Silmitön väkivalta syrjäisellä metsätiellä, tahalliselta vaikuttava raju tulipalo sekä raviohjastajan outo kuolema askarruttavat komisario Sakari Koskista. Tutkinnan edetessä hänellä herää epäilys, voisiko kaikilla kolmella tapauksilla olla yhteys keskenään.
Samaan aikaan Tampereen poliisia työllistää merkkihenkilön katoaminen, joka nostaa esiin vaikeita kysymyksiä. Onko katoaminen vapaaehtoinen vai voiko kyseessä olla törkeä vapaudenriisto?
Myös Koskisen omassa arjessa sattuu ja tapahtuu. Suuri elämänmuutos nostattaa laineita, mutta onnekseen hän ei ole tyynnyttämässä niitä enää yksin.
Seppo Jokisen komisario Koskisesta kirjoittama kirjasarja on suuri arvostelu- ja myyntimenestys.
FI: Seppo Sakari Jokinen (s. 13. huhtikuuta 1949 Tampere) on suomalainen rikoskirjailija.
Jokinen kävi keskikoulun Tampereen klassillisessa lyseossa ja lähti armeijan jälkeen 1970 Australiaan lähes neljäksi vuodeksi. Hän työskenteli 1975 lähtien Tampereen kaupungin tietokonekeskuksessa ja ehti toimia pitkään keskuksen pääoperaattorina, kunnes ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi loppuvuodesta 2006.
Seppo Jokinen tunnetaan tamperelaista ja Hervannassa asuvaa komisario Sakari Koskista käsittelevistä rikosromaaneistaan. Jokinen on julkaissut säännöllisesti vuodesta 1996 lähtien vuosittain yhden kirjan.
Vuonna 2010 Jokinen vaihtoi kustantamoa Karistosta osuuskuntamuotoiseen suomalaisten dekkarikirjailijoiden omistamaan Crime Time -kustantamoon. Jokinen on Crime Timen perustajajäsen. Crime Time pyrkii julkaisemaan Jokisen kirjoja myös englanniksi. Ensimmäisenä aiotaan julkaista Hukan enkelit Yhdysvalloissa.
EN:Seppo Sakari Jokinen (born April 13, 1949 in Tampere) is a Finnish writer of crime fiction. His books' main character is the fictional police officer Sakari Koskinen from Hervanta, Tampere. Koskinen is divorced and has a son named Antti. The books are published by CrimeTime. Jokinen himself is also from Tampere. He spent nearly four years in Australia after serving in the army in the early 1970s. He was for many years the main operator in the Tampere city IT centre.
Joka kevään huippujuttu on aina uusi ilmestyvä Seppo Jokisen dekkari, olen alkanut hankkia niitä pysyväishyllyyn. Ihan tutuilla aineksilla mentiin tälläkin kertaa, mutta ei näihin ikinä kyllästy. Annoin anteeksi jotkut aika epäuskottavat juonenkäänteetkin, koska rentouttavaa ja viihdyttävää lukemista tämä joka tapauksessa oli. Taas kerran tuli tunne, että on tehtävä kävelylenkkejä kirjan paikkkoihin, ainakin Sirppitielle tarkistamaan Koskisen uusi koti :D
Jos komisario Koskisten lukemiset aloittaisi tästä kirjasta (tai parista edellisestä), niin lukeminen saattaisi jäädä kesken jo kirjan alkusivuilla. Dekkarin juonenrakentelu oli melko keinotekoinen ja kulunutkin, uskottavuuskin vähän niin ja näin. Kuitenkin kun nyt on nämä kaikki tähänastisetkin lukenut, niin tämänkin kirjan luki loppuun: painopiste onkin nykyään jo ihan kokonaan ihmissuhteissa ja siinä sivussa Tampereen kaupungin muutoksen seuraamisessa ja itse rikostarina jää siihen löyhäksi taustakehykseksi. Jokisen aikanaan luomat hahmot ovat sympaattisia, ne tätä kannattelevat - ja Tampere-nostalgia sieltä poismuuttaneelle.
Taattua Jokista eli sujuvaa tekstiä, vähän alkaa häiritä mielestäni hieman epäuskottava tarina ja juonenkäänteet. Kyllä ihan normaalilla tarinallakin olisi kannattajia. Kolme tähteä, ei enempää sillä tämä on omalla skaalalla ehdoton maksimi.
Tämä oli mielestäni keskimääräistä parempaa Koskista. Muutama aiempi kirja on ollut hyvässä sarjassa vähän puuduttavampi, mutta tämän juoni oli mielenkiintoisesti rakennettu ja lähtötilanne herkullinen. Kirjan parissa sai myös nauraa, koska sarjan vakiohahmot onnistuivat jälleen kohelluksillaan aiheuttamaan yhtä sun toista. Odotuksessa on, että koskakohan Komisario Koskinen matkustaa ensimmäistä kertaa Tampereella ratikalla?
Mukavaa suomalaista ajanvietekirjallisuutta. Taustalla Tampere, aina jotain ajankohtaista, hyviä henkilöhahmoja jotka kehittyvät. Kirja jota lukiessa ei halua sammuttaa valoja ja käydä nukkumaan. Mukavaa pakoa arjesta.
Juonesta paljastan että kattotalkoissa syödään siskonmakkarasoppaa ja Koskinen saa idean kun syö pakastepizzaa.
Pitkästä aikaa ihastuttava, hauska ja liikuttavakin Koskis -tarina. Hyvin kirjoitettu ja kerrassaan mielenkiintoinen juoni kaikkine käänteineen. Jännittävä alku, ihana loppu.
Lyödyn laki on hyvä perusdekkari puolitutuista maisemista. Koskisen ja kumppaneiden kanssa on ikää kertynyt samassa tahdissa - Koskiseen voi jossain määrin samaistua. Kirjan juoni kantaa loppuun saakka. Lyödyn laki ei ole konjakkia, mutta Jallu maistuu usein paremmalta. Viisi tähteä!