– Toisinaan tuntuu siltä, että tattari ottaa itseensä, jos jossain vain sanotaankin sana halla, toteaa viljelijä Tomi Virolainen Tammelasta.
Virolainen on viljellyt myöhään kylvettävää tattaria kauran, herneen ja rapsin rinnalla parin kesän ajan.
Tattari on köyhän ja keveän, lämpimän ja kostean maan kasvi. Gluteeniton ja ravintoarvoltaan erinomainen tattari kiinnostaa myös entistä enemmän kuluttajia.
Viljelijälle Aasiasta kotoisin oleva tatarkasvi tuottaa päänvaivaa.
– Menestymiseen vaikuttaa niin moni asia. Vaikka se kosteutta vaatiikin, ei se sateestakaan aina pidä. Tämänvuotiset tattarini eivät kovin kaksisilta näytä, Virolainen lisää.
Oman tilan maaperän ja mikroilmaston soveltuvuus erikoiskasveille selviää vain koeviljelyn kautta. Erikoiskasveista on hyötyä myös viljelykierrossa.
Hän ei lannistu kokemuksistaan, vaan aikoo kylvää tattaria ensi kesänäkin. Ala tosin pienenee nykyisestä 25 hehtaarista, koska hän aikoo ottaa sen rinnalle kokeiluun todennäköisesti kuminaa.
– Se voisi olla tattaria varmempi. Aina pitää kokeilla uusia.
Virolainen tuottaa tilallaan gluteenittomiin tuotteisiin soveltuvaa puhdasta kauraa, joten kokeiltavien erikoiskasvienkin on oltava gluteenittomia.
Yritys, erehdys ja niistä oppiminen on paras keino edetä erikoiskasvien viljelyssä Suomessa.
Tutkimustietoa on Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkijan Marjo Keskitalon mukaan niukasti.
– Jalostustakaan ei meillä ole, joten kansainvälinen yhteistyö on sopivien lajikkeiden löytämiseksi hyvin tärkeää.
Myös viljelijöiden välinen kokemusten vaihto on tarpeen tiedon levittämisessä.
Erikoiskasvien viljely keskittyy Keskitalon mukaan Uudellemaalle, Hämeeseen, Varsinais-Suomeen ja Etelä-Pohjanmaalle. Ääriolosuhteissakin on edettävä kokeilemalla.
– Tattaria on viljelty Pohjois-Pohjanmaalla ja kuminaa on koeluontoisesti viljelty Lapissa asti. Kuminan viljely on ollut menestyksellistä, sillä Suomesta on tullut yksi maailman johtavista kuminan viejistä.
Myös ilmastonmuutos muuttanee ajan saatossa pohjoisia viljelyolosuhteita monille erikoiskasveille suotuisampaan suuntaan.
Virolainen hakee kokeiluillaan parempaa kannattavuutta kasvinviljelytilalle. Hän vie kaurasatonsa perheviljelmien omistaman Polar Oats oy:n kautta Kiinaan. Samaa reittiä voisi myydä myös erikoiskasveja.
– Oma vienti on ainoa tapa, millä tuottaja voi hilata alhaista viljanhintaa Suomessa korkeammaksi ja parantaa työnsä olematonta kannattavuutta, Virolainen toteaa.
EU kannustaa viljelyn monipuolistamiseen omilla ympäristövaatimuksillaan ja viherryttämistuella.
Keskitalo uskoo erikoiskasvien mahdollisuuksiin ja hyötyihin Suomessa. Kuminan menestystarina voi saada jatkoa.
– Suomalaiset viljelijät ovat sitkeitä ja opinhaluisia, tilakokokin on sopiva. Viljelijät etsivät nyt uusia ratkaisuja taloudelliseen ahdinkoonsa. Monipuolisuus on järkevää viljelykierron, kasvinsuojeluongelmien ja taloudenkin kannalta.
Luke ja sen FutureCrops-hankekumppanit järjestävät elokuussa teemapäivän erikoiskasveista. Hankkeella on myös nettisivusto, jolle kootaan materiaalia aina tuotannosta ruoanvalmistukseen.