Kumpulan kasvitieteellinen puutarha levittäytyy Kumpulan kartanon historiallisille maille. Alue jakautuu maantieteelliseen ja kulttuurikasvikokoelmaan. Tule opettelemaan kaukomaiden kasveja tai hae vinkkejä omaan puutarhaasi!
Maantieteellisessä kokoelmassa kasvit on järjestetty lajien alkuperäalueitten mukaan. Kasvit ovat kotoisin ympäri pohjoista pallonpuoliskoa. Tunnin kierroksella voit tehdä kasvimatkan maailman ympäri!
Kulttuurikasvikokoelmaa edustaa rohdoskasvimaan lisäksi vanha kartanopuutarha kartanon päärakennuksen ympärillä sekä hyötykasvimaa, joka on näyttävimmillään syyskesällä. Esillä on valikoima viljoja, vihanneksia, juureksia, väri-, tuoksuaine- ja rehukasveja, marjapensaita ja hedelmäpuita, mauste- ja lääkeyrttejä sekä vanhoja ruusulajikkeita. Hyötykasvipuutarhan kasvit esitellään maantieteellisen alkuperänsä mukaan ryhmiteltynä.
Ilmastoltaan Suomen oloja vastaavilta alueilta itäisestä ja läntisestä Pohjois-Amerikasta, eksoottisista Japanista ja Kaukoidästä sekä Euroopasta kotoisin olevat kasvit muodostavat Kumpulan puutarhan maantieteellisen osan, jossa lajit on järjestetty alkuperäalueidensa mukaan. Puutarhan maantieteellinen osa, Hortus geobotanicus, esitteleekin kattavasti pohjoisen pallonpuoliskon monimuotoista lajistoa.
Puutarhan Eurooppa-osiossa nähdään myös Suomen tyypillistä kasvillisuutta. Maallemme niin ominaisia metsiä unohtamatta kartanon alarinteessä on jopa kotimaista suokasvillisuutta esittelevä kostea neva, jossa tupasvilla, suopursu, hilla ja karpalo lumoavat ainutlaatuisilla olemuksillaan.
Maantieteellinen kokoelma on suunniteltu Vallilanlaakson alueen pienilmaston mukaan: Vallilanlaakson pohjan vanhalta merenpohjasavikolta puutarha nousee loivaa moreenista etelärinnettä alueen pohjoisosassa olevalle kallioiselle nyppylälle ja huipentuu aikaisemman taimiston paikalle muotoiluille kummuille. Maantieteelliset osastot leviävät viuhkana lammelta kallioille, joten kaikissa niissä voidaan kasvattaa sekä vesi- ja rantakasveja että metsä- ja ketolajeja.
Puutarhan kattava kulttuurikasvien kokoelma johdattaa lääkekasvien, ravintokasvien ja koristekasvien kokoelmiin.
Rohdoskasvimaa on rakennettu ensimmäisen, Turun akatemian aikaisen yrttitarhan mukaan, joka toimi maassamme jo 1600-luvulla. Rohdoskasvikokoelman kasvit on ryhmitelty ja istutettu niiden käyttötarkoituksen mukaan:
Lääkekasvimaalla kasvitieteellinen puutarha palaa juurilleen. Ei tarkkaan tiedetä, mitä kasveja kokoelma sisälsi, kun professori Elias Tillandz vuonna 1678 sai Turun kuninkaallisen akatemian konsistorilta luvan aidata opetukseen käytetyn yrttitarhan ja täten perustaa kasvitieteellisen puutarhan. Luultavasti varhaisessa akatemiapuutarhassa kuitenkin oli paljon samoja lajeja, kuin Kumpulan lääkekasvimaalla on nyt, sillä alun perin kasvitieteelliset puutarhat olivat merkittäviä juuri lääketieteen opetuksessa.
Rohdoskasvikokoelman järjestys kunnioittaa tieteellisten puutarhojen alkuaikoja. Tosin kuluneiden vuosisatojen aikana tutkimus on osoittanut monet uskomuksiin perustuneet käytöt tehottomiksi ja vaikuttavuuteen perustuva ryhmittelykin on muuttunut.
Ravintokasvit on ryhmitelty sen mukaan, missä päin maailmaa ne on otettu viljelyyn eli domestikoitu. Jos seisot istutusalueen eteläreunalla ja katsot rinnettä ylöspäin, voit kuvitella eteesi maailman kartan ja itsesi Etelänavalle:
Utelias ihminen on vuosituhansien aikana oppinut syömään mitä erilaisimpia kasvien antimia. Ruoaksi kelpaava osa kasvista voi olla lehti, lehtiruoti, siemen, hedelmä, varsi, maavarsi, juuri, sipuli tai jopa kukinto tai kukka!
Ihmiskunnan ravinnokseen käyttämät, kotimaisissa oloissamme viihtyvät, kasvit esitellään Kumpulan puutarhassa maantieteellisen alkuperänsä mukaan ryhmiteltynä.
Koristekasvien osastossa on otettu huomioon nykyisten kartanorakennusten historia, sillä kokoelma rakentuu pääosin 1800-luvun tyypillisen kartanomiljöön kasvistosta.
Joukossa on jo aiemmin Suomeen rantautuneita koristekasveja, kuten pihasyreeni ja aitaorapihlaja, mutta osiossa on painotettu erityisesti Venäjän vallan aikana Suomen puistoihin levinneitä lajeja. Niitä ovat esimerkiksi päärakennuksen länsipuolella seisova jyhkeä kartanopoppeli tai kartanorakennusten välissä seisova siperianomenapuu.