Kaikkien metsäasiantuntijoiden tuntema ja kunnioittama Yrjö Norokorpi kirjoitti kuusenjuurikäävän riesasta kuusikoillemme (HS 26.6.2023).
Yleensä olen hiljaa viisaimpieni edessä. Mutta nyt vähän kummastutti Norokorven kirjoituksessa yhteys kuusen lahottajasienen ja jatkuvan kasvatuksen välillä.
Minä en ainakaan ole nähnyt tutkimusta siitä, että lahottajasieni ei iskisi kesäaikaisissa hakkuissa jatkuvan kasvatuksen kuusiin, vain avohakkuussa kaadettuihin kuusiin. Näitä haitallisia itiöitä on kesäaikaan liikkeellä joka paikassa, myös jatkuvan kasvatuksen metsissä.
Jatkuvassa kasvatuksessa pyritään poistamaan metsän valtapuita, jotta nuorempi puusto jatkaisi kasvuaan. Näitä poimintahakkuita joudutaan tekemään 5–20 vuoden välein, myöskin kesäaikana. Vaikka kantoon laitettaisiin ureaa/harmaaorvakkasieni-liuosta, niin kuusten juurivaurioihin tätä ainetta ei saa laitettua. Eli mielestäni jatkuvan kasvatuksen uusiutuvilla poimintahakkuilla on suurempi vaara näihin lahottajasienivaurioihin.
Myöskin se, että puuston geneettinen perimä vääristyy, kun koko ajan samaa alkuperää oleva siemen synnyttää uutta taimikkoa.
Koivutukista saa tänä päivänä alempaa hintaa kuin havutukista.
Metsään on hyvä saada ns. uutta verta eli jalostettua siementä. Jos lahottajasieni pääsee kuusten juuristoon, niin myös jatkuvassa kasvatuksessa syntyneet uudet taimet ovat lahoja.
Tietenkään myös avohakkuilla näitä aineita ei saa kuusen juuren vaurioituneeseen kohtaan.
Mielestäni kuusi on ilmastonmuutoksen häviäjä. Tämän ja kuusen lahottajasienen takia olen omalla alueellani suositellut koivun istuttamista/kylvöä uusille istutusaloille. Koivutukista saa tänä päivänä alempaa hintaa kuin havutukista. Kuitenkin tämä huonompi hinta kompensoituu lyhyemmällä kiertoajalla.
Emme tiedä, mikä on tilanne 80–100 vuoden kuluttua. Mitä Suomen metsäteollisuus haluaa silloin raaka-aineekseen?
Uuden taimikon aikaansaanti on kustannus ja puulajivalinta täytyy miettiä perusteellisesti.
Eli vaikka Yrjö Norokorpi kirjoittaa jatkuvan kasvatuksen puolesta, niin olen kyllä tässä tapauksessa eri mieltä hänen kanssaan.
Suomen metsiä on hoidettu vuosikymmenten ajan tasaikäisperiaatteella. Metsissämme ei ole montakaan kohdetta, joka soveltuisi jatkuvaan kasvatukseen. Vanhoja kuusikoita tai männiköitä on todella vaikea vääntää jatkuvan kasvatuksen periaatteisiin.
metsäasiantuntija
Hausjärvi