Siinä hän on: Suomen kaunein, herkän vaaleanpunainen, pihojen prinsessa, mummon akkunan vanha pelargoni. Kyseessä on Antsepän pelargoni, joka asuu Saarelman puutarhassa Nummella. Kyse on kasvista, mutta jotenkin tekee mieli puhua hänestä. Hän on voittanut kahtena peräkkäisenä vuotena Suomen kaunein pelargoni -tittelin. Hänen sukujuurensa ulottuvat pitkälle Nummen multiin. Hänen sukulaisensa ovat katselleet kylän elämänmenoa kapean Oilaantien varrella Nummen sydämessä.
– Pelargoni on ollut meillä noin 20 vuotta, saimme alun Hilkka ja Marketta Saloniemeltä Luulen, että Antsepän ensimmäinen emäntä on tuonut sen taloon tullessaan, kertoo puutarhuri Tommi Långström Saarelman puutarhalta Länsi-Uusimaa-lehdelle.
Mikä tekee kasvista niin erinomaisen?
– Sen väri on erikoinen; kaunis siniseen taittuva vaaleanpunainen. Toista aivan tämän väristä ei löydy. Vanhat kannat ovat kestäviä, ne ovat kulkeneet talosta taloon, kun pistokkaita on jaettu. Vahvat ja terveet ovat jääneet henkiin. Niiden on pitänyt tulla toimeen tuvan ikkunalla ilman lisävaloja, Långström selittää Länsi-Uusimaalle.
Nykynuorisolla on erilaiset elämäneväät. Nuoremmat lajikkeet ovat tottuneet helpompiin päiviin, on keinovaloa ja isoa ikkunaa. Eipä siinä sitten millään kasva yhtä sitkeäksi kuin Antseppä.
Pelargonitutkija Flora Draveng totesi Suomen pelargoniyhdistyksen järjestämässä kilpailussa, että Antsepän pelargonilla on kova kukinta, säännöllinen ja rehevä muoto, lisäksi se sietää hyvin paahdetta. Kukka on voittanut kisan molempina vuosina, kun kilpailu on järjestetty.
– Tänä vuonna meiltä menee ehkä kilpailuun Tuulensuu, joka on väriltään hieman oranssiin menevä vaaleanpunainen, kertoo Tommin kaksoissisko, myöskin puutarhuri, Pia Långström
Långströmit ovat nimenneet pelargoneja, joita he ovat saaneet ja kasvattaneet. Tuulensuu-nimi tulee paikasta, josta kasvi on peräisin. Joukossa on Nimismiestä, Muurbåckaa, Mökkiä ja ruusunnuppupelargoni Pirkkoa.
Koko joukko tykkää paistatella päivää auringossa ja puoliauringossa.
– Ulkona riittää pohjoispuolikin, mutta ehkä en laittaisi sitä kuitenkaan aivan varjoon. Kasvi saa kuivahtaa välillä. Jos kasvi on ollut ulkona, se sietää jopa viisi astetta pakkasta. Jos sen haluaa säilyttää talven yli, se kannattaa ottaa kuitenkin sisälle ennen pakkasia, Tommi neuvoo.
Talvisäilössä pätee sääntö; valoa ja viileyttä. Mitä lämpimässä sitä pidetään, sitä enemmän se tarvitsee valoa. Saarelmalla talvisäilön lämpötila on nollasta viiteen asteeseen, tuossa lämmössä kasvi ei tarvitse lisävaloa. Vettä talvehtijoille annetaan vain hörppy.
– Kastelemme niitä vasta, kun huomaamme, että lehdet vähän lurpahtavat. Koko multatila ei saa kastua. Hyvä määrä talvella on ehkä kerran kuussa, puutarhuri vinkkaa.
Långströmit kertovat, että varsinkin Pohjoismaissa jyllää varsinainen pelargonibuumi. Keski-ikäiset ovat saattaneet miettiä, onko mummous lähestymässä, kun lapsena inhottu pelargoni näyttää nyt niin kovin kauniilta. Hyvänen aika, voisiko se olla jopa lempikukka?
– Sitä on aina viljelty, jo meidän mamma ja pappa Annikki ja Onni viljelivät sitä vuonna -53 täällä puutarhalla. Se on kestosuosikki, mutta muistan, miten en itsekään pitänyt siitä nuorena. Nyt siitä tykkäävät sekä nuoret että vanhat, Tommi Långström rauhoittelee.
Uusimpia kasveja Saarelmalla ovat tulppaanipelargonit.
– Ne eivät aukea kokonaan vaan jäävät auki vähän samalla lailla kuin tulppaanikimppu.
Yrttien uutuuksiin kuuluvat oliiviyrtti ja lakritsiyrtti, jolla voi terästää ruokia ja vaikkapa drinkkejä. Maku muistuttaa tosiaan lakritsikastiketta. Riippuvista kasveista uusin tulokas on sammakonputki, jota käytetään istutusten lisukekasvina.
Petunioiden suosittu väri on tumma lila, joka näyttää lähes mustalta. Kaunis väri vaikkapa vaaleanpunaisen kasvin kaveriksi. Odotettu uutuus on punainen mustasilmäsusanna niille, jotka vierastavat keltaista väriä. Nyt puutarhassa on kasvamassa vaaleanpunaisia sussuja. Mutta malttia vielä tarvitaan, kaikki kasvit ovat vielä kasvamassa. Niiden nuput nypitään, jotta ne kasvattaisivat ensin kokoaan ennen kuin ne puhkeavat loistoonsa.
