehkä siten kirjan lukuiset teemat olisivat päässeet uskoonsa.
Pulkkisen teksti on paikoin uskomattoman kaunista ja paikoin jättää jälkeensä maun esteetiikasta estetiikan vuoksi. Kokonaisuudessaan kirjaa lukiessani toivoin kerronnalta itsehillintää.
Yhdyn muiden arvostelijoiden jo esilletuomaan ajatukseen siitä, että hahmoihin - etenkin Aureliaan - on hankala muodostaa tunnesidettä, ja ensimmäinen osa laahaa uskomattoman paljon. Teatterijuoni ei tuonut itselleni mitään, eikä se tuntunut liittyvän kirjan lukuisiin teemoihin kuin pinnallisesti. Olisin kaivannut enemmän tietoa Aureliasta ihmisenä kuin näyttelijänä tai Veronikan johdateltavana olevana nukkena. Sivuhahmot myöskin jäivät kovin yksikantaisiksi, ja olisin kaivannut heistä enemmän.
Sen sijaan pidin kovasti Aurelian äidin osuuksista ja hänen suhteestaan Theoon. Jos kirja olisi kertonut enemmän perheen surusta kuin teatterimaailmasta, olisin kokenut teoksen vahvempana; ehkä siten kirjan lukuiset teemat olisivat päässeet uskoonsa.
Pulkkisen teksti on paikoin uskomattoman kaunista ja paikoin jättää jälkeensä maun esteetiikasta estetiikan vuoksi. Kokonaisuudessaan kirjaa lukiessani toivoin kerronnalta itsehillintää.
July 9, 2022
Pulkkisen kieli on niin kaunista, paikoin ihan henkeäsalpaavaa ja myös oivaltavaa. Kirjan tarinakin oli mielenkiintoinen. Silti joissakin kohdin kertojan ääni (joita oli erilaisia; näkökulma vaihteli) oli mielestäni vähän epäsopiva tunnelmaan ja tilanteeseen, ja päähenkilön ajattelu taas lipsahti - vaikka kaunista ja hienoa olikin, ja kirjoissa voi leikkiä ja kokeilla - välillä epärealistisen puolelle. Ja kirja oli aavistuksen verran liian dramaattinen makuuni. En aina tiennyt mitä ajatella. Esimerkiksi joissakin kohtauksissa, kun runollisesti ja yksityiskohtaisesti kuvattiin sitä, miten kaksi ihmistä traumoineen kokee syvää yhteyttä, kuvaus oli samaan aikaan syvällistä, hienoa ja sittenkin jo liian taiteellista, dramaattista ja kenties epäuskottavaakin.
Pulkkinen osaa kyllä kuvata aistikkaasti, ja teksti tulee iholle. Kirjan hahmot olivat runsaita, kiinnostavia ja kokonaisia.
Kirjan alussa piti vähän sinnitellä, mutta lopulta tarina vei mukanaan.
Pulkkinen osaa kyllä kuvata aistikkaasti, ja teksti tulee iholle. Kirjan hahmot olivat runsaita, kiinnostavia ja kokonaisia.
Kirjan alussa piti vähän sinnitellä, mutta lopulta tarina vei mukanaan.
November 14, 2020
Ei ollut taaskaan minun kirja. Tämä oli jotenkin kovin sekava ja kielikin oli mielestäni melko jäykkää ja oli yritetty kirjoittaa erikoisemmin kuin oli tarpeenkaan. Se oli myös paikoitellen hyvinkin teennäistä. Jotkut pätkät olivat ihan käsittämättömiä eikä hyvällä tavalla. Toisaalta tämä oli ehkä kuitenkin vähän parempi kuin aikaisempi lukemani kirja kirjoittajalta. Aihe oli kyllä ollut jokseenkin kiinnostava ja paikoitellen tekstin kirjoitustyylikin oli ihan ok. Mutta jollain tavalla tuntui ettei kirja pysynyt kasassa tai siis tarina. Eniten pidin äidin näkökulmasta kirjoitetuista osioista vaikka koko ajan haittasi turha jaarittelu. Tämä olisi voinut toimia paremmin Aurelian ja äidin tarinana, minusta sitä teatteri juttua ja niistä tulleita henkilöhahmoja ei olisi välttämättä tarvittu ollenkaan vaan sen olisi sitten voinut kirjoittaa toiseen tarinaan.
July 12, 2017
Lukemisesta jäi hieman kaksijakoiset fiilikset: luin kirjan todella nopeasti ja sivua toisensa perään kääntäen. Silti en voi väittää pitäneeni kirjasta kovinkaan paljon. Etenkin päähenkilö Aurelia lähinnä ärsytti, moni hahmo tuntui hieman teennäiseltä ja kaiken kaikkiaan minulla oli koko ajan tunne, että olen lukenut tämän tarinan jo moneen kertaan ennenkin.
En liiemmin pidä Pulkkisen kirjoista, mutta olen silti lukenut ne kaikki. Ristiriitaista!
En liiemmin pidä Pulkkisen kirjoista, mutta olen silti lukenut ne kaikki. Ristiriitaista!
July 23, 2017
Kirja oli hieman liian taiteellinen minun makuuni. Kieli oli välillä niin monimutkaista, että olisi pitänyt lukea virke useampaan kertaan ymmärtääkseni (ja aina en edes jaksanut). Erityisesti Aurelian tarinan seuraaminen oli aika takkuavaa, pääosin sekä kielen että kovin erikoisten tapahtumien johdosta. Kiinnostavampana ja helpommin luettavampanakin pidin Aurelian äidin tarinaa kirjassa. Tämä tuntui nyt ainakin tällä hetkellä olevan minulle vähän liikaa.
May 5, 2018
Vähän suretti antaa tälle teokselle vaan kaksi tähteä, mutta en vaan pystynyt antamaan enempää. Olen tykännyt Pulkkisen kirjoitustyylistä ja Totta on yksi parhaita lukemiani kirjoja, mutta tämä teos ei vaan jotenkin sytyttänyt. Olisin kaivannut enemmän tarinaa eteenpäin vieviä osioita ja vähemmän tajunnanvirtaa, jota oli ajoittain jopa raskasta lukea. Kieli oli kaunista ja Pulkkisen tyyli tunnistettavaa, mutta ei vaan tällä kertaa toiminut, sääli :/
May 10, 2018
Ei tehnyt yhtä suurta vaikutusta kuin Pulkkisen aiemmat kirjat. Alkuun pääseminen oli myös vaikeaa, tarina pääsi vauhtiin hieman verkkaisesti, mutta kun siihen pääsi mukaan, alkoi lukeminen sujua. Pulkkisen tapa kirjoittaa ja kieli on edelleen loistavaa, mutta välillä tunsi hukkuvansa yltäkylläiseen kerronnan runsauteen. Ei parasta tältä kirjailijalta, mutta henkilöt ja tarina kyllä lopulta tempasivat mukaansa.
Displaying 1 - 30 of 62 reviews