What do you think?
Rate this book
Totta
Elsa tekee kuolemaa. Martti ja Eleonoora yrittävät totutella ajatukseen puolison ja äidin menettämisestä, vaikka suru painaa kyyryyn. Äidin olemassaolon haurastuessa katoaa Eleonooran lapsuudenmuistoilta
kiinnekohta.
Tyttärentytär Anna unohtaa itsensä helposti ohikulkijoiden kohtaloihin.
Maailma on hänelle kertomuksia täynnä. Sattumalta Anna saa tietää Eevasta, josta isovanhemmat ovat vaienneet vuosikausia. Eevan unohdettu tarina avautuu kerros kerrokselta. Perheessä lastenhoitajana toimineen nuoren naisen ääni vie 60-luvun alkuun, aikaan, jolloin pieni pilleri oli jo keksitty, muttei vielä uusia iskulauseita.
Auki kiertyvät äitien ja tyttärien tarinat, joissa muisti pettää, koska se on armollinen vaihtoehto.
kiinnekohta.
Tyttärentytär Anna unohtaa itsensä helposti ohikulkijoiden kohtaloihin.
Maailma on hänelle kertomuksia täynnä. Sattumalta Anna saa tietää Eevasta, josta isovanhemmat ovat vaienneet vuosikausia. Eevan unohdettu tarina avautuu kerros kerrokselta. Perheessä lastenhoitajana toimineen nuoren naisen ääni vie 60-luvun alkuun, aikaan, jolloin pieni pilleri oli jo keksitty, muttei vielä uusia iskulauseita.
Auki kiertyvät äitien ja tyttärien tarinat, joissa muisti pettää, koska se on armollinen vaihtoehto.
333 pages, Hardcover
First published January 1, 2010
About the author
Riikka Pulkkinen
13 books135 followersRiikka Pulkkinen was born in 1980 and spent her youth in Oulu, a town on Finland’s northwest coast, with her father (a lawyer), mother (a doctor), and two sisters. During that time, she was also a very talented athlete. Nowadays she studies literature and philosophy at the University of Helsinki, and does her jogging without a stopwatch.
The Border, Pulkkinen's first novel, was published in 2006 and got positive reviews and immediate sales success.
Her second novel, True, came out in 2010 and was shortlisted for the Finlandia Prize, the most prestigious literary award in Finland. The film rights of True have been sold to Vertigo Productions (Finland), and its adaptation for the stage premiered at Helsinki KOM Theatre in November 2011.
Pulkkinen’s third novel, The Book of Strangers, was published in September 2012.
The publishing rights for Pulkkinen’s novels have been sold to publishers all around the world. Current rights sold and published translations for each of her books can be viewed in the books section.
See more at: http://riikkapulkkinen.com/author?lan...
The Border, Pulkkinen's first novel, was published in 2006 and got positive reviews and immediate sales success.
Her second novel, True, came out in 2010 and was shortlisted for the Finlandia Prize, the most prestigious literary award in Finland. The film rights of True have been sold to Vertigo Productions (Finland), and its adaptation for the stage premiered at Helsinki KOM Theatre in November 2011.
Pulkkinen’s third novel, The Book of Strangers, was published in September 2012.
The publishing rights for Pulkkinen’s novels have been sold to publishers all around the world. Current rights sold and published translations for each of her books can be viewed in the books section.
See more at: http://riikkapulkkinen.com/author?lan...
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 260 reviews
July 25, 2011
Olin kuuntelemassa Riikka Pulkkista, kun hän kävi kirjastossamme puhumassa tästä kirjasta. Esiintyminen teki vaikutuksen. Hän osasi fiilistellä ihmeellisissä sfääreissä täysin lonkalta, vastaten yleisön kysymyksiin syvillä filosofisilla pohdinnoilla, kuulostamatta yhtään hassulta tai pateettiselta, ainoastaan suurelta ihmistuntijalta, ajattelijalta, filosofilta ja hienolta ihmiseltä. Kirja oli muutenkin jo lukulistallani, mutta tuon esittelyn jälkeen se alkoi kiinnostaa vielä enemmän.
Mutta mutta. Ei tämä nyt oikein.
Lauseet ovat hyviä, ajatukset syviä ja loppuun asti mietittyjä. Niissä on tarkkanäköisiä havaintoja ihmisen psykologiasta. Kirjan kieli on todella hienoa, kauniin runollista ja luovia kielikuvia täynnään. Kieli ja vertaukset alkavat kuitenkin tässä määrin käytettynä kääntyä itseään vastaan. Tällaista syväanalyysia ei vain jaksa kokonaisen kirjan vertaa. Jos runollista luotausta on näin viljalti, kirja piirtää kirjoittajastaan kuvan parantumattomana runotyttönä. Psykologinen analyysi ja tunteiden ylisyynäys ei myöskään istu uskottavasti repliikkeihin. Kuinka monen miehen suuhun esimerkiksi sopisi lause: “Sinä olet mahdoton, miten sinua voisi rakastaa kun katoat itse oman rakkautesi voimasta!” tai “Minun etsimäni naisen hellyys on niin tiheää, että se valuu sormenpäistä”?
Hienot kielikuvatkin alkavat menettää voimaansa kun eräät niistä alkavat kiusallisesti toistua kirjan edetessä. Joku “tekee matkaansa” toiseen ihmiseen ja joku “tekee asumuksensa” toisen ihmisen katseeseen yms. Välillä ilmaukset ovat niin korkealentoisia että niistä ei saa enää kiinni. Mitä esimerkiksi tarkoittaa lause “Uniin kietoutumalla me teemme toisemme todellisiksi.” Miten uniin kietoudutaan? Ja olemmeko nyt epätodellisia? Mitä?
Tämänkaltainen teksti toimisi upeasti muutaman sivun novelleina. Tarinassa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta se oli sellainen “ihan hyvä.” Alun murheellisuuden ja surun ylläpito tuntui tosin hieman yliaampuvalta.
Kuitenkin kertomuksen perimmäinen idea siitä että lukija ei voi olla ihan varma kertooko tarinaa minä-muodossa oikeasti kyseinen henkilö vai eräs toinen, kuvitellen tämän elämän kulkua, oli loistava!
Mutta mutta. Ei tämä nyt oikein.
Lauseet ovat hyviä, ajatukset syviä ja loppuun asti mietittyjä. Niissä on tarkkanäköisiä havaintoja ihmisen psykologiasta. Kirjan kieli on todella hienoa, kauniin runollista ja luovia kielikuvia täynnään. Kieli ja vertaukset alkavat kuitenkin tässä määrin käytettynä kääntyä itseään vastaan. Tällaista syväanalyysia ei vain jaksa kokonaisen kirjan vertaa. Jos runollista luotausta on näin viljalti, kirja piirtää kirjoittajastaan kuvan parantumattomana runotyttönä. Psykologinen analyysi ja tunteiden ylisyynäys ei myöskään istu uskottavasti repliikkeihin. Kuinka monen miehen suuhun esimerkiksi sopisi lause: “Sinä olet mahdoton, miten sinua voisi rakastaa kun katoat itse oman rakkautesi voimasta!” tai “Minun etsimäni naisen hellyys on niin tiheää, että se valuu sormenpäistä”?
Hienot kielikuvatkin alkavat menettää voimaansa kun eräät niistä alkavat kiusallisesti toistua kirjan edetessä. Joku “tekee matkaansa” toiseen ihmiseen ja joku “tekee asumuksensa” toisen ihmisen katseeseen yms. Välillä ilmaukset ovat niin korkealentoisia että niistä ei saa enää kiinni. Mitä esimerkiksi tarkoittaa lause “Uniin kietoutumalla me teemme toisemme todellisiksi.” Miten uniin kietoudutaan? Ja olemmeko nyt epätodellisia? Mitä?
Tämänkaltainen teksti toimisi upeasti muutaman sivun novelleina. Tarinassa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta se oli sellainen “ihan hyvä.” Alun murheellisuuden ja surun ylläpito tuntui tosin hieman yliaampuvalta.
Kuitenkin kertomuksen perimmäinen idea siitä että lukija ei voi olla ihan varma kertooko tarinaa minä-muodossa oikeasti kyseinen henkilö vai eräs toinen, kuvitellen tämän elämän kulkua, oli loistava!
April 4, 2016
HOW?! How can people just go their whole merry lives, walking down the street, having never read this book? It's closer to literary perfection than any book I've ever read. The intertwining stories of the three generations--Elsa, Eleonoora, and Anna, alongside the story of Eeva-- it's so profoundly moving. It's like a mechanical but fully functioning cold, iron hand reaching into my chest- past all the layers of bone marrow and emotion- and just grasping my heart and not letting go. It's hard to function for a few days after reading this. I read in in the spring of 2013 and felt a similar feeling then- but having lost my grandmother since then and giving birth to my daughter, this book was even more moving this time around. It's not sad exactly, I didn't lay on the floor on weep, but it's so melancholy and relatable that I just felt the silence of the world around me in the quiet moments, the way that's so indicative of every Finnish author I've read; and the way Pulkkinen captures the raw emotion of being in love rather than falling in love- the feelings you go through the rest of the time- that's what makes this book so moving. This book is beautiful. Again and again. Read it.
August 5, 2019
Patiesību, šo grāmatu, šo gleznu ir grūti lasīt, nolasīt. Grūti lasīt, jo katru zilbi, katru vārdu, katru teikumu un lapaspusi gribas izlasīt no jauna atkal. Un atkal. Un. Šo grāmatu ir ļoti grūti lasīt, jo visu laiku nākas apstāties pie ārkārtīgi burvīgiem un patiesiem domu lidojumiem, kuri pateicoties tulkotājai Maimai Grīnbergai, ieguvuši īstākos un pareizākos apveidus, lai tos iegrāmatotu savā atmiņā. Iemācītos no galvas kā skaitāmpantus. Šo grāmatu ir grūti lasīt, jo tā to vien prasa, lai to lasītu lēnām, lēnām, lēnām… izgaršojot katru mazāko niansi. Lasīt ātri – tas būtu negodīgi pret šī romāna varoņiem. Lasīt ātri un pazaudēt būtisko. Pazaudēt cilvēcisko – vēlmi aizpaijāt varoņu sāpes prom.
Vairāk par grāmatu var lasīt blogā: https://gramatas.austra.lv/2019/08/05...
Vairāk par grāmatu var lasīt blogā: https://gramatas.austra.lv/2019/08/05...
August 18, 2018
Riikka Pulkkisen romaanin aiheena on latteasti kolmiodraama. Vielä banaalimmaksi aiheenvalinnan tekee asetelma: mies on kuuluisa taidemaalari ja vaimo on akateemisesti arvostettu ja kansainvälisesti tunnettu psykologian tohtori. Entä se kolmas pyörä? Hän on Kuhmosta Helsinkiin muuttanut opiskelijapimu Eeva. Vuosikausia hän hoitelee Eleonoora-tyttöä ja siinä sivussa Marttia − jopa valmistuttuaan yliopistosta ranskanopinnoissaan. Eikä Elsa-rouva tajunnut mitään.
Palataanpa kirjan alkuun ja sen nimeen. ”Totta” on lähinnä herkän maalaistytön repliikki. Hän kuvittelee, että ”rakastaminen tekee maailmasta totta”. Silti hänen rakkautensa työnantajaansa on käsittämättömän naiivia. Hän kuvittelee oikeasti olevansa perhettä aina, kun vaimo ei ole paikalla − sopimatonta kanssakäymistä aviomiehen kanssa pikkutytön päiväunien aikana. Totuus paljastuu Eevalle vuosien päästä, ja Martti on osasyyllinen hänen kuolemaansa.
Kuolema onkin romaanissa keskeinen motiivi. Nykyhetkessä Martti ja Elsa ovat jo vanhuksia, ja vaimo on saattohoidossa kotona. Takaumissa minäkertoja (Eeva) kertoo elämästään vuodesta 1964 kuolinvuoteensa saakka. Jopa Martin tyttärentytär Anna lähtee selvittelemään − jostain kumman syystä − vaarin entisen rakastajattaren kohtaloa.
Kielikuvat ovat monin paikoin erikoisia, jopa teennäisiä. Rimppakinttuisen ja pikkutissisen Eevan reidet ovat ”syyntakeettoman valkeat”, ja rakastettu Martti ”poimii hymyn ilmasta ja tekee siihen asumuksensa”. Toisaalla Martti analysoi suhdettaan vaimoonsa:” Elsalla on noita ilmeitä, joihin Martti ei osannut tehdä kotiaan. −− Elsa on tiheä ja huokoinen.”
Romaani on siinä mielessä mielenkiintoinen, että siinä on runsaasti aukkoja, joita ei paljasteta ollenkaan.
Miksi parikymppinen Anna käyttäytyy isoisänsä seurassa kuin viisivuotias?
Miksi Marie-sisko on häivytetty lähes olemattomiin?
Miksi Ellan suhde Eevaan on aikuisenakin niin neuroottinen?
Miksi Martti oikeasti rakastui Eevaan?
Millainen on ”kainomunainen” vävykokelas?
Jos jätetään Eevan irrallinen episodi Eurooppaan Marcin kanssa ja Elsan kuolinkamppailu lääkärin kuolinsyyn diagnooseineen (”yksi elin toisensa jälkeen lakkasi toimimasta”) huomiotta romaani tuo samoja tuttuja asetelmia nykypäivään kuin käsittelevät jo Walentin Chorell, Mirjam Tuominen, Helvi Hämäläinen ja Eeva-Liisa Manner kohtalokkaista suhteista kertovissa romaaneissa unohtamatta sillanpäämäistä loppuhuipennusta.
Rakenteeltaan teos tuo vanhat tutut asetelmat uudella tavalla esille, ja Eevasta tuleekin päähenkilö teoksessa eikä siitä onneksi tulekaan kuolevan naisen elämän tilinpäätöstä. Draamallinen jännite kestää niin hyvin kuin mahdollista loppuun saakka, jossa paljastuu romaanin paradoksaalinen nimi, sillä rakkaus näissä ihmissuhteissa kotoutuu kaikki tyynni vain valheisiin.
Palataanpa kirjan alkuun ja sen nimeen. ”Totta” on lähinnä herkän maalaistytön repliikki. Hän kuvittelee, että ”rakastaminen tekee maailmasta totta”. Silti hänen rakkautensa työnantajaansa on käsittämättömän naiivia. Hän kuvittelee oikeasti olevansa perhettä aina, kun vaimo ei ole paikalla − sopimatonta kanssakäymistä aviomiehen kanssa pikkutytön päiväunien aikana. Totuus paljastuu Eevalle vuosien päästä, ja Martti on osasyyllinen hänen kuolemaansa.
Kuolema onkin romaanissa keskeinen motiivi. Nykyhetkessä Martti ja Elsa ovat jo vanhuksia, ja vaimo on saattohoidossa kotona. Takaumissa minäkertoja (Eeva) kertoo elämästään vuodesta 1964 kuolinvuoteensa saakka. Jopa Martin tyttärentytär Anna lähtee selvittelemään − jostain kumman syystä − vaarin entisen rakastajattaren kohtaloa.
Kielikuvat ovat monin paikoin erikoisia, jopa teennäisiä. Rimppakinttuisen ja pikkutissisen Eevan reidet ovat ”syyntakeettoman valkeat”, ja rakastettu Martti ”poimii hymyn ilmasta ja tekee siihen asumuksensa”. Toisaalla Martti analysoi suhdettaan vaimoonsa:” Elsalla on noita ilmeitä, joihin Martti ei osannut tehdä kotiaan. −− Elsa on tiheä ja huokoinen.”
Romaani on siinä mielessä mielenkiintoinen, että siinä on runsaasti aukkoja, joita ei paljasteta ollenkaan.
Miksi parikymppinen Anna käyttäytyy isoisänsä seurassa kuin viisivuotias?
Miksi Marie-sisko on häivytetty lähes olemattomiin?
Miksi Ellan suhde Eevaan on aikuisenakin niin neuroottinen?
Miksi Martti oikeasti rakastui Eevaan?
Millainen on ”kainomunainen” vävykokelas?
Jos jätetään Eevan irrallinen episodi Eurooppaan Marcin kanssa ja Elsan kuolinkamppailu lääkärin kuolinsyyn diagnooseineen (”yksi elin toisensa jälkeen lakkasi toimimasta”) huomiotta romaani tuo samoja tuttuja asetelmia nykypäivään kuin käsittelevät jo Walentin Chorell, Mirjam Tuominen, Helvi Hämäläinen ja Eeva-Liisa Manner kohtalokkaista suhteista kertovissa romaaneissa unohtamatta sillanpäämäistä loppuhuipennusta.
Rakenteeltaan teos tuo vanhat tutut asetelmat uudella tavalla esille, ja Eevasta tuleekin päähenkilö teoksessa eikä siitä onneksi tulekaan kuolevan naisen elämän tilinpäätöstä. Draamallinen jännite kestää niin hyvin kuin mahdollista loppuun saakka, jossa paljastuu romaanin paradoksaalinen nimi, sillä rakkaus näissä ihmissuhteissa kotoutuu kaikki tyynni vain valheisiin.
March 28, 2018
Olipa se ihana.
Ihana, kuvankaunis, kaikessa arkisuudessaan ja tavallisuudessaan koskettava. Yleensä varaan viisi tähteä suurille kirjoille, mutta miksei sitä voisi antaa pienillekin, jos niistä näin kokonaisvaltaisesti pitää. Ja joku sanoo Pulkkisen kieltä itsetarkoitukselliseksi, kauniiksi kauniin vuoksi, mutta miksei liian kaunistakin saisi välillä olla olemassa. Ei se suuri ollut, mutta sitäkin eheämpi. Ja inhimillinen.
Ihana, kuvankaunis, kaikessa arkisuudessaan ja tavallisuudessaan koskettava. Yleensä varaan viisi tähteä suurille kirjoille, mutta miksei sitä voisi antaa pienillekin, jos niistä näin kokonaisvaltaisesti pitää. Ja joku sanoo Pulkkisen kieltä itsetarkoitukselliseksi, kauniiksi kauniin vuoksi, mutta miksei liian kaunistakin saisi välillä olla olemassa. Ei se suuri ollut, mutta sitäkin eheämpi. Ja inhimillinen.
March 5, 2015
Es arī gribu tā prast- runāt par mīlestību, nāvi un attiecībām tā, lai neizklausiltos banāli un salkani. Prast vārdos izstāstīt to, kas ieraudzīts citu dvēselēs.
Šī neapšaubāmi bija īstā grāmata īstajā laikā.
Šī neapšaubāmi bija īstā grāmata īstajā laikā.
November 16, 2020
Grāmata ir par kaislību, mīlestību, mākslu, nāvi, patiesību, sevis meklēšanu...
Ļoti patika tulkotājas Maimas Grīnbergas veikums, tekstu lasīju un tiešām baudīju, kā labu rūgtu kafiju, kas nedaudz apdedzina mēli. Lielisks balanss starp vēso ziemeļnieciskumu un karstajām kaislībām. Skaisti uzrakstīta grāmata par ne vieglām tēmām.
"Patiesās revolūcijas ilgst visu cilvēka mūžu, tās vienmēr ir klusas un notiek, kad neviens neskatās."
Ļoti patika tulkotājas Maimas Grīnbergas veikums, tekstu lasīju un tiešām baudīju, kā labu rūgtu kafiju, kas nedaudz apdedzina mēli. Lielisks balanss starp vēso ziemeļnieciskumu un karstajām kaislībām. Skaisti uzrakstīta grāmata par ne vieglām tēmām.
"Patiesās revolūcijas ilgst visu cilvēka mūžu, tās vienmēr ir klusas un notiek, kad neviens neskatās."
February 26, 2014
Sé que hay escritores que jamás leeré. Leeré las traducciones que alguien, un traidor o un auténtico autor realizó a mi idioma madre. Ahora no me importa, Murakami, Mankell, Handke o Pulkkinen jamás serán leídos por mi en su idioma. Me perderé los giros y bellezas de su lengua madre. Pero quedará la sustancia que conservará la gracia, la delicadeza y el buen decir de su idioma madre. Dentro de esa literatura que parece meramente descriptiva de la vida cotidiana y que revela los verdaderos horrores del mal banal e intrascendente escondido en hechos aparentemente triviales, esta es una obra ejemplar. El desamor que te lleva a la muerte, el desear vivir la vida del otro usurpando su hogar y su familia y la defensa feroz y destructora de los actores aparentemente indiferentes. El Mal escondido, el Mal que destruye, el Mal banal que finalmente lleva a la muerte. No te salva el amor, nunca te salva.
June 18, 2019
The terminal diagnosis of a 70 year old woman puts those around her in touch with their own mortality, causing each to assess significant life events. This is a very slow moving novel, mostly told through memories. Marital infidelity and its consequences for the children and for the partner outside the marriage are the focus for several generations. The author loves her similes, often repeating the same image over and over. I find it very difficult to be sympathetic to characters whose violation of the marriage bond leaves them wounded, so I failed to develop the connections of understanding with these people. 3.5 stars
March 20, 2021
Una historia que poco a poco me fue enredando en sus letras cual telaraña tejida sabiamente.
Elsa es la matriarca de una familia finlandesa, mujer exitosa en el ambiente académico, casada como un pintor de renombre, tienen una hija doctora, que a su vez está casada, y tiene 2 hijas jóvenes. La vida transcurre apacible, hasta que una enfermedad llega al cuerpo de Elsa y trastoca a toda la familia.
Ana una de las nietas de Elsa, era muy apegada a sus abuelos, y debido a la enfermedad de su abuela vuelve a conectarse con ellos, lo que trae el descubrimiento de una mujer invisible pero presente en la historia familiar, Eeva, un nombre que pronuncia Elsa y que destapa un secreto que atañe a la mayoría de las mujeres de esa familia.
Quién es ella, qué papel juega en la vida de sus abuelos, y porque esa necesidad de saber, de descubrir secretos que cambiarán profundamente la dinámica familiar.
Existen varios hombres que intervienen en la historia, pero el abuelo, es el único hombre que tiene peso en la historia y alrededor de él, en una danza, su esposa, su hija, sus nietas y la misteriosa mujer, se van cruzando, amándolo, odiándolo, necesitándolo Y también parece ser el único que las entiende, que las escucha, que discute con ellas, que interactúa, qué no es indiferente a sus pensamientos o a sus necesidades.
Es curioso que María, una de las dos hijas sea prácticamente un personaje inexistente en el libro, como un fantasma que solamente aparece por necesidad o como apoyo para los demás pero sin una historia propia.
Me he quedado con muchos reflexiones, con muchos pensamientos sobre lo que ocurrió en esta familia, y como existen secretos tan visibles pero tan escondidos y que hace falta un acontecimiento trascendente para que en algún momento salgan a la luz y ayuden a los involucrados a unirse o separarse definitivamente.
Elsa es la matriarca de una familia finlandesa, mujer exitosa en el ambiente académico, casada como un pintor de renombre, tienen una hija doctora, que a su vez está casada, y tiene 2 hijas jóvenes. La vida transcurre apacible, hasta que una enfermedad llega al cuerpo de Elsa y trastoca a toda la familia.
Ana una de las nietas de Elsa, era muy apegada a sus abuelos, y debido a la enfermedad de su abuela vuelve a conectarse con ellos, lo que trae el descubrimiento de una mujer invisible pero presente en la historia familiar, Eeva, un nombre que pronuncia Elsa y que destapa un secreto que atañe a la mayoría de las mujeres de esa familia.
Quién es ella, qué papel juega en la vida de sus abuelos, y porque esa necesidad de saber, de descubrir secretos que cambiarán profundamente la dinámica familiar.
Existen varios hombres que intervienen en la historia, pero el abuelo, es el único hombre que tiene peso en la historia y alrededor de él, en una danza, su esposa, su hija, sus nietas y la misteriosa mujer, se van cruzando, amándolo, odiándolo, necesitándolo Y también parece ser el único que las entiende, que las escucha, que discute con ellas, que interactúa, qué no es indiferente a sus pensamientos o a sus necesidades.
Es curioso que María, una de las dos hijas sea prácticamente un personaje inexistente en el libro, como un fantasma que solamente aparece por necesidad o como apoyo para los demás pero sin una historia propia.
Me he quedado con muchos reflexiones, con muchos pensamientos sobre lo que ocurrió en esta familia, y como existen secretos tan visibles pero tan escondidos y que hace falta un acontecimiento trascendente para que en algún momento salgan a la luz y ayuden a los involucrados a unirse o separarse definitivamente.
September 14, 2019
Különleges regény. Csupa hangulat-buborék, színek, illatok, fények, benyomások gyönyörűen megírva. Ilyenkor mindig sajnálom, hogy a fordító neve nem kerül a borítóra, mert ez bizony az ő érdeme is. Köszönet Panka Zsókának.
És köszönet az írónőnek, aki magával vitt erre az utazásra. Utaztunk időben, térben, utaztunk lélektől lélekig, születéstől a halálig, és a zseniálisan felépített párhuzamnak köszönhetően ez a melankolikus, kissé fájdalmas utazás mégis valamiféle örök körforgás képét villantotta fel. Talán még én sem értem magam egészen, hogy mindez miért nem hatott rám nyomasztóan. Az árulás, titkok, fájdalom, veszteség csupán egy-egy sötét árnyalat volt a többi ezernyi árnyalat közt, és mikor becsuktam a könyvet csak arra gondoltam: igen, ez a borzalmas és szépséges valami, ez az élet.
És köszönet az írónőnek, aki magával vitt erre az utazásra. Utaztunk időben, térben, utaztunk lélektől lélekig, születéstől a halálig, és a zseniálisan felépített párhuzamnak köszönhetően ez a melankolikus, kissé fájdalmas utazás mégis valamiféle örök körforgás képét villantotta fel. Talán még én sem értem magam egészen, hogy mindez miért nem hatott rám nyomasztóan. Az árulás, titkok, fájdalom, veszteség csupán egy-egy sötét árnyalat volt a többi ezernyi árnyalat közt, és mikor becsuktam a könyvet csak arra gondoltam: igen, ez a borzalmas és szépséges valami, ez az élet.
April 5, 2021
tyyliltään kovin lyyristä tekstiä, enkä ole vieläkään ihan varma, että kuka henkilöistä oli kukin. 60-luvun kuvauksista vallankumouksineen ja feminismin toisen aallon alkamisesta pidin paljon, samoin maalamisen kuvaamisesta, seksi tässä esitettiin kovin pehmeänä uppoamisena ja nousemisena, että ehdin jo kuudennessa kohtaa tai siinä main hiukan kyllästyä. Muutama lause rakkaudesta loksahti paikoilleen, mutta jäi hiukan etäiseksi.
January 6, 2024
Grāmata, kuru lasot, visu laiku pašai gribas rakstīt. Brīnišķīgs, piepildīts darbs.
"Viss sākās tad, kad vīrietis izgāja pa durvīm. Viss sākās tad, kad bērns pajautāja, vai mēs vēl tiksimies, un es teicu, ka mēs tiksimies rīt, kaut gan zināju, ka tie ir meli. Viss sākās tad, kad vienpadsmit dienas nogulēju priekšnamā."
"Viss sākās tad, kad vīrietis izgāja pa durvīm. Viss sākās tad, kad bērns pajautāja, vai mēs vēl tiksimies, un es teicu, ka mēs tiksimies rīt, kaut gan zināju, ka tie ir meli. Viss sākās tad, kad vienpadsmit dienas nogulēju priekšnamā."
October 1, 2015
šis bija līdz sāpēm skaisti.
maigi un trausli veidoti teikumi ieveda pasaulē, kur beidzot atklājās patiesība.
ļoti skaisti un pamatīgi par lielām un skaistām lietām.
ja man grāmatplauktā būtu jāieliek tikai pārītis grāmatu, šī noteikti būtu viena no tām. obligāti lasīšu atkārtoti, šobrīd nepieciešams visam tā viegli nosēsties dvēseles stūros un izbirt kā smiltīm. nesavācami.
maigi un trausli veidoti teikumi ieveda pasaulē, kur beidzot atklājās patiesība.
ļoti skaisti un pamatīgi par lielām un skaistām lietām.
ja man grāmatplauktā būtu jāieliek tikai pārītis grāmatu, šī noteikti būtu viena no tām. obligāti lasīšu atkārtoti, šobrīd nepieciešams visam tā viegli nosēsties dvēseles stūros un izbirt kā smiltīm. nesavācami.
October 3, 2015
grāmata, kuru varētu/gribētu citēt veselumā. vārdus un frāzes atstājot kopveselumā, neizraujot no konteksta. skaists, es teiktu - neatkārtojami - SKAISTS darbs. par mirstīgumu, vispirmām kārtām. par cilvēku, sajūtu un atmiņu derīguma termiņu. un vēl par palikšanu. varbūt pat vairāk.
April 2, 2012
[I received a review copy of this novel from Netgalley]
Original review here: http://irisonbooks.com/2012/04/02/tru...
"Anna is quiet for a moment, then says, 'Every person’s sadness is their own. Other people can’t understand it.'"
True centres around Elsa, who is dying from cancer. But in many ways, the story is not so much about her, as about her family members and the way they deal with their impeding loss. Key characters are Martti, Elsa’s husband; Eleonoora, the daughter of Elsa and Martti; and Anna, one of Eleonoora’s daughters. And somewhere in the memories of Elsa and Martti, and later on Eleonoora and Anna, is hidden another key character: Eeva, Eleonoora’s nanny and Martti’s mistress.
Two key themes in this novel are love and loss. Rather big, and therefore easily perceived as empty, words, but they truthfully fit the book. Because of the double storyline of the loss of Elsa and the ones she loves as her family, and the pattern of love and loss in the affair between Martti and Eeva, these two themes are explored in a more worthwhile manner than the simple naming of them suggests. Add to that the layer of lost and found memories, and the truthfulness of those, and you may just begin to understand how this books delivers on some quite big themes through a micro study of an (extended) family.
Pulkkinen’s style is beautiful and thoughtful, and she spends quite a lot of time featuring detailed contemplations on life through the eyes of several characters. Most of these are related to the grander themes mentioned before. These contemplative sentences all threaten to tip over the line of philosophical into corny, but most of the time they worked with the general point the book was trying to get across.
I admit, True was a little confusing to me. I started reading this novel thinking it would be about a dying cancer patient and her family’s manner of coping. Instead, the novel heavily features the affair of Eeva and Martti, so much so that in the end I wonder if this is not rather the story of Eeva and Anna’s retelling of it, instead of a story revolving around Elsa. There is nothing wrong with that, although I do not in general do well with stories about affairs. I personally enjoyed True more than most stories about affairs that heavily feature "the other woman", because it plays less to feelings of victimization. I will say though, that I was left craving more details about Elsa’s illness and the contemporary dealing of the family. I felt a more natural sympathy for Elsa, and I was a little disappointed to see so little of Eleonoora and her other daughter, Maria.
Overall, True is a satisfying, quiet, and contemplative read as long as you are prepared to go along with its switch in focus from Elsa’s story to that of Anna and Eeva. If it weren’t for the rather long middle section of the novel that I felt could have done with a little less detail, the book could have very well ended up ranking high on my almost favourites list of the year. As it is, it falls into the top layer of that middle section: nourishing, but not stunning enough to blow me away.
Original review here: http://irisonbooks.com/2012/04/02/tru...
"Anna is quiet for a moment, then says, 'Every person’s sadness is their own. Other people can’t understand it.'"
True centres around Elsa, who is dying from cancer. But in many ways, the story is not so much about her, as about her family members and the way they deal with their impeding loss. Key characters are Martti, Elsa’s husband; Eleonoora, the daughter of Elsa and Martti; and Anna, one of Eleonoora’s daughters. And somewhere in the memories of Elsa and Martti, and later on Eleonoora and Anna, is hidden another key character: Eeva, Eleonoora’s nanny and Martti’s mistress.
Two key themes in this novel are love and loss. Rather big, and therefore easily perceived as empty, words, but they truthfully fit the book. Because of the double storyline of the loss of Elsa and the ones she loves as her family, and the pattern of love and loss in the affair between Martti and Eeva, these two themes are explored in a more worthwhile manner than the simple naming of them suggests. Add to that the layer of lost and found memories, and the truthfulness of those, and you may just begin to understand how this books delivers on some quite big themes through a micro study of an (extended) family.
Pulkkinen’s style is beautiful and thoughtful, and she spends quite a lot of time featuring detailed contemplations on life through the eyes of several characters. Most of these are related to the grander themes mentioned before. These contemplative sentences all threaten to tip over the line of philosophical into corny, but most of the time they worked with the general point the book was trying to get across.
I admit, True was a little confusing to me. I started reading this novel thinking it would be about a dying cancer patient and her family’s manner of coping. Instead, the novel heavily features the affair of Eeva and Martti, so much so that in the end I wonder if this is not rather the story of Eeva and Anna’s retelling of it, instead of a story revolving around Elsa. There is nothing wrong with that, although I do not in general do well with stories about affairs. I personally enjoyed True more than most stories about affairs that heavily feature "the other woman", because it plays less to feelings of victimization. I will say though, that I was left craving more details about Elsa’s illness and the contemporary dealing of the family. I felt a more natural sympathy for Elsa, and I was a little disappointed to see so little of Eleonoora and her other daughter, Maria.
Overall, True is a satisfying, quiet, and contemplative read as long as you are prepared to go along with its switch in focus from Elsa’s story to that of Anna and Eeva. If it weren’t for the rather long middle section of the novel that I felt could have done with a little less detail, the book could have very well ended up ranking high on my almost favourites list of the year. As it is, it falls into the top layer of that middle section: nourishing, but not stunning enough to blow me away.
June 24, 2012
An ordinary story, too precious actually, but since it's Finnish, it's interesting enough. A family, lots of characters whose names begin with E, their lives in the present day and flashbacks to the 1960s. Parallel themes of mother/daughter, parent/child, art, image, betrayal, loss, dreams, reality, truth... It starts out nicely but it's uneven. There's a character, Maria, who's completely superfluous. But I would like to try a cardamom roll. And the cover sure is pretty.
"Right, then. Everything's ready. I even have an onion pie," she says proudly. "I baked it yesterday when I got tired of having cancer."
She's exasperatingly like her mother, and it doesn't alarm her at all.
... when I tell her no she can test its strength and see that it's a wall that's always in the same place.
Saara is not opposed to cherry trees. There are quite a few things Saara's not opposed to.
"Right, then. Everything's ready. I even have an onion pie," she says proudly. "I baked it yesterday when I got tired of having cancer."
She's exasperatingly like her mother, and it doesn't alarm her at all.
... when I tell her no she can test its strength and see that it's a wall that's always in the same place.
Saara is not opposed to cherry trees. There are quite a few things Saara's not opposed to.
July 22, 2021
Kaunis kirja sekä päällisin puolin - lauseiltaan, kieleltään, rakenteeltaan että syvältä sisimmältään - kysymyksiltään.
August 10, 2018
Good lord, this book broke my heart. Reading a book in Finnish always makes everything feel a little bit special. And this book is definitely special. I am not sure how Pulkkinen's writing translates into English but if you want to read some contemporary Finnish literature, I highly recommend this. It focuses on the relationship between a woman who is dying and her husband. He and their family are trying to deal with the grief of losing someone so near to them. Once the granddaughter Anna finds a dress in her grandma's closet that doesn't belong to her. The grandmother finally speaks out, telling a story of a girl who used to babysit their daughter and fell in love with the father. This is a story about love, grief and the fear of losing someone. What is to me the best part of the book, however, is the language. Pulkkinen has an incredible way of using words and I am definitely eager to read two other books of hers.
June 8, 2013
Es ging alles sehr schnell. Bei der pensionierten, früher beruflich erfolgreichen Psychologin Elsa wird Krebs diagnostiziert. Hoffnung auf Heilung gibt es nicht und Elsa wird zum Sterben nach Hause entlassen. Dass Elsa nun auf die Hilfe anderer angewiesen ist, ist ungewohnt für sie. Bei der Pflege werden ihr Ehemann Martti, Elsas Tochter Eleonoora und die Enkelinnen helfen. Durch die schwere Krankheit rückt die Familie der Patientin gezwungermaßen näher zusammen. Martti bereitet das Sterben seiner Frau große Angst.
"Doch dann fand er endlich eine Methode, sich selbst zu beruhigen. Er trat ans Fenster, öffnete es weit, schaute in den Himmel und lauschte der Amsel. Die Trauer gesellte sich leise zu ihm, und er ließ sie kommen, schloss Bekanntschaft, wie um sich vorsorglich an sie zu gewöhnen. Er entdeckte sie in der Haltung seiner Hände, in den halb ausgestreckten Armen. Der Trauer musste man Raum geben, man musste sie umarmen. Andernfalls überfiel sie einen als Entsetzen, plötzlich und ohne Vorwarnung, beim Überqueren einer Kreuzung oder im Geschäft vor den Mandarinen und Kartoffeln." (S. 12)
Enkelin Anna hat offenbar ernste Probleme, die nicht mit dem Sterben ihrer Großmutter zusammenhängen. "In ihrem Leben breitet sich der Kummer wie ein Tintenfleck aus." (S. 32) Anna empfindet eine deutliche Entfremdung zum Großvater, dem sie als Kind sehr nahestand. Anna liebt einen Mann, der Vater eines Kindes ist, und müsste sich im Fall einer Trennung auch von dem Kind trennen. Eleonoora ist Chirurgin, ihre Tochter Maria studiert Medizin. Auf den bevorstehenden Tod ihrer Mutter reagiert Eleonoora extrem, als trauere sie bereits jetzt, bevor Elsa überhaupt gestorben ist. Die Familie Ahlqist verbirgt ein Geheimnis, das sie fest verschnürt hütet. Die Familienkonstellation wirft einige Fragen auf, wie die Medizinerin Eleonoora als betroffene Angehörige mit dem Sterben ihrer Mutter umgehen wird und auch was Elsa ihrer Tochter in der Kindheit für eine Mutter war. Als international hoch geachtete Psychologieprofessorin reiste Elsa oft zu Kongressen und ließ ihre kleine Tochter dann einige Wochen lang mit Martti und einem Kindermädchen zurück. Hat die Wissenschaftlerin, die theoretisch so viel über Beziehungen weiß, ihr Wissen in der Erziehung ihrer Tochter genutzt? In der Geschichte der vier Frauen aus drei Generationen breitet sich zunehmend die Geschichte einer fünften, abwesenden Frau aus, die in der Ich-Form erzählten Erinnerungen des Kindermädchens Eeva. Die bisher verschwiegene Eeva nimmt in der Handlung wachsenden Raum ein, während die Leser noch immer rätseln, was aus Eeva geworden ist. In den 60er Jahren betreute Eeva die kleine Eleonoora als Kindermädchen während Elsa beruflich unterwegs war. Martti zog sich dann jedesmal in sein Atelier zurück und überließ Eeva allein Haushalt und Erziehung. Ella liebt ihre Betreuerin innig und reagiert auf die Liebesbeziehung ihres Vaters zu "ihrer" Eeva mit extremen Gefühlen und Ängsten. Erst nachdem das vierzig Jahre zurückliegende Familiengeheimnis um Eeva gelüftet ist, können Elsa und ihre Familie voneinander Abschied nehmen.
Rikka Pulkkinen hat mich mit ihrem feinfühlig erzählten Familienroman von der ersten Seite an so gefesselt, dass ich das Buch nicht wieder aus der Hand legen konnte. Die finnische Autorin zeichnet wunderbare Bilder von Kindheitserinnnerungen, idyllischen Sommern an einem finnischen See und von großen Gefühlen. Die Veränderungen, wenn Alte oder Kranke in den Augen ihrer Kinder wieder zu Kindern werden, das Abschiednehmen von der Mutter und speziell Eleonooras Umgang mit dem Tod in ihrem Privatleben beobachtet die Autorin mit großer Sensibilität. Die Charakterisierung der professionellen Helferin Eleonoora von ihrer privaten Seite, ihr Pendeln zwischen dem Wunsch nach Nähe, Rückzug und Kontrolle, zwischen Verletzungen in der Kindheit und dem Verbergen ihrer Gefühle vor der sterbenden Mutter hat mich sehr bewegt.
"Doch dann fand er endlich eine Methode, sich selbst zu beruhigen. Er trat ans Fenster, öffnete es weit, schaute in den Himmel und lauschte der Amsel. Die Trauer gesellte sich leise zu ihm, und er ließ sie kommen, schloss Bekanntschaft, wie um sich vorsorglich an sie zu gewöhnen. Er entdeckte sie in der Haltung seiner Hände, in den halb ausgestreckten Armen. Der Trauer musste man Raum geben, man musste sie umarmen. Andernfalls überfiel sie einen als Entsetzen, plötzlich und ohne Vorwarnung, beim Überqueren einer Kreuzung oder im Geschäft vor den Mandarinen und Kartoffeln." (S. 12)
Enkelin Anna hat offenbar ernste Probleme, die nicht mit dem Sterben ihrer Großmutter zusammenhängen. "In ihrem Leben breitet sich der Kummer wie ein Tintenfleck aus." (S. 32) Anna empfindet eine deutliche Entfremdung zum Großvater, dem sie als Kind sehr nahestand. Anna liebt einen Mann, der Vater eines Kindes ist, und müsste sich im Fall einer Trennung auch von dem Kind trennen. Eleonoora ist Chirurgin, ihre Tochter Maria studiert Medizin. Auf den bevorstehenden Tod ihrer Mutter reagiert Eleonoora extrem, als trauere sie bereits jetzt, bevor Elsa überhaupt gestorben ist. Die Familie Ahlqist verbirgt ein Geheimnis, das sie fest verschnürt hütet. Die Familienkonstellation wirft einige Fragen auf, wie die Medizinerin Eleonoora als betroffene Angehörige mit dem Sterben ihrer Mutter umgehen wird und auch was Elsa ihrer Tochter in der Kindheit für eine Mutter war. Als international hoch geachtete Psychologieprofessorin reiste Elsa oft zu Kongressen und ließ ihre kleine Tochter dann einige Wochen lang mit Martti und einem Kindermädchen zurück. Hat die Wissenschaftlerin, die theoretisch so viel über Beziehungen weiß, ihr Wissen in der Erziehung ihrer Tochter genutzt? In der Geschichte der vier Frauen aus drei Generationen breitet sich zunehmend die Geschichte einer fünften, abwesenden Frau aus, die in der Ich-Form erzählten Erinnerungen des Kindermädchens Eeva. Die bisher verschwiegene Eeva nimmt in der Handlung wachsenden Raum ein, während die Leser noch immer rätseln, was aus Eeva geworden ist. In den 60er Jahren betreute Eeva die kleine Eleonoora als Kindermädchen während Elsa beruflich unterwegs war. Martti zog sich dann jedesmal in sein Atelier zurück und überließ Eeva allein Haushalt und Erziehung. Ella liebt ihre Betreuerin innig und reagiert auf die Liebesbeziehung ihres Vaters zu "ihrer" Eeva mit extremen Gefühlen und Ängsten. Erst nachdem das vierzig Jahre zurückliegende Familiengeheimnis um Eeva gelüftet ist, können Elsa und ihre Familie voneinander Abschied nehmen.
Rikka Pulkkinen hat mich mit ihrem feinfühlig erzählten Familienroman von der ersten Seite an so gefesselt, dass ich das Buch nicht wieder aus der Hand legen konnte. Die finnische Autorin zeichnet wunderbare Bilder von Kindheitserinnnerungen, idyllischen Sommern an einem finnischen See und von großen Gefühlen. Die Veränderungen, wenn Alte oder Kranke in den Augen ihrer Kinder wieder zu Kindern werden, das Abschiednehmen von der Mutter und speziell Eleonooras Umgang mit dem Tod in ihrem Privatleben beobachtet die Autorin mit großer Sensibilität. Die Charakterisierung der professionellen Helferin Eleonoora von ihrer privaten Seite, ihr Pendeln zwischen dem Wunsch nach Nähe, Rückzug und Kontrolle, zwischen Verletzungen in der Kindheit und dem Verbergen ihrer Gefühle vor der sterbenden Mutter hat mich sehr bewegt.
April 20, 2016
Ani neviem, kam by som knihu zaradila.
Pribeh o rodine, o laske, o tajomstvach.
Elsa a Martti, Eeleonora a Eervo, Anna, Maria... a Eeva. Tri generacie, rozlicne osobnosti. Tajomstvo, ktore niektori pochovali prihlboko, ini zabudli a ini objavuju.
Pribeh sa odohrava v dvoch casovych rovinach - v sucasnosti, kedy babicka rodiny Elsa ochorie na rakovinu a ostavaju jej posledne dni, tyzdne ci mesiace zivota a v minulosti, v 60tych rokoch, kedy do rodiny Elsy, Marttiho a ich dcerky Elly prichadza pomocnica a opatrovatelka Eeva. Ako zamota zivot bohemskej (psychologicka a maliar) rodiny studentka francuzstiny, to rozpleta o niekolko desatroci Elsina vnucka Anna, nachadzajuca zaujimave paralely vo svojom zivote.
Mnoho veci je v naznakoch, ine su vypovedane najskor jemne a az potom naplno. Plno snov i reality, autorka prepleta a rozpleta, aby sa znovu zaplietla. Pribeh ma isty napinavy naboj, ktory sa ale casto straca v akejsi snovej ne-realite. Napriek nie rychlemu spadu si pismenka ziadaju absolutnu pozornost, preskocenie vety moze znamenat, ze vam ujde nieco zaujimave, naznak niecoho, co pride neskor. Citala som pozorne a aj tak som sa parkrat vracala.
Obecne nie som na podobne knizky, ale tato sa mi pacila. Nemusim take to tocenie a rypanie sa v pocitoch, kto kde o kom, s kym a preco, ale tu mi to nevadilo. Naozaj nie. Za mna velmi zaujimavy pocin.
Pribeh o rodine, o laske, o tajomstvach.
Elsa a Martti, Eeleonora a Eervo, Anna, Maria... a Eeva. Tri generacie, rozlicne osobnosti. Tajomstvo, ktore niektori pochovali prihlboko, ini zabudli a ini objavuju.
Pribeh sa odohrava v dvoch casovych rovinach - v sucasnosti, kedy babicka rodiny Elsa ochorie na rakovinu a ostavaju jej posledne dni, tyzdne ci mesiace zivota a v minulosti, v 60tych rokoch, kedy do rodiny Elsy, Marttiho a ich dcerky Elly prichadza pomocnica a opatrovatelka Eeva. Ako zamota zivot bohemskej (psychologicka a maliar) rodiny studentka francuzstiny, to rozpleta o niekolko desatroci Elsina vnucka Anna, nachadzajuca zaujimave paralely vo svojom zivote.
Mnoho veci je v naznakoch, ine su vypovedane najskor jemne a az potom naplno. Plno snov i reality, autorka prepleta a rozpleta, aby sa znovu zaplietla. Pribeh ma isty napinavy naboj, ktory sa ale casto straca v akejsi snovej ne-realite. Napriek nie rychlemu spadu si pismenka ziadaju absolutnu pozornost, preskocenie vety moze znamenat, ze vam ujde nieco zaujimave, naznak niecoho, co pride neskor. Citala som pozorne a aj tak som sa parkrat vracala.
Obecne nie som na podobne knizky, ale tato sa mi pacila. Nemusim take to tocenie a rypanie sa v pocitoch, kto kde o kom, s kym a preco, ale tu mi to nevadilo. Naozaj nie. Za mna velmi zaujimavy pocin.
July 17, 2016
Istina, drugi roman (relativno) mlade Riikke Pulkkinen, njeno je najpopularnije i najhvaljenije djelo, prevedeno na čak sedamnaest jezika. U pitanju je, mogli bismo reći, obiteljska saga koja obuhvaća tri generacije dobrostojeće obitelji i njihove priče, ispričane ne uobičajenim kronološkim redoslijedom već prisjećanjima i autoričinim skokovima u prošlost. Pulkkinen govori o mnogim ozbiljnim i vrlo prisutnim stvarima poput tuge, brige, odrastanja, preljuba, nesreće, smrti, ali i sreće, veselja, i iznad svega ljubavi. I onoj pravoj i onoj krivoj, i onoj trajnoj i onoj prolaznoj. Pokazuje nam sve što se za ljubav i zbog ljubavi (ne) može napraviti.
Stvar je u tome da ona to čini na prilično konvencionalan način. Iako je riječ upravo o, uvjetno rečeno, običnim ljudima i s onim što im se događa se zasigurno mnogi mogu poistovjetiti, ipak sam se nadao stilski malo zanimljivijem i složenijem romanu. Ne može se poreći da je autorica iskazala, za svoje godine (pri izlasku knjige na originalnom finskom jeziku imala je 30 godina), iznimno bogato poznavanje mnogih osjećajnih mehanizama, te uvjerljivo opisala mnoge životne situacije, no to nažalost nije bilo dovoljno da stvori nešto posebno. Kao i životi većine nas, kojima se zapravo i obraća, ovaj roman poseban je na svoj način, ali na kraju ipak tek prosječan.
Stvar je u tome da ona to čini na prilično konvencionalan način. Iako je riječ upravo o, uvjetno rečeno, običnim ljudima i s onim što im se događa se zasigurno mnogi mogu poistovjetiti, ipak sam se nadao stilski malo zanimljivijem i složenijem romanu. Ne može se poreći da je autorica iskazala, za svoje godine (pri izlasku knjige na originalnom finskom jeziku imala je 30 godina), iznimno bogato poznavanje mnogih osjećajnih mehanizama, te uvjerljivo opisala mnoge životne situacije, no to nažalost nije bilo dovoljno da stvori nešto posebno. Kao i životi većine nas, kojima se zapravo i obraća, ovaj roman poseban je na svoj način, ali na kraju ipak tek prosječan.
March 4, 2012
Een prachtige roman, dit Echt waar van de Finse schrijfster Riikka Pulkkinnen!
Elsa heeft aan het begin van het boek te horen gekregen dat ze opgegeven is. Ze wil thuis gaan sterven. Daar wordt ze de laatste maanden van haar leven verzorgd door haar man Martti, haar dochter Eleonoora en haar kleindochters Anna en Maria.
Elsa wil graag genieten van de laatste keren dat ze dingen doen kan: ze wil graag nog een keer zwemmen in het meertje bij het vakantiehuisje, wil nog een keer dronken worden en meer van dat soort dingen. Als Anna zich met haar grootmoeder opdoft voor een laatste keer picknicken, vinden ze een jurk van het kindermeisje van Elsa en Martti van vroeger. Elsa onthult dat deze Eeva lange tijd een verhouding had met Martti. Anna begint te fantaseren over wat zich in het jonge gezin van toen heeft afgespeeld.
Door het vertellen van het het stervensverhaal van Elsa, steeds vanuit een van de hoofdpersonen, en, parallel daaraan, het verhaal van Eeva veertig jaar eerder, schrijft Pulkkiinen een heel tedere en niet-oordelende roman over menselijke verhoudingen. Wat ik ook erg knap vind is dat de schrijfster zich niet heeft laten verleiden om het eind van het verhaal af te raffelen. Dat had bij een mindere schrijfster zo maar gekund. Een zeer verdiende vier sterren!
Elsa heeft aan het begin van het boek te horen gekregen dat ze opgegeven is. Ze wil thuis gaan sterven. Daar wordt ze de laatste maanden van haar leven verzorgd door haar man Martti, haar dochter Eleonoora en haar kleindochters Anna en Maria.
Elsa wil graag genieten van de laatste keren dat ze dingen doen kan: ze wil graag nog een keer zwemmen in het meertje bij het vakantiehuisje, wil nog een keer dronken worden en meer van dat soort dingen. Als Anna zich met haar grootmoeder opdoft voor een laatste keer picknicken, vinden ze een jurk van het kindermeisje van Elsa en Martti van vroeger. Elsa onthult dat deze Eeva lange tijd een verhouding had met Martti. Anna begint te fantaseren over wat zich in het jonge gezin van toen heeft afgespeeld.
Door het vertellen van het het stervensverhaal van Elsa, steeds vanuit een van de hoofdpersonen, en, parallel daaraan, het verhaal van Eeva veertig jaar eerder, schrijft Pulkkiinen een heel tedere en niet-oordelende roman over menselijke verhoudingen. Wat ik ook erg knap vind is dat de schrijfster zich niet heeft laten verleiden om het eind van het verhaal af te raffelen. Dat had bij een mindere schrijfster zo maar gekund. Een zeer verdiende vier sterren!
May 16, 2013
Ho terminato da poco questo libro che è più interessante nella prefazione che poi nel libro stesso, la storia è narrata molto bene, le costruzioni sono tipiche dei paesi scandinavi e scorrono più lente rispetto ad altri tipi di scrittura (americani o inglesi) . La prefazione narra di intrighi , e storie nascoste mentre poi è un banale tradimento tra un uomo e la bambinaia di sua figlia, lui è decisamente insignificante codardo mentre lei fá una brutta fine.. Il tutto condito con pochissimi sensi di colpa da parte di lui e di crisi da parte di lei...il tutto con una nipote poi adulta che finisce distesa su un pavimento freddo in crisi per una delusione d'amore!!! Personalmente è la prima volta a cui non sò a chi dedicarlo...Mi chiedo se è un libro da acquistare?? No. Cercatelo in biblioteca.
March 1, 2017
Terwijl ze voor haar stervende grootmoeder zorgt, ontdekt Anna dat er een 'andere' vrouw in het leven van haar grootouders was. Haar grootvader had een relatie met Eeva, de oppas van Anna's moeder. Het begint als een banaal verhaal, maar uiteindelijk wordt het een complexe roman, verteld vanuit verschillende perspectieven, met op de achtergrond de tijdsgeest van de sixties.
Anna vertelt het verhaal van Eeva, maar lijkt daarbij vooral haar eigen verhaal te vertellen. Het is niet altijd duidelijk wat echt waar is, en wat verzonnen is. Wat bij Eeva hoort, en wat bij Anna. Interessante vragen en thema's duiken op, over de liefde en de leugen.
Van de Finse succesauteur Riikka Pulkkinen had ik nog nooit gehoord. Ik koos dit boek omdat het een "modelboek voor leesclubs" genoemd wordt. Over een paar weken ligt het in mijn leesclub op tafel. Ik voorspel pittige discussies.
Anna vertelt het verhaal van Eeva, maar lijkt daarbij vooral haar eigen verhaal te vertellen. Het is niet altijd duidelijk wat echt waar is, en wat verzonnen is. Wat bij Eeva hoort, en wat bij Anna. Interessante vragen en thema's duiken op, over de liefde en de leugen.
Van de Finse succesauteur Riikka Pulkkinen had ik nog nooit gehoord. Ik koos dit boek omdat het een "modelboek voor leesclubs" genoemd wordt. Over een paar weken ligt het in mijn leesclub op tafel. Ik voorspel pittige discussies.
May 4, 2017
A long drawn out story about an affair and death.
Story: Elsa is a strong-minded Finnish woman on the brink of death. She has a husband, who is an artist, a daughter, and grandchildren. This book describes the interpersonal relationships between them.
Language: Occasionally one comes across a person in life who talks a lot, but actually says nothing. That's how I felt about this book. The characters go on and on about what if, hours sitting together not talking, avoiding issues, never having answers. Bad decisions are made, no one is truly happy and it takes 358 pages of dragging this out.
Characters: Cheating, narcissistic, selfish, ... the list goes on. I didn't like the characters and I didn't care what happened to them. Zero character development, the cast in this book stays firmly and stubbornly unchanging.
Can't wait to go read a different book now.
Story: Elsa is a strong-minded Finnish woman on the brink of death. She has a husband, who is an artist, a daughter, and grandchildren. This book describes the interpersonal relationships between them.
Language: Occasionally one comes across a person in life who talks a lot, but actually says nothing. That's how I felt about this book. The characters go on and on about what if, hours sitting together not talking, avoiding issues, never having answers. Bad decisions are made, no one is truly happy and it takes 358 pages of dragging this out.
Characters: Cheating, narcissistic, selfish, ... the list goes on. I didn't like the characters and I didn't care what happened to them. Zero character development, the cast in this book stays firmly and stubbornly unchanging.
Can't wait to go read a different book now.
October 6, 2012
Todella hyvä kirja Pulkkiselta. Juoni on hyvä ja tarinan kerrontatapa kaunis. Pulkkisen lauseet ovat yksityiskohdissaan tarkkoja ja jopa runollisia. Paikoitellen tulee mieleen sekä Carol Shields että jopa itse F.E. Sillanpää. Pulkkisen kertomat tarinat jäävät mieleen pitkäksi aikaa ja juuri lukemaansa jää pohtimaan. Erinomaisen onnistunut teos kehutun esikoisromaanin jälkeen.
Oli myös jännä huomata päähenkilöiden nimet, aika selvä viittaus mielestäni Martti Haavioon ja Elsa Enäjärvi-Haavioon, vaikkakin tämä kulttuuripariskunta vaikuttikin enemmän kirjallisuuden puolella. Pulkkisella on muistaakseni kirjallisuuden opintoja takana ja tämä tuskin on sattumaa.
Oli myös jännä huomata päähenkilöiden nimet, aika selvä viittaus mielestäni Martti Haavioon ja Elsa Enäjärvi-Haavioon, vaikkakin tämä kulttuuripariskunta vaikuttikin enemmän kirjallisuuden puolella. Pulkkisella on muistaakseni kirjallisuuden opintoja takana ja tämä tuskin on sattumaa.
January 4, 2013
One of the blurbs on this book refers to the author as "A thirty-something Finnish Joyce Carol Oates." I have to agree, in the sense that her primary subject seems to be the unavoidable pain of our awareness of mortality. The narrative unfolds from multiple perspectives, and deals with loss, regret and the manner in which patterns of behavior echo through biological families, and also in the larger, 'Family of Man' sense.
I've not read any Finnish literature before, but will certainly be interested in any future English translations of novels by Pulkkinen.
I've not read any Finnish literature before, but will certainly be interested in any future English translations of novels by Pulkkinen.
February 20, 2012
J'ai pris beaucoup de plaisir à découvrir cette histoire, que je vous recommande. Un roman admirablement bien écrit pour cette jeune auteure.
Énormément de sagesse dans sa façon de décrypter les caractères, les défauts et les relations de tous ces personnages centrés sur une histoire de famille portant un secret tout droit sorti d'une vieille armoire poussiéreuse et s'étalant sur 3 générations de femmes.
Énormément de sagesse dans sa façon de décrypter les caractères, les défauts et les relations de tous ces personnages centrés sur une histoire de famille portant un secret tout droit sorti d'une vieille armoire poussiéreuse et s'étalant sur 3 générations de femmes.
Displaying 1 - 30 of 260 reviews