Kevon luonnonpuisto Utsjoella on Suomen pohjoisin ja jylhin retkeilyalue.
Kevon kanjoni on suomalaisittain jylhä, tuntureiden välinen rotko, jossa korkeuseroa on toistasataa metriä. Pituutta rotkolla on yli 40 kilometriä. Luonnonpuistoon kuuluvat kanjoni, Kevo-joki sekä sitä ympäröivät tunturiylängöt.
Kevo on osa laajaa Paistunturin erämaa-aluetta, joka on suopurojen halkomaa, enimmäkseen puutonta tunturiylänköä, paljakkaa.
Myös luonnonpuiston ulkopuolella voi kokenut retkeilijä vaeltaa kartan ja kompassin kanssa. Vaikka kesäkausi onkin Kevossa suosituinta aikaa, näkyy autiotupien päiväkirjoissa myös hiihtoretkeilijöiden merkintöjä.
Suvi Lantta
Luonnonpuistossa on kaksi vaellusreittiä. Lounaiskulmasta Karigasniementien varresta Sulaveden lammelta Luomusjärvien välitse pääsee Ruktajärven autiotuvalle. Sieltä voi kulkea kanjonireittiä koilliseen aina 63 kilometrin matkan Kenesjärvelle.
Ruktajärveltä erkanee pohjoiseen Kuivi-tunturin reitti. Sen voi kulkea edestakaisin tai rengasreittinä 86 kilometriä, jolloin se yhdistyy Kevon kanjonireittiin Fiellogahjohka-putouksen luona.
Reitit ovat vaativia: osin kivikkoisia ja märkiä, ja niissä on jatkuvasti korkeuseroja. Kanjonirepeämän jylhimmissä kohdissa voi katsella pystysuoraa pudotusta jopa 80 metriä.
Reitin alussa oleva Sulaveden parin kilometrin luontopolku on päivämatkailijoidenkin suosiossa. Polku kiertää soraharjumaastossa tunturikoivikon keskellä viehättävän purolammen maastossa.
Fiellogajohka-joki ryöppyää kaksiportaisena könkäänä 26 metriä alas kanjoniin, kunnes koskiosuuden jälkeen yhtyy Kevojokeen. Risto Rönnberg
Kevään tulvavesien takia kanjonireitti oli suljettuna turvallisuussyistä 14. kesäkuuta saakka. Siksi suuntasimme viikon vaelluksemme Kuivin tunturireitille, josta kiertäisimme kanjonireitin kautta takaisin.
Kevään runsaan lumitilanteen vuoksi oli kuitenkin varauduttava sekä lumirinteiden kiertämiseen että jopa mahdolliseen paluuseen Fiellogahjohka-kosken liian vuolauden tähden.
Ruktajärven leiripaikan jälkeen noustaan tunturiylängölle. Sieltä avautuvat näkymät loiville tunturien huipuille ja toisinaan aina Tenojoen länsipuolella siintäville Norjan lumisille tunturihuipuille.
Retkiseuraa antavat erämaan rauhaa halkovat tunturikihun ja kapustarinnan surulliset huudot.
Puiston pesimälinnustoon kuuluvat myös muun muassa maakotka, piekana, sepelrastas ja tunturihaukka. Alueen nisäkkäitä ovat muun muassa hirvi, poro ja ahma.
Kevon kanjonin jylhimmälle osalle voi myös tehdä parin päivän retken kevyillä kantamuksilla. Paikoin 80 metriä syvä kanjoni on Suomen jylhin kalliorotko. Risto Rönnberg
Reitin varrella autiotuvat ovat siistejä ja hyvin varusteltuja. Muita vaeltajia tuli ainakin kesäkuussa vastaan harvoin.
Alun hiekkaharjun ja kuivan paljakan jälkeen reitti halkoo vuoroin suopurojen leveitä mättäikköjä, vuoroin loivien rinteiden kivikoita.
Vaeltajien askel kuluttaa nopeasti rinteen ohuen kasvukerroksen ja muuttaa polku-uran paikoitellen irtokivikkoiseksi louhikoksi.
Jyrkimpiin rinteisiin rotkoalueella Metsähallitus onkin rakentanut portaat estämään rinteen eroosiota.
Tulvivien purojen ylitys onnistuu parhaiten retkisandaaleilla tai jopa kevyillä crocseilla. Risto Rönnberg
Maiseman avaruus ja rauha, suopurojen punakuirien huudot, tunturikoivikossa satunnaisesti käyskentelevä porotokka. Kuivitunturin rinteen autiotuvalla katse siintää kauas puuttomalle tunturipaljakalle. Yöttömän yön auringon puna luo tunturimaisemaan lähes epätodellisen levon ja rauhan.
Kuivin reitiltä laskeudutaan Kevon kanjoniin, jossa Kevon sivujoen Fiellogahjohkan putoukselle on tehty leiriytymispaikka.
Fiellu-joki putoaa matkansa lopussa toistakymmentä metriä tunturinrinteeltä pystysuoraan alas. Sen jälkeen se ryöppyää koskena useamman sadan metrin matkan Kevojokeen asti.
Kosken sulamisvesien vedenkorkeus määrää ylityksen turvallisuuden. Avuksi on viritetty vaijeri.
Akukammi on alkujaan Suomen Ladun 1950-luvulla puronotkelmaan rakentama turvekammi. Nykyinen kammi on sisältä lautarakenteinen tupa, joka on päällystetty turvepaakuilla. Risto Rönnberg
Vaelluksen loppuosassa, Fiellulta kanjonin reunaa takaisin kohti Ruktajärveä, avautuvat kanjonin jylhimmät alueet.
Vaelluspolku nousee ja laskee jokaisen Kevojokeen laskevan sivujoen ja puron kuluttaman kurun myötä.
Usein se myös poikkeaa kanjonin avoimella reunalla, josta on huikeat näkymät pystysuoriin kalliojyrkänteisiin ja myös koko valtavan kanjonin suuntaisesti.
Moni tekeekin vain parin päivän edestakaisen reissun Sulaojalta tänne kanjonin jylhimmälle kohdalle.
Vaelluksen loppumatka onkin taas mukavan helppokulkuista Luomusjärvien välistä harjua pitkin Sulaojalle ja lähtöpisteeseen.
