Janakkalalainen Markku Lehmuskanta on viljellyt kuminaa noin kaksikymmentä vuotta, mutta ei pidä sitä vieläkään ollenkaan helppona viljelykasvina.
Kuminalla on kuitenkin paljon etujakin, joista pienin ei ole se, että kasvi on erittäin hyvä maanparantaja. Siksi se sopii hyvin viljelykiertokasviksi.
Kuminan viljelyyn on helppo lähteä, sillä kasvi ei vaadi mitään erikoiskoneita.
Porkkanasta koiranputkeksi
Hankalan kuminasta tekee muun muassa se, että se on kaksivuotinen. Ensimmäisenä vuonna pintaan nousevat vain lehdet, jotka muistuttavat porkkananlehtiä. Vasta toisena kesänä nousevat kukkavanat. Silloin kasvi muistuttaa koiranputkea.
On kuitenkin olemassa myös yksivuotista kuminaa, sellaista viljellään esimerkiksi Egyptissä.
Lehmuskanta tietää, että joku yritti yksivuotisen viljelyä myös Suomessa.
– Mutta se kukki vasta joulukuussa.
Kaksivuotisuus voisi tarkoittaa pellolle myös yhtä tyhjää, sadotonta vuotta, mutta ei välttämättä. Nykyään kuminanviljelijät näet viljelevät pellossaan ensimmäisenä vuotena jotain muuta kasvia, jonka alla kumina viihtyy hyvin.
Kumina kasvaa hernepellossa
Markku Lehmuskannan ensimmäisen vuoden kuminapellossa kasvaa myös herne. Itse asiassa kuminaa ei edes näy herneenvarsien alta.
– Kuminan kanssa on kokeiltu myös viljaa, mutta silloin kumina ei välttämättä kuki. Mutta ei kukinta onnistu aina herneenkään kanssa, Lehmuskanta sanoo.
Hernettä ja härkäpapua kokeillaan nyt kakkoskasvina monessa paikassa. Niiden hyvä puoli on siinä, että ne sitovat typpeä, jota jää maahan kuminaa varten.
Kuminanviljelyssä on siis riskinsä. Aina sato ei onnistu.
Yksi kriittinen hetki on aivan alussa. Itäminen vaatii 2–4 viikon sopivan sään. Silloin olisi hyvä olla lämmintä ja pientä sadetta. Sen sijaan kaatosade kovettaa maan niin, ettei hento varsi jaksa puhkoa tietään maanpintaan.
Rikkakasvit kiusaavat
Rikkakasvien torjunta on lisäksi hankalaa. Kuminapellossa viihtyy turhan hyvin esimerkiksi saunakukka.
Rikkakasvit ovat syynä siihen, ettei samalla pellolla kannata viljellä kuminaa jatkuvasti. Välillä on syytä vaihtaa viljelykasvia.
Kuminaa voi viljellä kahdella tavalla. Markku Lehmuskanta viljelee niin, että hän kyntää ja äestää maan ennen kuminan kylvämistä.
Sen sijaan Lehmuskannan yhtiökumppanin poika Juha Malmivaara harjoittaa Hämeenlinnassa suorakylvöä eli kylvää kyntämättömään maahan.
– Vielä ei tiedetä, kumpi viljelytapa on parempi, Lehmuskanta sanoo.
Viljelijä joutuu myös puntaroimaan eri lajikkeiden välillä. On aikaista ja myöhäistä lajiketta – Lehmuskannan pellossa on nyt molempia. Myöhäisen etuna on, etteivät sen siemenet karise kovin helposti.
Pilaantumisen vaara
Myös sadon käsittelyssä on oltava tarkkana. Kuminansiemen on altis homeille ja bakteereille, joten torjunta-asioiden kanssa joutuu askartelemaan “tosi paljon”.
Lehmuskanta viljelee nykyään vain kuminan kylvösiementä. 12 hehtaarin pelto on nyt kukinnan loppuvaiheessa. Toiset 12 hehtaaria kuminaa kasvaa hernepellossa ja odottaa siis sadonkorjuuta ensi vuoden syksynä. (HäSa)